alle 3v lapset hoidossa

Aina haukutaan niitä jotka pistävät pienen lapsen virikehoitoon. Nyt puhutaan siis pienistä alta kolme vuotiaista. Minäkään en tätä ymmärrä. Täällä palstalla se tuomitaan ja haukutaan vanhempia itsekkääksi, kuten se toki onkin. Mutta yhtä itsekästä on laittaa lapsi hoitoon sen takia, että saadaan asuntolainat maksettua ja pidettyä elintaso korkealla. Se on ihan yhtälailla itsekästä, ei lapsi kaipaa isoa taloa ja koko aika uusia tavaroita. Äiti ja isäkin pystyvät varmasti elämään pienemmälläkin. Meillä miehellä pieni palkka ja minulla kht. Silti pärjätään, saadaan ruoka pöytään ja puhdasta päälle eli perusasiat on kunnossa. Ei se lapsi sitä mieti onko hän siellä virikkeiden vai työnteon takia (vauva ei tätä osaa pohtia). Yhtä ikävää se on olla pitkät päivät erossa vanhemmistaan. Ei se ole mikään peruste, että on niin paljon velkaa, se on ihan itse hankittua. Minä en ainakaan voisi pistää leveätä elämää lapseni hyvinvoinnin edelle ja kukaan ei voi väittää, että pieni ihminen nauttisi kaikki päivät hoidossa olemisesta. Älä siis tuomitse toisen viemistä hoitoon, jos itsekin viet Enkä nyt sanonut, että hoitoon ei saisi viedä vaan sen että on turha haukkua toisia itsekkääksi, kun sitä on ihan yhtälailla itsekin. Kotona makaava äiti / isä ja elintasoaan ylhäällä pitävä äiti/ isä ovat ihan samalla tapaa jättäneet lapsensa hoidon yhteiskunnalle. Ei niitä lapsia tarvitse tehdä, jos ei ole varaa hoitaa.

 

Oota, mä haen aurinkolasit kun sun sädekehäs kiiltää niin etten näe kirjottaa!

Koita seuraavalla kerralla keksiä joku omaperäinen alotus, jooko?!

 

Kuten kirjoitettu kyse ei ole tuomita hoitoon viemistä vaan todeta, että se on jokatapauksessa itsekkäistä syistä johtuvaa. Se pitää myöntää Lueskelin vanhoja juttuja ja aloin vaan ihmettelemään että miten se lapsen kannalta on parempi olla hoidossa työnteon takia kuin virikkeiden. Varsinkin kun kyse on pienistä ihmisistä, jotka eivät kummastaan hyödy.

 

No jokaisen vanhemman oikeus on päättää oman lapsensa hoidosta. Itse en näe hiodon aloittamsita 2vuotiaana haitallisena. Suurin osa virikelapsista on tod. näk. yli 3vuotiaita.

 

Niin ja usein virikkeiden takia oleva lapsi on hoidossa vain muutamia tunteja viikossa kun taas työssäkäyvän lapsi on useimmiten koko päivän hoidossa! Nyt ajatellaankin lasta eikä itseä tai omaa sädekehää. Aloin vain ihmetellä, että miksi työssäkäyvät itsekin lapsensa hoitoon vievät tuomitsevat toisen vanhemman joka vie lapsensa hoitoon vaikka itse asiassa se on lapsen kannalta parempi olla muutama tunti virikkeiden takia kuin kymmeniä tunteja työnteon takia.

 

Päivähoidosta on luotu vanhemmille niin ruusuinen ja valheellinenkin kuva, että monet luulevat sen olevan autuus jo pienelle lapselle. Ei uskalletakaan pohtia muita ratkaisuja, kun pelätään että lapsi jää paitsi jostain. Eikä ymmärretä, että ITSE voidaan antaa se parhain lapselle hänen ensimmäisten elinvuotensa aikana. (Vähintään kahden)

Asioita tiedostavan näkökulmasta totuus on kaikkea muuta kuin ruusuinen. Lapset sopeutuvat kuitenkin uskomattoman hyvin heille epäsopivaan elämänmuotoon, mutta jossain kohtaa siitä sopeutumisesta maksetaan vero. Pienimmät kärsivät erityisesti ylipitkistä pävistä ylisuurissa ryhmissä, joten minäkin ihmettelen sitä, että yksivuotiaan elämää ei sen kummemmin pohdita vaan viedään materiaalin takia lapsi hoitoon.

 

Samaa mieltä! Sama pätee kyllä isompiinkin lapsiin. Mitä lyhyempi hoitoaika sen parempi se lapselle on. Mutta pääasiallinen vinkumisen syy lienee se, että "virikelapset vievät meidän työssäkäyvien lasten paikat". Niitä paikkoja ei ole merkitty mikä on kenellekkin, kotiinkin voi hankkia hoitajan.

 

Mun mielestä on yhteiskunnan hyväksikäyttöä viedä lapsi hoitoon jos itse on kotona. Työssä käyminen taas ei ole sitä. Vai etkö näe eroa kun toinen tekee töitä ja toinen vaan on ja saa vielä todennäköisesti halvemmat pk-maksut, turhaan.

 

Sen sijaan että syyllistetään vanhempia hoitoon viemisestä ja ylisuurista ryhmistä sekä vaihtuvista hoitajista, voitaisiinkin keskittyä itse ongelmaan: ylisuuriin ryhmiin ja hoitajien vaihtuvuuteen.
Onko kukaan tehnyt asialle mitään? Yrittänyt vaikuttaa siihen, että päiväkoteja perustettaisiin lisää, suosittaisiin pieniä yksiköitä ja työllistettäisiin hoitajia mieluummin vakituisilla paikoilla kuin pienillä pätkillä. Olisin valmis maksamaan päivähoidosta enemmänkin jos sillä asiaa saataisiin parannettua.

 

[QUOTE="Jeera";26001974]Sen sijaan että syyllistetään vanhempia hoitoon viemisestä ja ylisuurista ryhmistä sekä vaihtuvista hoitajista, voitaisiinkin keskittyä itse ongelmaan: ylisuuriin ryhmiin ja hoitajien vaihtuvuuteen.
Onko kukaan tehnyt asialle mitään? Yrittänyt vaikuttaa siihen, että päiväkoteja perustettaisiin lisää, suosittaisiin pieniä yksiköitä ja työllistettäisiin hoitajia mieluummin vakituisilla paikoilla kuin pienillä pätkillä. Olisin valmis maksamaan päivähoidosta enemmänkin jos sillä asiaa saataisiin parannettua.[/QUOTE]

Vain vanhempien joukkovoimalla olisi vaikutusta. Se ainakin on minun henkilökohtainen kokemukseni. Eli jos vanhemmat alkaisivat yhdessä vaatia lapselleen parempaa elämän alkua. Päivähoitohenkilökunnalta ei kysytä yhtään mitään ratkaisuja tehtäessä. Vain raha ratkaisee.

 

Nyt ajateltiin asiaa LAPSEN kannalta, ei yhteiskunnan. Verorahoja täytyy tietysti saada jne. Itsekin olen sitä mieltä mutta nyt herätin keskustelua asiasta LAPSEN kannalta. LAPSEN kannalta on ihan sama maksaako vanhempi verot vai ei.

Monet vanhemmat eivät ikävä kyllä olisi valmiita maksamaan hoidosta enemmän. itse kyllä olisin, jos sillä saataisiin laadukas hoito. Kun nytkin täyttä päivähoitoa maksavista osa valittaa suuresta summasta. 250 euroa lapsi (vai mitä se tarkalleen nyt onkaan) ei tosiaan ole kova hinta! Se on itse asiassa todella pieni hinta, ei tuolla hinnalla hoitajaa kotiin saisi.

 

Mun elämä ei lopu siihen kun lapsi syntyy. Mulla on antoisa työ, josta nautin. Samoin miehellä. Lapsi syntyi osaksi meidän perhettä, mutta ei keskipisteeseen. Lapselle on aikamoinen emotionaalinen taakka jos hänen täytyy olla vanhempien (tai tässäKIN aloituksessa lähinnä äidin) elämänsisältö ja kaikkien tarpeiden täyttäjä.

 

Päivhoitomaksu voisi olla kalliimpi OIKEASTI hyvätulosille ja muutaman kympin enemmän pienitulosille.
Mun mielestä pk-maksu oli kohtuuttoman pieni kun oltiin pienituloisia verrattuna mihin se humpsahti kun päästiin juuri ja juuri kskituloisiksi, eli tätä voisi tasata ja samalla rahaa yhteiskunnalle rakentaa lisää päiväkoteja. Olisi aluksi edes ryhmäkoot kuten pitäisi, sitten voisi niitä pienentää.

 

Nyt ajateltiin asiaa LAPSEN kannalta, ei yhteiskunnan. Verorahoja täytyy tietysti saada jne. Itsekin olen sitä mieltä mutta nyt herätin keskustelua asiasta LAPSEN kannalta. LAPSEN kannalta on ihan sama maksaako vanhempi verot vai ei.

Monet vanhemmat eivät ikävä kyllä olisi valmiita maksamaan hoidosta enemmän. itse kyllä olisin, jos sillä saataisiin laadukas hoito. Kun nytkin täyttä päivähoitoa maksavista osa valittaa suuresta summasta. 250 euroa lapsi (vai mitä se tarkalleen nyt onkaan) ei tosiaan ole kova hinta! Se on itse asiassa todella pieni hinta, ei tuolla hinnalla hoitajaa kotiin saisi.

Mun mielestä tuo on kohtuuton, koska ihan muutaman satasen vähemmän tienaavakaveri maksaa muutaman kympin ja minä 250e kuten myös todella hyvätuloinen naapurini. Keskituloiselle kohtuuton summa jos lapsia enemmänkin, mutta niihän se on, Suomessa keskituloinen on työhönsä ja koulutuksiinsa nähden kaikkein köyhin.

 

Jos itsekkyysakselille mennään, niin lopulta ollaan kyselemässä sitäkin että miten itsekästä yleismaailmallisesti lasten hankintakin on. Että jos niinkuin sille tielle haluaa lähteä.

Taloudesta: vaikka olen nainen (?) niin huomasin lapsen saatuani, että talouden turvaaminen on mulle tärkeämpää kuin ennen lasta. Mihinkään yhteiskunnan tukiverkkoihin ei voi luottaa, eikä mitään hajua miten maailma makaa 15-20 vuoden päästä. Haluan että lapsellani on jonkunlainen vapaus tehdä valintoja ilman ainaista kitumista.

Näillä eväillä oli sitten sumplittava ne hoitokuviot, onneksi oli rakkaat isovanhemmat kotona hoitamassa ensin ja sitten parivuotiaana osaviikkoisesti pienessä ryhmässä. Jos olisi alkanut oireilla negatiivisesti, olisin viheltänyt pelin poikki ja sumplinut muuta. Minkä sitä voi kuin parhaansa yrittää?

 

[QUOTE="vieras";26001995]Mun elämä ei lopu siihen kun lapsi syntyy. Mulla on antoisa työ, josta nautin. Samoin miehellä. Lapsi syntyi osaksi meidän perhettä, mutta ei keskipisteeseen. Lapselle on aikamoinen emotionaalinen taakka jos hänen täytyy olla vanhempien (tai tässäKIN aloituksessa lähinnä äidin) elämänsisältö ja kaikkien tarpeiden täyttäjä.[/QUOTE]

Se ei tarkoita, että lapsi olisi elämän ainoa sisältö jos hoitaa lapsensa kotona. Ne ensimmäiset vuodet ovat todella tärkeitä koko elämän kannalta, pohja kaikelle. Töitä ehtii tekemään ne kaikki muut vuodet, joten minusta se on itsekästä jos ei voi lapselleen suoda omaa aikaansa. Aika on se mikä on parasta mitä voit lapsellesi antaa, ei materia. Miksi lapsia sitten pitää tehdä, jos niitä ei voida edes hetkeksi laittaa ykkösasemaan.

 

[QUOTE="vieras";26001995]Mun elämä ei lopu siihen kun lapsi syntyy. Mulla on antoisa työ, josta nautin. Samoin miehellä. Lapsi syntyi osaksi meidän perhettä, mutta ei keskipisteeseen. Lapselle on aikamoinen emotionaalinen taakka jos hänen täytyy olla vanhempien (tai tässäKIN aloituksessa lähinnä äidin) elämänsisältö ja kaikkien tarpeiden täyttäjä.[/QUOTE]

Mutta sinunkin velvollisuutesi on miettiä, teetkö lapsen kannalta oikein. Lapsi vaatii omaa vanhempaa kaikkein eniten ensimmäisinä elinvuosina. Jos sitä ei hänelle suoda, hänellä pitäisi olla edes oikeus inhimillisempään varhaiskasvatukseen.

 

Jos itsekkyysakselille mennään, niin lopulta ollaan kyselemässä sitäkin että miten itsekästä yleismaailmallisesti lasten hankintakin on. Että jos niinkuin sille tielle haluaa lähteä.

Taloudesta: vaikka olen nainen (?) niin huomasin lapsen saatuani, että talouden turvaaminen on mulle tärkeämpää kuin ennen lasta. Mihinkään yhteiskunnan tukiverkkoihin ei voi luottaa, eikä mitään hajua miten maailma makaa 15-20 vuoden päästä. Haluan että lapsellani on jonkunlainen vapaus tehdä valintoja ilman ainaista kitumista.

Näillä eväillä oli sitten sumplittava ne hoitokuviot, onneksi oli rakkaat isovanhemmat kotona hoitamassa ensin ja sitten parivuotiaana osaviikkoisesti pienessä ryhmässä. Jos olisi alkanut oireilla negatiivisesti, olisin viheltänyt pelin poikki ja sumplinut muuta. Minkä sitä voi kuin parhaansa yrittää?

Kaikki eivät yritä parastaan. Laitetaan lapsi päiväkotiin jopa 15 lapsen ryhmään ja painutaan itse töihin, jotta saadaan rahaa enemmän ja enemmän. Hieno talo ja kalliita uusia autoja. Se on surullista. Aloiteuksen pointti oli se, että minusta tuo on vielä surullisempaa kuin ne muutaman tunnin hoidossa olevat virikelapset joista tälläkin palstalla usein jauhetaan.

Ja sen, että minä hoidan kotona toin esiin juurikin siksi ettei kukaan pääse sanomaan, että siellä taas yksi virikelapsen mamma huutelee, koska asia ei tosiaankaan ole niin. En itsekään ollut asiaa aina ajatellut, kunnes yhtäkkiä pysähdyin miettimään.

 

Niin ja hoidan myös työkseni lapsia, joten tiedän minkälaista päiväkodissa/ perhepäivähoidossa on.

 

Niin, onhan se paljon parempi kituuttaa yhden palkalla, kuin viedä alle kolmivuotias hoitoon..
Riidat rahasta, kaikesta säästäminen, ryysyissä kulkeminen, töissäkäyvän vanhemman burnout (koska joutuu yksin huolehtimaan elatuksesta) onkin paljon parempi kasvualusta lapselle.

Esimerkkejä löytyy ihan lähipiiristäkin jo muutama. Mutta onhan se tärkeintä että äiti on KOTIÄITI vähintään siihen asti kun lapsi täyttää 3v. Kannattas vähän raottaa niitä silmiä muillekin mahdollisuuksille..Kyllä moni lapsi on valmis hoitokuvioihin jo ennen tuota maagista 3 ikävuotta.

 

Niin, onhan se paljon parempi kituuttaa yhden palkalla, kuin viedä alle kolmivuotias hoitoon..
Riidat rahasta, kaikesta säästäminen, ryysyissä kulkeminen, töissäkäyvän vanhemman burnout (koska joutuu yksin huolehtimaan elatuksesta) onkin paljon parempi kasvualusta lapselle.

Esimerkkejä löytyy ihan lähipiiristäkin jo muutama. Mutta onhan se tärkeintä että äiti on KOTIÄITI vähintään siihen asti kun lapsi täyttää 3v. Kannattas vähän raottaa niitä silmiä muillekin mahdollisuuksille..Kyllä moni lapsi on valmis hoitokuvioihin jo ennen tuota maagista 3 ikävuotta.

Minä voin ainakin rehellisesti sanoa, että meillä ei olla riidelty kertaakaan rahasta eikä mies tee töitä yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Normaali vakituinen työpaikka ja siellä tehtävä työmäärä. Mutta meillä raha ja uudet vaatteet ei olekaan se tärkein juttu. Kysymyshän on pelkästään ASENTEESTA. Jos esim. nainen hoitaa kotona niin mies asennoituu myös tähän järjestelyyn, lapsi on molempien. Juu ja moni ei ole valmis vielä 3-vuotiaanakaan, sekin pitäisi ihan yhtälailla huomioida. Nyt puhutaan pääasiassa ihan pienistä. En usko että kovin moni 1v on oikeasti valmis hoitoon, kuten tuolla aikaisemmin joku kirjoitti niin lapset sopeutuvat vaikka se ei heille hyväksi olekaan, tästä maksetaan hinta myöhemmin.

 

Minä voin ainakin rehellisesti sanoa, että meillä ei olla riidelty kertaakaan rahasta eikä mies tee töitä yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Normaali vakituinen työpaikka ja siellä tehtävä työmäärä. Mutta meillä raha ja uudet vaatteet ei olekaan se tärkein juttu. Kysymyshän on pelkästään ASENTEESTA. Jos esim. nainen hoitaa kotona niin mies asennoituu myös tähän järjestelyyn, lapsi on molempien. Juu ja moni ei ole valmis vielä 3-vuotiaanakaan, sekin pitäisi ihan yhtälailla huomioida. Nyt puhutaan pääasiassa ihan pienistä. En usko että kovin moni 1v on oikeasti valmis hoitoon, kuten tuolla aikaisemmin joku kirjoitti niin lapset sopeutuvat vaikka se ei heille hyväksi olekaan, tästä maksetaan hinta myöhemmin.

Sinäsinäsinä, kaikki eivät osaa ottaa huonoa taloustilannetta yhtä kevyesti, eikä tarvitsekaan. Me olemme erilaisia, ei luonnetta muuteta tuosta vaan. Monilla on traumoja oman lapsuuden köyhyydestä ja siksikin köyhyys ahdistaa niin paljon, ettei sen hakemisessa ole mitään järkeä, sen lapsenkaan kannalta. Onneksi Suomalaisena saamme valita, mikä rikkaus!

Mitä ongelmia yhteiskunnassamme syntyisikään jos pakotettaisi hoitamaan lapset kotona 3vuotiaaksi, se olisi katastrofaalista. Toisi hyvin paljon ongelmia tänne, jote se valinnanvapaus, amen.

 

Minä voin ainakin rehellisesti sanoa, että meillä ei olla riidelty kertaakaan rahasta eikä mies tee töitä yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Normaali vakituinen työpaikka ja siellä tehtävä työmäärä. Mutta meillä raha ja uudet vaatteet ei olekaan se tärkein juttu. Kysymyshän on pelkästään ASENTEESTA. Jos esim. nainen hoitaa kotona niin mies asennoituu myös tähän järjestelyyn, lapsi on molempien. Juu ja moni ei ole valmis vielä 3-vuotiaanakaan, sekin pitäisi ihan yhtälailla huomioida. Nyt puhutaan pääasiassa ihan pienistä. En usko että kovin moni 1v on oikeasti valmis hoitoon, kuten tuolla aikaisemmin joku kirjoitti niin lapset sopeutuvat vaikka se ei heille hyväksi olekaan, tästä maksetaan hinta myöhemmin.

Eikös sinusta ole itsekästä, että SINÄ hoidat lapsen kotona? Mites mies, milloin tulee hänen vuoro? Minusta pitäisi kyllä isällekin antaa se mahdollisuus, että hänkin pääse nauttimaan kiirettömästä kotiajasta lapsensa kanssa

 

Asuntolainan voi myös laittaa lyhennysvapaalle, kuten me tehtiin. Moni ei tätä halua koska laina-aika pitenee. Meille se muutama vuosi oli yks ja sama koska haluttiin hoitaa kotona.

 

Vaikutat ap kaikista itsekkäimmältä tässä ketjussa.