Alottakaas mun reppaus..

Mies menossa tänään viihteelle ja mä jo eile aloin kihistä kiukusta ja tuskasta ja siitä kun mietin että mitähän tekee ja kenen kanssa. Mä myönnän en juuri luota mieheeni (vaikkei ole koskaan pettänyt, eikä antanut aihetta epäilyyn).

Tiedän et tää päivä menee taas ihan sumussa, kelloa ja puhelinta kyttäillessä ja lapselle tiuskiessa kun itsellä paha mieli.

MIKSI MIKSI mulla ei voi olla vaan hyvä ja rento normaali mieli jos ukko lähtee ulos?????

Harvoin se edes käy missään mut AINA mä alan syyllistää sitä ja epäileen.

En jaksaisi :'(

 

älä mieti!

 

Tee jotain HIRMU kivaa lapsen kanssa ja sitten kun mies on huomenna väsynyt niin voit kertoa miten kivaa teillä oli jne niin se kiva menee aivan varmasti edellisillan miehen rientojen edelle ja se huomaa sen miten paljon kivempaa olis ollu olla sun ja muksun kanssa ehkä??
viettäkää mukava ystävänpäivä ja mee illalla aikaisin nukkumaan ja unohda se että mies on viihteellä. Niin ja lähde sä vaikka ensi viikonloppuna viihteelle ja jätä mies lapsen kans.

 

Katso illalla joku tosi kevyt elokuva, jonka aikana ei tarvitse muuta kuin nauraa! Ja tietty kunnon mässykulho kainaloon!

 

Mä taas oisin potkimassa mun miestä jonnekin, kun ei se oikein käy missään!
Ite taas oon sellanen menobilehiiri, että tulee sitten huonoo omaatuntoa, koska osaan pitää hauskaa aamuun asti!

 

Tee jotain HIRMU kivaa lapsen kanssa ja sitten kun mies on huomenna väsynyt niin voit kertoa miten kivaa teillä oli jne niin se kiva menee aivan varmasti edellisillan miehen rientojen edelle ja se huomaa sen miten paljon kivempaa olis ollu olla sun ja muksun kanssa ehkä??
viettäkää mukava ystävänpäivä ja mee illalla aikaisin nukkumaan ja unohda se että mies on viihteellä. Niin ja lähde sä vaikka ensi viikonloppuna viihteelle ja jätä mies lapsen kans.

No mä olen raskaana et se mun ulos lähtö ei onnistu.
Niin ja lapsi on 2v. En oikein tiedä mikä olisi niin super kivaa et mies olisi ennemmin ollut meidän matkassa.

ääh.. en taas voi itselleni mitään. Koko päivä tulee taas olemaan tätä. Mä en tykkää tästä. Lapsi rukka. Paska äiti.

 

Katso illalla joku tosi kevyt elokuva, jonka aikana ei tarvitse muuta kuin nauraa! Ja tietty kunnon mässykulho kainaloon!

Niin leffaa itselleni ajattelinkin.

 

Mä taas oisin potkimassa mun miestä jonnekin, kun ei se oikein käy missään!
Ite taas oon sellanen menobilehiiri, että tulee sitten huonoo omaatuntoa, koska osaan pitää hauskaa aamuun asti!

Niin ja mustakin tuntuu ajatuksena kivalta et mies käy välillä lataamassa akkuja ulkona ja pitää hauskaa myös ystävien kanssa. Mutta kun se hetki koittaa nousee kauhee mustasukkasuus päälle ja olen 100% varma et pettää mua jos vaan tilaisuus sallii. Lirkuttelee akkojen kanssa ja kyttää kaikkia.

Mitä muutakaan ne miehet menee sinne baariin hakemaan?

 

Hyvä että tiedostat ongelman, olet oikealla tiellä! Koita kestää vaikka on vaikeaa. SAnoit itse ettei mies käy usein viihteellä eikä ole koskaan osoittanut merkkiäkään luottamuksen pettämisestä. Itsekin aina saan muistuttaa itseäni siitä, ettei miehen oma aika tarkoita ettei se haluis olla meidän kanssa. Katkerista riidoista olen oppinut että sille tulee syyllistämisestä todella paha mieli.

 

Hyvä että tiedostat ongelman, olet oikealla tiellä! Koita kestää vaikka on vaikeaa. SAnoit itse ettei mies käy usein viihteellä eikä ole koskaan osoittanut merkkiäkään luottamuksen pettämisestä. Itsekin aina saan muistuttaa itseäni siitä, ettei miehen oma aika tarkoita ettei se haluis olla meidän kanssa. Katkerista riidoista olen oppinut että sille tulee syyllistämisestä todella paha mieli.

No munkin mies on sanonut että tulee paha mieli kun syyllistä. Mut en ole vain koskaan huomannut sitä joten siksi en tavallaan usko häntä.
Mulle tulee todella paska mieli siitä et oon niin inhottava ja syyllistän miestä usein. Ja sillä tavallla myrkytän tätä suhdetta. Mua pelottaa alkaa luottamaan koska pelkään sitä että juuri onnellisemmalla hetkellä heitetään kasvoilleni et hei sun mies pettää sua" sitä en kestäis.
Mutta mitä hyvää mä tällä saan aikaan? En mitään. En niin yhtikän mitään.

Mä tahtosin luottaa un mieheen sillä rakastan tätä ja uskon että hän rakastaa minua sillä on niin monta vuotta jaksanut epäilyjäni. En vaan tiedä kuinka taas tästä päivästä selviän laittamatta viestejä perään ja soittelmatta ja ennenkaikkea kuinka mä jaksan olla iloinen tämän päivän enkä vaan koko ajan miettisi mitä tekee ja kenen kanssa, varmasti pettää aivan varmasti. Tämä on raastavaa.

 

http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/tietoa_parisuhteesta/mustasukkaisuus/

Voimia sulle!

 

Mulle tuli tosta pettämispeloista mieleen yks Dr. Phil -jakso (joo mä katon sitä :ashamed: )

Siinä oli yks vaimo joka pelkäs miehensä pettävän. Ja mies ei sitä pettäny mutta vaimo ei päässy siitä pelosta vaan oli suunnilleenki ihan paniikissa sen pelkonsa takia. Dr. Phil sitten sanoi sille vaimolle jotenki niin että Kuvittele että te olette naimisissa vielä 30 vuotta. Ja koko sen ajan sä pelkäät ja odotat paniikissa että milloin se mies pettää. Vanhana sä lopulta toteat että ei, se ei pettänytkään. Kuinka monta vuotta siinä on menny hukkaan, kuinka paljon aikaa kulunu siihen panikoimiseen, ihan ilman syytä!

Mun mielestä se oli kauheen hyvin sanottu. Ja loppupeleissä, kun ollaan realistisia, jos se mies haluaa pettää, se tekee sen. Eikä välttis baarissa vaan se voi tehdä sen jossain muuallakin. Sitä ei voi itse estää.

Mä itte aikoinaan pelkäsin samaa asiaa, osaltaan siks että exä on muusikko. Ja sen tietää että muusikoiden ympärillä naisia pörrää Mutta mä itte ajattelin noita asioita mitä tuossa edellä kirjotin ja totesin että mun on pakko lopettaa nuo ajatukset ja luottaa exään tai mä tuun hulluksi. Samoten ku exän kans juteltiin näistä asioista niin sekin sano mua vaan hassuksi ja tuumas että he kun on kaveriporukalla baarissa niin se on lähinnä vaan läpän heittämistä ja kaljan juontia porukalla

Niin, ja se exä ei koskaan mua pettäny, me loppupeleis erottiin ihan muistas syistä

 

Mulle tuli tosta pettämispeloista mieleen yks Dr. Phil -jakso (joo mä katon sitä :ashamed: )

Siinä oli yks vaimo joka pelkäs miehensä pettävän. Ja mies ei sitä pettäny mutta vaimo ei päässy siitä pelosta vaan oli suunnilleenki ihan paniikissa sen pelkonsa takia. Dr. Phil sitten sanoi sille vaimolle jotenki niin että Kuvittele että te olette naimisissa vielä 30 vuotta. Ja koko sen ajan sä pelkäät ja odotat paniikissa että milloin se mies pettää. Vanhana sä lopulta toteat että ei, se ei pettänytkään. Kuinka monta vuotta siinä on menny hukkaan, kuinka paljon aikaa kulunu siihen panikoimiseen, ihan ilman syytä!

Mun mielestä se oli kauheen hyvin sanottu. Ja loppupeleissä, kun ollaan realistisia, jos se mies haluaa pettää, se tekee sen. Eikä välttis baarissa vaan se voi tehdä sen jossain muuallakin. Sitä ei voi itse estää.

Mä itte aikoinaan pelkäsin samaa asiaa, osaltaan siks että exä on muusikko. Ja sen tietää että muusikoiden ympärillä naisia pörrää Mutta mä itte ajattelin noita asioita mitä tuossa edellä kirjotin ja totesin että mun on pakko lopettaa nuo ajatukset ja luottaa exään tai mä tuun hulluksi. Samoten ku exän kans juteltiin näistä asioista niin sekin sano mua vaan hassuksi ja tuumas että he kun on kaveriporukalla baarissa niin se on lähinnä vaan läpän heittämistä ja kaljan juontia porukalla

Niin, ja se exä ei koskaan mua pettäny, me loppupeleis erottiin ihan muistas syistä

Mä olen varmaan samalainen kuin kyseessä olevan ohjelman nainen. Voin melkein sanoa olevani paniikissa tai jonkin sortin shokkitilassa silloin kun mies viihteellä.
Hyvinä päivinä ajattelen että mä olen todella hölmö kun mä mietin tälläsiä et ois se mies jo lähtenyt aikaa sitten lätkimään jos ei rakastaisi sillä meidän tilanne ollut tälläinen jo pari vuotta. Eli kauan siinä on kestämistä ja epäilyt ovat melkeinpä viikottaisia.

 

Mä olen varmaan samalainen kuin kyseessä olevan ohjelman nainen. Voin melkein sanoa olevani paniikissa tai jonkin sortin shokkitilassa silloin kun mies viihteellä.
Hyvinä päivinä ajattelen että mä olen todella hölmö kun mä mietin tälläsiä et ois se mies jo lähtenyt aikaa sitten lätkimään jos ei rakastaisi sillä meidän tilanne ollut tälläinen jo pari vuotta. Eli kauan siinä on kestämistä ja epäilyt ovat melkeinpä viikottaisia.

Tollanen on tosi kuluttavaa. Mulla oli sillon kans itsetunnon kans aika paljon ongelmia, mä olin aina ihan rättipoikki, kiukkunen ja väsyny lapsen huonon nukkumisen takia. Joten enpä kauheen viehättävänä itseäni kokenut. Se tietenki pahensi asiaa.

Exä ties nää mun ajatukset. Ja mä sille sanoinki monesti että anteeksi, mä en voi tälle mitään. Ja itteki ajattelin samalla tavalla hyvinä päivinä että johan toi ois jo lähteny jos ois lähteäkseen.

Yritä rehellisesti puhua miehelle näistä sun tunteista ja siitä että sun on hankala niitä hallita tai pystyttää. Ja pyydä anteeksi mieheltä. Meillä helpotti jo se tilannetta kun sillon ku exä oli jonnekki lähössä ja mä olin kiukkuinen, pyysin anteeksi ja sanoin sille suoraan etten mä voi sille mitään, et mä yritän kyllä.

Mulla tuo meni sit ohi ihan järkevässä ajassa. Mä totesin ettei loputtomiin voi pelätä. Se tapahtuu jos tapahtuu enkä mä pysty sitä estämään. Tietyllä tavallahan tuo kuulostaa kauheen raa´alta mutta toimii tällaselle inhorealistille

 

Mä olen varmaan samalainen kuin kyseessä olevan ohjelman nainen. Voin melkein sanoa olevani paniikissa tai jonkin sortin shokkitilassa silloin kun mies viihteellä.
Hyvinä päivinä ajattelen että mä olen todella hölmö kun mä mietin tälläsiä et ois se mies jo lähtenyt aikaa sitten lätkimään jos ei rakastaisi sillä meidän tilanne ollut tälläinen jo pari vuotta. Eli kauan siinä on kestämistä ja epäilyt ovat melkeinpä viikottaisia.

Tollanen on tosi kuluttavaa. Mulla oli sillon kans itsetunnon kans aika paljon ongelmia, mä olin aina ihan rättipoikki, kiukkunen ja väsyny lapsen huonon nukkumisen takia. Joten enpä kauheen viehättävänä itseäni kokenut. Se tietenki pahensi asiaa.

Exä ties nää mun ajatukset. Ja mä sille sanoinki monesti että anteeksi, mä en voi tälle mitään. Ja itteki ajattelin samalla tavalla hyvinä päivinä että johan toi ois jo lähteny jos ois lähteäkseen.

Yritä rehellisesti puhua miehelle näistä sun tunteista ja siitä että sun on hankala niitä hallita tai pystyttää. Ja pyydä anteeksi mieheltä. Meillä helpotti jo se tilannetta kun sillon ku exä oli jonnekki lähössä ja mä olin kiukkuinen, pyysin anteeksi ja sanoin sille suoraan etten mä voi sille mitään, et mä yritän kyllä.

Mulla tuo meni sit ohi ihan järkevässä ajassa. Mä totesin ettei loputtomiin voi pelätä. Se tapahtuu jos tapahtuu enkä mä pysty sitä estämään. Tietyllä tavallahan tuo kuulostaa kauheen raa´alta mutta toimii tällaselle inhorealistille

Me ollaan keskusteltu asioista rehellisesti ja avoimesti monet kerrat. Viimeksi eilen. Ja mä itkin ja raivosin miehelle ja esitin taas älyttömiä syytöksiä jonka johteesta mies sitten suuttui minulle mutta saatiin onneksi puhuttua. Mutta eilenkin sanoi ettei hän jaksaisi tälläistä lopun elämäänsä että koska minä olen normaali? Olenko ikinä.
Ja sanoin miehelle että yritän kóvasti aina petrata mutta joskus en vaan mahda itselleni mitään että en tee sitä tahallani ja että tarvitsen hänen apuaan asiassa.

Yleensä mies ottaa asiat tosi hyvin mutta myö hänellä on huonoja päiviä jolloin sanoo takaisin ilkeyksiä. Ja silloin minä taas alan miettimään että miksi on ilkeä minulle jos rakastaa.

 

Me ollaan keskusteltu asioista rehellisesti ja avoimesti monet kerrat. Viimeksi eilen. Ja mä itkin ja raivosin miehelle ja esitin taas älyttömiä syytöksiä jonka johteesta mies sitten suuttui minulle mutta saatiin onneksi puhuttua. Mutta eilenkin sanoi ettei hän jaksaisi tälläistä lopun elämäänsä että koska minä olen normaali? Olenko ikinä.
Ja sanoin miehelle että yritän kóvasti aina petrata mutta joskus en vaan mahda itselleni mitään että en tee sitä tahallani ja että tarvitsen hänen apuaan asiassa.

Yleensä mies ottaa asiat tosi hyvin mutta myö hänellä on huonoja päiviä jolloin sanoo takaisin ilkeyksiä. Ja silloin minä taas alan miettimään että miksi on ilkeä minulle jos rakastaa.

Se on hyvä että te pystytte puhumaan. Mutta toisaalta, pitäs pystyä puhumaan järjellä ja jättää hetkeksi tunteet taka-alalle. Koska muuten tulee just tuota itkemistä, raivoomista, sit mies on puolustuskannalla ja lopputulos on pelkkää riitelyä.

Kannattaa yrittää puhua asiasta sillon ku ei oo ns. tilanne päällä eli mies ei oo menos mihinkään, jos sun ois sillon helpompi keskustella. Ja nimenomaan ilman mitään raivoomista jne.

Ja vaikka toista rakastaakin niin välillä saattaa sanoa ilkeästikin, jos on muutenki ollu hankala päivä. Siihen välillä ittekki on syyllistyny.

 

Iltakunkoittaa niin tämä vain pahenee..

 

hae apua!!

 

hae apua!!

peesii