Prinsessan aarre
Tästä tekstistä tulee varmasti vähän sekava..
Hirvittääkö/pelottaako muita allergisten lasten äitejä vakavien reaktioiden mahdollisuus? Siis kun ei meiän 2v allergikko ole koskaan anafylaktista reaktiota sentään saanut, mutta musta tuntuu, että mitä enemmän aikaa kuluu, niin sitä pelokkaampi musta tulee. Lähinnä maito mua mietityttää, poika saa edelleenkin pienestäkin pisarasta iholla siihen kohtaan heti kutiavia näppylöitä. Suun kautta ei ole koskaan mitään maitoa sisältävää suuhunsa saanut. (Paitsi aikanaan Almironia, onhan sekin heraproteiinista tehty..) En siis tiedä, minkälaisen reaktion oikeasti saisi, vai saisiko kuitenkaan mitään ihottumaa kummempaa.
Tänään poika sai päivällisen aikaan poskensa ja leukansa täyteen näppylöitä. Punoittavat näppylät nousivat hurjalla vauhdilla ja kutisivat, joskin kylmä pesu ja kortisonirasvaus helpotti ja hävitti näppylät vajaassa tunnissa. Mutta ehdin pelästyä, että pojan henkeä alkaa kohta ahdistaa. Sen lisäksi, että pelästyin, niin olen kummissani. Poika söi ruokaa, jota on jo jonkun aikaa syönyt. Siinä ei ollut missään maitoa tai kananmunaa, joille poika on siis allerginen. (Eikä mitään muutakaan, mille poika joskus olisi ollut allerginen) Tarkistin myös, että mukissa oli varmasti pojan omaa juomaa. Mistään mausteista tms. ei voi olla kyse, koska ruoka oli melkoisen simppeliä, ei siis mitään puolieineksiä tai marinoituja juttuja. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää melkein, että jossain pöydän pinnalla oli maitoroiskeita isosiskon jäljiltä, jotka poika sitten laappasi käsiinsä ja siitä naamaansa. Vasemmassa kädessä kun oli myös niitä näppylöitä.
Ehkä mun olisi aika keskustella ja huojentaa mieltäni asiantuntijan kanssa.. Ja ensi viikolla ollaan onneksi lääkärille menossakin ja tuota maitoakin testataan ainakin prickillä. Riippuen siitä tuloksesta ajattelin pyytää, että josko maito- ja munakokeilut voisi tehdä sairaalassa, en niitä itse uskalla kotona kokeilla. Viimeisimmät kaksi vuotta on olleet henkisesti (ja välillä fyysisestikin) aika raskaita ton kuopuksen kanssa. Mies on kyllä joo tukena, mutta hän ajattelee enemmän maalaisjärjellä. "Jos joskus tulee paha reaktio, niin sitten soitetaan ambulanssi, ei se ole sen kummempaa", sanoo hän. Ja niinhän se onkin. Mutta silti mua aina mietityttää ja pariin kertaan aina tarkistan, ettei lasten lautaset ja mukit mene sekaisin. Poikakin ehtii jo joka paikkaan kyläpaikoissa ja kerran oli jo siskonsa maitomukia heiluttelemassa.. ei onneksi ehtinyt maistaa. Ja koska minähän meillä ruokapolitiikan hoidan ja lasten kanssa kotona olen, niin painin näiden asioiden kanssa aamusta iltaan.
Noh, valoa sentään tunnelin päässä on se, että vehnä on saatu pojalle ruokavalioon. Ei tarvitse enää ihan joka asiaa tuotepakkauksista tarkistaa
Mutta kiitos jos luit. Vähän helpotti, kun sai kirjoittaa omia tuntemuksiaan.
Hirvittääkö/pelottaako muita allergisten lasten äitejä vakavien reaktioiden mahdollisuus? Siis kun ei meiän 2v allergikko ole koskaan anafylaktista reaktiota sentään saanut, mutta musta tuntuu, että mitä enemmän aikaa kuluu, niin sitä pelokkaampi musta tulee. Lähinnä maito mua mietityttää, poika saa edelleenkin pienestäkin pisarasta iholla siihen kohtaan heti kutiavia näppylöitä. Suun kautta ei ole koskaan mitään maitoa sisältävää suuhunsa saanut. (Paitsi aikanaan Almironia, onhan sekin heraproteiinista tehty..) En siis tiedä, minkälaisen reaktion oikeasti saisi, vai saisiko kuitenkaan mitään ihottumaa kummempaa.
Tänään poika sai päivällisen aikaan poskensa ja leukansa täyteen näppylöitä. Punoittavat näppylät nousivat hurjalla vauhdilla ja kutisivat, joskin kylmä pesu ja kortisonirasvaus helpotti ja hävitti näppylät vajaassa tunnissa. Mutta ehdin pelästyä, että pojan henkeä alkaa kohta ahdistaa. Sen lisäksi, että pelästyin, niin olen kummissani. Poika söi ruokaa, jota on jo jonkun aikaa syönyt. Siinä ei ollut missään maitoa tai kananmunaa, joille poika on siis allerginen. (Eikä mitään muutakaan, mille poika joskus olisi ollut allerginen) Tarkistin myös, että mukissa oli varmasti pojan omaa juomaa. Mistään mausteista tms. ei voi olla kyse, koska ruoka oli melkoisen simppeliä, ei siis mitään puolieineksiä tai marinoituja juttuja. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää melkein, että jossain pöydän pinnalla oli maitoroiskeita isosiskon jäljiltä, jotka poika sitten laappasi käsiinsä ja siitä naamaansa. Vasemmassa kädessä kun oli myös niitä näppylöitä.
Ehkä mun olisi aika keskustella ja huojentaa mieltäni asiantuntijan kanssa.. Ja ensi viikolla ollaan onneksi lääkärille menossakin ja tuota maitoakin testataan ainakin prickillä. Riippuen siitä tuloksesta ajattelin pyytää, että josko maito- ja munakokeilut voisi tehdä sairaalassa, en niitä itse uskalla kotona kokeilla. Viimeisimmät kaksi vuotta on olleet henkisesti (ja välillä fyysisestikin) aika raskaita ton kuopuksen kanssa. Mies on kyllä joo tukena, mutta hän ajattelee enemmän maalaisjärjellä. "Jos joskus tulee paha reaktio, niin sitten soitetaan ambulanssi, ei se ole sen kummempaa", sanoo hän. Ja niinhän se onkin. Mutta silti mua aina mietityttää ja pariin kertaan aina tarkistan, ettei lasten lautaset ja mukit mene sekaisin. Poikakin ehtii jo joka paikkaan kyläpaikoissa ja kerran oli jo siskonsa maitomukia heiluttelemassa.. ei onneksi ehtinyt maistaa. Ja koska minähän meillä ruokapolitiikan hoidan ja lasten kanssa kotona olen, niin painin näiden asioiden kanssa aamusta iltaan.
Noh, valoa sentään tunnelin päässä on se, että vehnä on saatu pojalle ruokavalioon. Ei tarvitse enää ihan joka asiaa tuotepakkauksista tarkistaa
Mutta kiitos jos luit. Vähän helpotti, kun sai kirjoittaa omia tuntemuksiaan.