Pitkästä aikaa taas täällä
Olin tyttöjen reissussa viime viikonlopun ekaa kertaa kuopuksen syntymän jälkeen ja kivaa oli. Ja nyt pitää järkkäillä synttäreitä, kun meillä ei kohta enää ole vauvaa vaan taapero. On kyllä vuosi mennyt nopeasti! Teille, jotka suunnittelette toista lasta, täytyy vaan mainostaa, että vaikka toinen olisi yhtä allerginen, ei se vaan kirpaise enää niin paljoa ja ei sitä koko hommaa ehdi tässä hässäkässä niin paljon miettimäänkään. Nyt on jo eka vuosi takana ja homman pitäisi jossain vaiheessa alkaa hieman helpottamaan
Esikoisen tilannehan on jo aika hyvä, vaikka hän kuuluukin vaikeimpaan 10 prosenttiin näistä allergisista. Tosin mies oli saanut esikoiselle viikonloppuna tomaatilla aikaan oikein kunnon ihottuman suupieliin, eikä ollut edes huomannut sitä, ennen kuin aloin kysellä, että mitä on syöty kun on niin pahan näköinen. Ja nyt en meinaa millään saada ihottumaa pois, kun on niin lähellä suuta, ettei kortisoni ole oikein hyvä vaihtoehto? Vinkkejä??? Bepanthenia olen päivän mittaan siihen sivellyt ja on ehkä hieman helpottanut...
ONNEA NALLEPUH!!!
Piija: Meillähän esikoiselle ei käynyt prosymbioflor ja en kyllä keksi mitää muuta syytä kuin tuo laktoosi/lääkelaktoosi ja sitä myöskin epäili allergologimme. Eli todennäköisesti herkimmät eivät kestä sitä maitoproteiinijäämien vuoksi
Ieva: Tsemppiä sinulle vielä tuon ravitsemusasian kanssa. Ymmärrän niiiiin hyvin, ettei lapsi syö kunnolla, koska esikoiseni on ollut todella huono syömään aina. Ja kun on kasvanutkin huonosti, niin I&A-sairaalassa syyttivät minua mm. siitä, etten anna vehnää, kun sillä kuulemma kasvaisi
Ja ravitsemusterapeutti ryhtyi kyselemään, että millaisia kokemuksia MINULLA on syömisestä (olen tosi hoikka, joten saattoi luulla, että on syömishäiriötä tms.). Olisin nauranut, ellei homma olisi potuttanut niin paljon. Syömistä en saanut parannettua tyrkyttämällä, tyrkyttämättä, leikkimällä, leikkimättä, ruokia vaihtamalla tai muokkaamalla tai yhdessä tekemällä enkä siis yhtään millään. Ja poika on edelleen huono syömään, vaikka saa syödä jo lähes normaalia ruokaa. Ja hidas kasvu johtui sitten kasvuhormonin vajaatuotannosta... Ja nyt kun minulla on toinen lapsi, joka huutaa, jos lusikka ei liiku riittävän nopeasti ääntä kohden, niin ymmärrän, etten ollut tehnyt mitään väärin. Lapseni vain ovat täysin erilaisia suhteessa ruokaan. Esikoinen on luonnostaan juuri tätä hoikkaa lajia, jota ruoka ei liiemmin kiinnosta tai siis se hänelle on nälän siirtämistä (allergiat on tietty tosi huonoa tuuria tällä ihmistyypillä) ja kuopus on tullut mieheeni, joka napostelee koko ajan jotakin ja lihoo myös helposti
Ja kuopuksen painokäyrä on ollut koko ajan plussalla, vaikka ruokavalio on aivan yhtä niukka kuin esikoisella aikanaan - eroa painossa on lähemmäs 2 kiloa nyt yksivuotiaana
Mutta tsemppiä!!!
Minttu Mamma: Olen samaa mieltä tuosta sairastelusta ja meillähän se on ihan konkretiaa kun on hengitystieoireet: kokeilimme aikanaan Almiron Peptiä, josta alkoi nuha, hengityksen vinkuna ja lopulta ihan kunnon hengitystieinfektio. Sama tapahtui aikanaa maitokokeilussakin, joten lääkärimme tunnisti heti kuvion. Hän mainitsikin juuri siitä, että kun immuunipuolustus taistelee ruuan proteiineja vastaan, se ei silloin selviä niin hyvin tavallisista viruksista. Ja etenkin astmaatikoilla ja hengitysteillä oirelevilla limakalvot ovat jo valmiiksi tulehtuneet allergioiden vuoksi, ja virukset läpäisevät tulehtuneen limakalvon paljon helpommin kuin terveen. Tähän myös perustuu idea siitä, että epäonnistuneen ruokakokeilun jälkeen pitäisi pitää hetki taukoa, jotta limakalvot ehtivät parantua (esim. suolistossa) eivätkä proteiinit enää pääse pilkkomatta läpi
Sainkohan selitettyä ollenkaan järkevästi
Ja tsemppiä
Lyyti-mammalle pahiksen jäljittämiseen!!!