Aloittaako suhde naimisissa olevan miehen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja just dingle about it
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

just dingle about it

Vieras
En tiedä mitä tekisin. Moraalisesti koen, että minusta kiinnostuneen miehen avioliitto on hänen oma asiansa - ei minun huoleni.

Toisaalta on harvinaisen selkeää, ettei mahdollinen uusi suhteemme pitäisi sisällään kovinkaan valoisaa tulevaisuutta. Tajuan jollain tasolla, ettei tämä voi koskaan päättyä hyvin.

Olen kahden vaiheilla. Mies on ihana. MUTTA...

Kuinka monella on ollut suhde naimisissaan olevaan mieheen?

Onko kakkossuhden aina väärin - onko typerää aina vedota avioliiton pyhyyteen tietämättä samalla, millainen suhde miehellä kotonaan on ja miten siihen on ajauduttu?
 
No tietenkin aloitat. Sen vaimo ei ymmärrä sitä eikä niillä ole minkäänlaista seksielämää enää muutenkaan. Paitsi ehkä joskus, mutta sekin on vaan siksi että vaimo pakottaa eikä mies uskalla kieltäytyä ettei vaimo saa kohtausta. Ja sitäpaitsi, suahan se vaan rakastaa :heart: Ai niin, säkin tietysti rakastat sitä miestä, te ootte toisillenne "ne oikeet". =)
 
[QUOTE="vieras";28153358]No tietenkin aloitat. Sen vaimo ei ymmärrä sitä eikä niillä ole minkäänlaista seksielämää enää muutenkaan. Paitsi ehkä joskus, mutta sekin on vaan siksi että vaimo pakottaa eikä mies uskalla kieltäytyä ettei vaimo saa kohtausta. Ja sitäpaitsi, suahan se vaan rakastaa :heart: Ai niin, säkin tietysti rakastat sitä miestä, te ootte toisillenne "ne oikeet". =)[/QUOTE]

En usko että ollaan. Mutta tykkään miehestä, mieli tekisi katsoa mihin tilanne kehittyy.

Miehenhän perhe se on, ei minun?
 
Haluatko salailla suhdettasi? Joku tuntee aina jonkun eli jos kerrot kavereillesi miehestäsi, joku tietää, että se on naimisissa. Siinä saa itsekin tietyn maineen omien tuttujen silmissä, vaikka avioliitto olisikin miehen.

Ja mietipä kerran: jos se ei voi olla omalle vaimolleen rehellinen, niin onko se sitten sullekaan? Onko sellanen mies ihana?
 
En usko että ollaan. Mutta tykkään miehestä, mieli tekisi katsoa mihin tilanne kehittyy.

Miehenhän perhe se on, ei minun?

No mutta tietenkin sä voit katsoa tulisko teistä mitään vai ei. Ei kai sitä vielä tuossa vaiheessa suhdetta tarvitsekaan mitään päätöksiä tai avioliittolupauksia tehdä. Senkun katsot vain.
Ja sitten jos et tykkääkään, niin aattele miten helppo se ukko on potkaista takaisin vaimon luo. Näppärää.
 
Entäs kun olette tämän miehen kanssa autuaasti yhdessä, ja sitten tulee joku harakka teidän väliinne? Joka ajattelee, että eihän teidän suhteenne hänen ongelmansa ole...

Tuollaista petturimiestä ei kannattaisi katsella päivääkään, jos on noin halujensa vietävissä. Mutta ehkä juuri sinä olet kuin luotu hänelle.
 
Tommosissa kannattaa aina muistaa, että ennemmin tai myöhemmin saat itse siipeesi. Muuten olen kyllä kanssasi yhtä mieltä siitä, että perhe on miehen ongelma, ei sinun
 
Mua ei henk.koht. hirveästi varmaan kiinnostaisi tuntematon liitto, mutta en vain muuten kykenisi suhteeseen varatun kanssa.

Mun silmissä miehen pitää olla sellanen miehekäs ja vahva, seksikäs...eikä muiden kanssa vehtaava varattu voi olla sellainen.
Salailu tekee miehestä jotenkin luuserimaisen ja erittäin epäseksikkään, hyi olkoon.
Jotenkin tosi häntäheikkejä sellaiset miehet, äärimmäisen epäkiihoittavia.
 
Mua ei henk.koht. hirveästi varmaan kiinnostaisi tuntematon liitto, mutta en vain muuten kykenisi suhteeseen varatun kanssa.

Mun silmissä miehen pitää olla sellanen miehekäs ja vahva, seksikäs...eikä muiden kanssa vehtaava varattu voi olla sellainen.
Salailu tekee miehestä jotenkin luuserimaisen ja erittäin epäseksikkään, hyi olkoon.
Jotenkin tosi häntäheikkejä sellaiset miehet, äärimmäisen epäkiihoittavia.

Näin minäkin ajattelin ennen... Kuitenkin sitten kun kaikki sattuu omalle kohdalle, huomaa että niiden häntäheikkien sekaan mahtuu yhtä jos toista tyyppiä. Jokaisella on omat syynsä ja oma menneisyytensä.

En vain osaa nähdä tämän miehen avioliittoa hänen luonnevikanaan. Se enemmänkin harmittaa. Vähän niinkuin että joku maiskuttaisi ääneen syödessään.
 
En aloittaisi. Vaikkei miehen vaimo ja lapset olisi mun murheebi, niin paljon suhde menisi heidän ehdoilla. Tapaamiset pitäisi sopia etukäteen, yhteyttä en voisi aina halutessani ottaa, kaikessa olisi salailua. En jaksaisi. Ja jos mies haluaa salasuhteen, tuskin edes haluaisi oikeasti erota vuokseni, joten jos rakastuisin, saisin vain siipeeni.
 
[QUOTE="vieras";28153548]En aloittaisi. Vaikkei miehen vaimo ja lapset olisi mun murheebi, niin paljon suhde menisi heidän ehdoilla. Tapaamiset pitäisi sopia etukäteen, yhteyttä en voisi aina halutessani ottaa, kaikessa olisi salailua. En jaksaisi. Ja jos mies haluaa salasuhteen, tuskin edes haluaisi oikeasti erota vuokseni, joten jos rakastuisin, saisin vain siipeeni.[/QUOTE]

Sä kiteytit just sen ongelman jota mietin eniten :(
 
toisaalta, tommosesta miehestä pääsee melko helpolla eroon jos se on ihan köpö sängyssä tai muuten osoittautuu virhetikiksi. Voi dumpata aika suorasanaisesti eikä sillä ole sanomista suuntaan eikä toiseen
 
Onko kaikkien naisten pakko haluta heti naimisiin ja sata lasta ja prinsessahäät ja talo maalta?

En tahtoisi suhteeseen epärehellisen miehen kanssa, joka kohtelisi epäkunnioittavasti puolisoaan. En luottaisi koskaan sellaiseen mieheen. Enkä kyllä pystyisi mihinkään jatkuvaan salailuun ja katsoisi vierestä, miten kylmästi mies kohtelisi perhettään. Ihminen on joltain osin hieman tunnekylmä, jos häntä ei häiritse pätkääkään, että mies pettää hänen kanssaan samalla, kun vaimo ja lapset ovat kotona ja vaimo autuaan tietämätön.
 
  • Tykkää
Reactions: Joxu
Lopputulos on mitä todennäköisimmin se, että sinä saat siipees. Eli ei kantsi, jos mies aktiivisesti sua yrittää niin sanot vaan, et ei muuta vikaa mut kun oot varattu. Toisena naisena olo sopii varmaan tosi harvoille, paitsi tietty jos on ittellä oikea parisuhde ja koko jengi pettää toisiaan. Kakkosena saat ne murut jotka tippuu pöydältä...
 

Yhteistyössä