Ollaanko kasvatettu lapset liian pumpulissa, yritetty silotella heidän polkujaan ettei heidän tarvitse kohdata mitään vastoinkäymisiä. Lapset/nuoret eivät opi yhteiskunnan pelisääntöjä vaan itsekkäästi aina olettavat olevansa aina ykkösiä. Eivät osaa ottaa huomioon toisia ihmisiä.
Ajattelin kun nämä nuoret aikuiset eivät oikein osaa olla työelämässä, on liian kuormittavaa työn teko.
Ahdistaa ja ahdistaa vähän kaikki. Eivät osaa sanoa ovatko ylipäätään tyytymättömiä elämäänsä ja omiin opiskelu/työpaikkavalintoihin.
Eivät kestä mitään ns normaaleja vastoinkäymisiä mitä nyt elämässä tulee kaikille.
Eivät pysty sivuuttamaan niitä ja ajattelemaan järkiperäisesti, vaan jäävät vellomaan niihin ja pohtimaan/analysoimaan asioita liikaa.
Jos olisi tekemistä/kiirettä ei olisi niin paljon aikaa pohtia ja arpoa asioita.
Vastaus tähän on kyllä. Iso osa lapsista on kasvatettu täysin pumpulissa vailla sietokykyä vastoinkäymisiin. Toinen ääripää on taas elänyt niin rajun lapsuuden, että käsitys normaalista ja kyvyttömyys luovia on täysin kateissa.
Tässä varsin paikkansapitävä lainaus:
“Hard times create strong men, strong men create good times, good times create weak men, and weak men create hard times.” The quote, from a postapocalyptic novel by the author G. Michael Hopf