Ammattini on höpöhöpöä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Toimintaterapeutti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Toimintaterapeutti

Vieras
Olen valmistunut toimintaterapeutiksi, ja mielestäni ala on höpöhöpöä. Kolme ja puoli vuotta opiskellaan jotakin sukan jalkaan laittamisen sosiaalisen vaikuttamisen aspekteja ja kahvin keittämiseen vaadittavia toiminnanohjauksen taitoja. En suosittele kenellekään tätä tutkintoa. Mielestäni tutkinnon suorittamisen arvoisia ovat lähinnä ns. kovat alat kuten lääketiede ja tekniikan ala. Älkää huoliko, en tee toimintaterapeutin töitä, koska en siihen usko. Muita, joiden mielestä oma tutkinto on höpöhöpöä?
 
Todellakin on hyvä, ettet tee niitä hommia. Miksi ihmeeksi ylipäätään olet moiseen koulutukseen hakeutunut.

Onneksi lapsen kohdalle osuivat ammattitaitoiset toimintaterapeutit tuollaisen toistaitoisen sijaan, kun hän kävi toimintaterapiassa.
 
On paljon juuri tällaisia ammatteja ja töitä, jotka on sellaista ikään kuin tomusokeria kakun päällä tai pientä kivalta näyttävää oheistoimintaa. Ammatteja, joiden "tarve" on kehittynyt tosi myöhään. Jos mietitään, että perustettaisiin miljoonan ihmisen kaupunki Marsiin (kuten Elon Musk visioi), niin ei siellä kyllä ensimmäisenä mitään toimintaterapeutteja ja työhönvalmentajia kaivattaisi.
 
Todellakin on hyvä, ettet tee niitä hommia. Miksi ihmeeksi ylipäätään olet moiseen koulutukseen hakeutunut.

Onneksi lapsen kohdalle osuivat ammattitaitoiset toimintaterapeutit tuollaisen toistaitoisen sijaan, kun hän kävi toimintaterapiassa.

Se oli mulle väärä alavalinta.

Tiettyjen asiakasryhmien kanssa toimintaterapiasta onkin todella paljon hyötyä. Ehkä parhaana esimerkkinä juuri lasten toimintaterapia ja siinä etenkin SI-koulutuksen saaneet terapeutit.

Kehittämisehdotukseni olisikin, että fysioterapian ja toimintaterapian tutkinnot yhdistettäisiin tai että vaihtoehtoisesti hoitajat voisivat suuntautua ja suorittaa enemmän kuntoutuksen alan osaamista. Koska paljon on esimerkiksi sairaaloissa sellaista, että hoitajat pyytävät oman ajanpuutteensa vuoksi esimerkiksi toimintaterapeutin johonkin potilaan suihkutilanteeseen, vaikka asiakkaan toimintakyky on jo tiedossa, eikä ole tarvetta apuvälinearvion tms. tekemiseen. Eli toimintaterapeutti tekee siinä vain vähän korkeammalla palkalla hoitajan töitä.
 
Tuolla asenteella turhaan oot edes mennyt koko alalle.

Totta. Tästä on jo vuosia vuosia aikaa, kun tuota opiskelin ja mielipiteeni alasta muuttui, kun oma tietämys lisääntyi.

Sinänsä siis alalla on tärkeitä asioita, kuten mainittu SI-terapia (sensorinen integraatio) ja vaikkapa päivittäisten toimintojen arviointi sairaalasta kotiuttamista harkittaessa. Mutta silti olen sitä mieltä, ettei näihin korkeakoulututkintoa (jos halutaan AMK:ta korkeakouluksi kutsua) tarvita, vaan ovat työelämässä ja lisäkoulutuksin opittavaa tietoa.
 
Joskus terveydenhoitajan/sairaanhoitajan työ..sillä usein joutuu potilaille selittämään asioita, jotka on ratkaistavissa aivan täysin ns vanhalla kunnon maalaisjärjellä. Jos olet kipeä jostain..... ota kipulääke.. vastaus potilaalta : no en minä koskaan halua käyttää mitään lääkkeitä, suorastaan välttelen niitä... no olet sitten kipeä... Olen ollut pitkään n. 3 pv flunssa miten sen saa äkkiä pois, sairastaminen on perseestä ja tarvitsen antibioottikuurin ja sairaslomatodistuksen, koska olen niin ja niin harvoin pois töistä, enkä ole ikinä pois töistä ilman lappua... ..no jos vielä vähän odoteltaisiin kun yleensä flunssat menevät ihan ajan kanssa ohitse.. eikä se lappu esimiehelle yhtään sen enempää todista sairaudestasi tai tee sinusta terveempää tai sitoutunutta/parempaa työntekijää.
potilas on lihava... vastaus: syön ihan vaan pieniä annoksia en yhtään tiedä mistä kilot tulevat, en syö sitä ja sitä herkkua ja suvussa kaikki ovat isoluisia sekä on aivan varmasti ongelmaa kilpirauhasessa... on selkä, nhs tms joku paikka jumissa... pyydetään hierojalle lähetettä .... potilaan myös kertoo, ettei tule harrastettua mitään liikuntaan kun on niin kiire ja väsynyt aina töiden jälkeen... potilas on väsynyt, uniongelmia, työstä johtuvaa stressia ... sairauslomatoive.... vastaus: joo en halua puhua esimiehen kanssa mitään jotta työmäärälle pitäisi tehdä jotain.. epäilee että esimies tai työtoverit kiusaavat....en halua vaihtaa työpaikkaa, potilas haluaa että tilanne pysyy ennallaan työpaikassa...
potilas: on hautajaiset ensi viikolla, tarvitsen sairauslomaa... no mikähän sairaus sinulla mahtaa olla ensi viikolla joka pitäisi kirjoittaa sairauslomatodistukseen.
 
Ymmärrän täysin. Paljon on juuri tämmöistä hommaa, mihin maalaisjärki riittää varsin hyvin. Ja lisäksi vielä kun näin internetaikana kaikki maailman tieto on suurimman osan saavutettavissa. Tietysti terveydenhoitoalalla on nämä potilasturvallisuus- ja muut vastuuasiat tärkeitä, ettei nyt ihan pikaisella kirjekurssilla voi alkaa sairaanhoitajan työtä harjoittaa, ja on tiettyjä taitoja, mitkä pitää käytännössä tekemällä oppia (pistäminen esimerkiksi). Mutta että 3,5 vuotta tai 4 vuotta niin ei se nyt niin erikoistunutta hommaa ole. Tai sanotaan, että se erikoistuminen tulee nimenomaan siellä työelämässä.
 
Joskus terveydenhoitajan/sairaanhoitajan työ..sillä usein joutuu potilaille selittämään asioita, jotka on ratkaistavissa aivan täysin ns vanhalla kunnon maalaisjärjellä.
Ei kyllä kaikki terveydenhoitajat/sairaanhoitajat voi sillä maalaisjärjellään kehuskella. On ollut niin huonoja kokemuksia omalla kohdalla. Yhden kerran on vanhempi gynekologi haukkunut hoitajat puhelimessa minun kuulteni, kun vihdoin pääsin hänen tutkittavakseen raskauden aikaisten vuotojen takia. Ihmetteli, että miksi en ollut tullut jo edellisenä iltana, kun vuodot alkoivat. Minä selitin, että hoitajat sanoivat puhelimessa, ettei ole ketään, joka voisi tutkia ja ultrata, kun olin niin päivystykseen kuin polillekin soitellut. Kyseinen lääkäri oli itse ollut polilla päivystämässä silloin edellisenä iltana ja paasasi oikein kunnolla, että miten voivat potilaalle tuollaista väittää. Aamulla sitten soittelin uudelleen ja silloin hoitaja suostui sitten antamaan ajan.
Pariin muuhun kertaan lääkäri on ihmetellyt, että mitä sinä täällä teet, sinuthan olisi pitänyt ottaa paljon aikaisemmin vastaan ja lähettää eteenpäin tutkittavaksi - toisella kertaa kyse oli kylkiluunmurtumasta - "voi, voi, yskiessä voi sattua, mutta se on ihan normaalia, kun on paha yskä" oli ajanvarauksen kommentti, joka sitten suostui viimein antamaan ajan opiskelijaterveydenhoitoon, kun en antanut periksi, ettei tämä ole normaalia ja pitäisi päästä tutkittavaksi. Hän ei kuuleviin korviinsa ottanut, että jotain paukahti ja räsähti rinnassa ja sen jälkeen yskiminen on ollut yhtä tuskaa. Monen monta kertaa sitä hänelle yritin selittää. Lääkäri totesi, että sinuthan olisi pitänyt laittaa röntgeniin heti aamusta, kun sitä aikaa kyselin. Ainakin neljä lääkärikäyntiä tuosta sitten seurasi, pari vähemmällä olisin päässyt, jos olisin ajoissa sen ajan saanut. Toisella kertaa taas lääkäri lähetti minut samantien tutkittamatta yliopistolliseen keskussairaalaan, kun ei ollut vielä puoliakaan kuullut siitä, mitä olin päivystyksen hoitajalle tunteja aikaisemmin kertonut.
 
Ymmärrän täysin. Paljon on juuri tämmöistä hommaa, mihin maalaisjärki riittää varsin hyvin. Ja lisäksi vielä kun näin internetaikana kaikki maailman tieto on suurimman osan saavutettavissa. Tietysti terveydenhoitoalalla on nämä potilasturvallisuus- ja muut vastuuasiat tärkeitä, ettei nyt ihan pikaisella kirjekurssilla voi alkaa sairaanhoitajan työtä harjoittaa, ja on tiettyjä taitoja, mitkä pitää käytännössä tekemällä oppia (pistäminen esimerkiksi). Mutta että 3,5 vuotta tai 4 vuotta niin ei se nyt niin erikoistunutta hommaa ole. Tai sanotaan, että se erikoistuminen tulee nimenomaan siellä työelämässä.

Ymmärrän pointtisi. Järjetöntä tuhlausta todellakin vaatia monen vuoden koulutus tuollaiseen työhön, josta selviää maalaisjärjellä.
 
Ei kyllä kaikki terveydenhoitajat/sairaanhoitajat voi sillä maalaisjärjellään kehuskella. On ollut niin huonoja kokemuksia omalla kohdalla. Yhden kerran on vanhempi gynekologi haukkunut hoitajat puhelimessa minun kuulteni, kun vihdoin pääsin hänen tutkittavakseen raskauden aikaisten vuotojen takia. Ihmetteli, että miksi en ollut tullut jo edellisenä iltana, kun vuodot alkoivat. Minä selitin, että hoitajat sanoivat puhelimessa, ettei ole ketään, joka voisi tutkia ja ultrata, kun olin niin päivystykseen kuin polillekin soitellut. Kyseinen lääkäri oli itse ollut polilla päivystämässä silloin edellisenä iltana ja paasasi oikein kunnolla, että miten voivat potilaalle tuollaista väittää. Aamulla sitten soittelin uudelleen ja silloin hoitaja suostui sitten antamaan ajan.
Pariin muuhun kertaan lääkäri on ihmetellyt, että mitä sinä täällä teet, sinuthan olisi pitänyt ottaa paljon aikaisemmin vastaan ja lähettää eteenpäin tutkittavaksi - toisella kertaa kyse oli kylkiluunmurtumasta - "voi, voi, yskiessä voi sattua, mutta se on ihan normaalia, kun on paha yskä" oli ajanvarauksen kommentti, joka sitten suostui viimein antamaan ajan opiskelijaterveydenhoitoon, kun en antanut periksi, ettei tämä ole normaalia ja pitäisi päästä tutkittavaksi. Hän ei kuuleviin korviinsa ottanut, että jotain paukahti ja räsähti rinnassa ja sen jälkeen yskiminen on ollut yhtä tuskaa. Monen monta kertaa sitä hänelle yritin selittää. Lääkäri totesi, että sinuthan olisi pitänyt laittaa röntgeniin heti aamusta, kun sitä aikaa kyselin. Ainakin neljä lääkärikäyntiä tuosta sitten seurasi, pari vähemmällä olisin päässyt, jos olisin ajoissa sen ajan saanut. Toisella kertaa taas lääkäri lähetti minut samantien tutkittamatta yliopistolliseen keskussairaalaan, kun ei ollut vielä puoliakaan kuullut siitä, mitä olin päivystyksen hoitajalle tunteja aikaisemmin kertonut.

Kukaan minun tuntemani terveydenhoitaja/lähäri/sairaanhoitaja ei ole ollut mikään järjenjättiläinen. Fiksummat hakeutuvat lääkäreiksi tai ihan muille aloille. En yhtään ihmettele tätä taustaa vasten, miten paljon hoitovirheitä tehdään.
 
Kukaan minun tuntemani terveydenhoitaja/lähäri/sairaanhoitaja ei ole ollut mikään järjenjättiläinen. Fiksummat hakeutuvat lääkäreiksi tai ihan muille aloille. En yhtään ihmettele tätä taustaa vasten, miten paljon hoitovirheitä tehdään.


No jaa... olisin mielummin fiksu ja osaava ammattitaitoinen terveydenhoitaja/lähäri/sh kuin huono /juuri rimaa hipoen lääkäriksi valmistunut idiootti, joka ei ymmärrä yhtään mistään mitään.
 
Ymmärrän täysin. Paljon on juuri tämmöistä hommaa, mihin maalaisjärki riittää varsin hyvin. Ja lisäksi vielä kun näin internetaikana kaikki maailman tieto on suurimman osan saavutettavissa. Tietysti terveydenhoitoalalla on nämä potilasturvallisuus- ja muut vastuuasiat tärkeitä, ettei nyt ihan pikaisella kirjekurssilla voi alkaa sairaanhoitajan työtä harjoittaa, ja on tiettyjä taitoja, mitkä pitää käytännössä tekemällä oppia (pistäminen esimerkiksi). Mutta että 3,5 vuotta tai 4 vuotta niin ei se nyt niin erikoistunutta hommaa ole. Tai sanotaan, että se erikoistuminen tulee nimenomaan siellä työelämässä.

jep.. pidän työstäni ja se on ok..sellaista salapoliisityötä oikeastaan, kyselet oireita, tee analyysia.. jatkosuunnitelmat pitää tehdä.. hoksottimet pitää olla kohdillaan ja on toki paljon/suurin osa potilaista , joita voi autta ja ovat ihan ns oikealla asialla..

mutta jotenkin aina siinä vaiheessa pikkasen kilahtaa...potilaalla on ollut rintakipua, sydäinfarktioireita.. ja potilas siinä sitten kaikessa tuskissaan jonottelee terveysaseman tai työterveyshuollon ajanvarauspuhelimeen.. ja vielä ihmettelee... eikö työtereyslääkärille pääse tänään...Nope... pitäisikö soittaa ambulanssi? ja mennä hoitoon... eikun pitää jonotella puhelimessa ja odotella hoitajalta neuvoa.. joo.. ehkä kantsis mennä helvetin äkkiä soittaa ambulanssi ja painua päivystykseen. Ei oteta mitään vastuuta omasta terveydestä tai hyvinvoinnista.
 
En kyllä käsitä, miten sinusta on höpöhöpöä se, että ihminen kuntoutuu siihen kuntoon, että pääsee kotiinsa elämään omaa elämäänsä avustettuna tai itsenäisesti - verrattuna siihen, että jäisi vuosikymmeniksi laitoshoitoon. Tiedät itsekin, ettei ammattiryhmääsi voi korvata mitenkään, ja että on utopiaa että tt:n työtä voitaisiin siirtää hoitajille, koska hoitajien työn luonne on potailaiden tarpeiden välitöntä täyttämistä. Siitä ei voi irroittaa rauhallista aikaa potilaalle, ei varsinkaan aamu- ja iltakiireessä.
Ammattisi ei ole höpöhöpöä, vaan sinä olet kriisissä. Siitä kasvaa yli arvostamaan taas itseään ja omaa elämäänsä. Sitten on helpompi arvostaa taas muitakin ihmisiä.
 
Olen myös aina ajatellut, että lähi- ja sairaanhoitajat voisivat tehdä toimintaterapeutin työtä lisäkouluttautumalla ja silloin he keskittyisivät siihen työhön, eivätkä tekisi sitä muun työn ohessa. Monivuotinen koulutus on aivan turha eikä siitä tule yhtään sen hienompaa sillä verukkeella, että tavanomaisista asioista tehdään ns. monimutkaisempia kehittelemällä taustalle erilaisia teorioita, kuten pukeutumisen toiminnanohjaus jne.
 

Yhteistyössä