Toggle sidebar

alle 22v ja kaksi lasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lölli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

lölli

Vieras
Hei!
Haluaisin kuulla miten nuoret perheet ovat pärjänneet kahden lapsen kanssa, lähinnä siis alle 22v vanhemmat. Itse olen 21 ja vauvakuume olisi kova, vaikka esikoinen on vasta 11kk.
Millä ikäerolla teillä lapset ovat syntyneet ja miten olette pärjänneet taloudellisesti?
Mikä on ollut isovanhempien reaktio kuultuaan toisen lapsen tulosta?
Kaikki kokemukset ja tieto, sekä juttelu on tervetullutta.

Meillä esikoinen on kovin rakastettu ja helppo lapsi, on ihanaa kun voi tehdä mitä haluaa, milloin haluaa, kahden kanssa meneminen ja tuleminen olisikin sitten jo varmaan eri juttu.
Mietityttääkin miten jaksaisin pikkukakkosen kanssa yöheräilyt yms.
Esikoisen kanssa huomaan, että olen nyt vasta alkanut nauttimaan ihan tosissaan kotona olemisesta ja lapsen seurasta, nyt kun hän on hieman isompi.
 
Ikäeroa 4,5 vuotta. Hyvin on pärjätty kuten myös muutenkin. Olivat iloisia, tosin eivät kyllä hoida lapsiamme tai muutenkaan puutu elämäämme joten eipä se asia sinänsä edes heille kuulu.

 
Meillä ikäerot ovat 2,5vuotta. Mielestäni meidän tempo on hyvä, koska lapsista on toisilleen seuraa, pian 5v ja 2,5 vuotias leikkii hienosti yhteen. Lisäksi tuollainen hiukan isompi lapsi ei ole enää niin ymmärtämätön kun pikkusisar tulee. Meillä on läheinen perhe jossa vanhimpien lasten ikäero on 1v8kk. Heillä on armotonta mustasukkaisuutta, eikä se ole koskaan loppunut. Meillä mustasukkaisuutta on vain vähän, johtuuko se luonteesta vaiko ikäerosta, en tiedä.

Itse en tekisi sinuna uutta vaavia noin pian, anna aikaa ja nautiskelet kumpaisenkin vauva-ajasta rauhassa, sun 11kk on vielä puolivuotta ihan vauva.
 
No meillä on kaksi lasta, tehty kumpikin todellakin alle 22v:nä, ikäero 1v 2kk. Minusta toisen synnyttyä se ensimmäinen vuosi kahden kanssa oli todella vaativa. Ollu terveet lapset meillä, mutta nuorempi valvotti öitä alkuun ihan mukavaan tahtiin, ja menemiset/lähtemiset oli hankalia kun kummallekkin piti varata vaipat sekä ruoat + muu "sähellys".
Ap:n tapauksessa ikäeroa tulis jo enemmän, ja sanoisin että mitä kauemmin sitä uutta vauvaa vois lykätä niin sen parempi, _minusta_. Toiset voivat olla eri mieltä. Mutta itse jäkiviisaana odottaisin että se ensimmäinen ehtii siihen uhmaan, jollon saa todellista tuntua millaista se tulevaisuus osittain on. Osittain siksi, että kun pystyt huomioimaan sitä uhmista tämän raivotessa, voit kuvitella kuinka silloin kärsisit myös univelasta, rintoja pakottaisi ja vauva saattaisi koko ajan vaatia syliä samaan aikaan. Meillä työtn oma tahto (kiukuttelu) alkoi näkyä 1,5v:nä. Eli pahimmilleen kun vauva valvotti. Teillä tilanne olisi vähän jo ehtinyt tähän esiuhmaan, kun esikoinen olisi silloin sen 1v 8kk jos heti tärppäis. Suosittelisin siis todellakin JÄLKIviisaana aloittamaan vauvan yrityksen vaikka silloin kun esikoinen on sen 1,5v. :)

Taloudellisesti ollaan pärjätty kyllä ihan hyvin. Mies töissä omalla alallaan, itse ollut lasten kanssa sitten kotona ja saanut ne normaalit tuet siltä ajalta. Jos osaa siististi elää niin miettisin rahan sijasta enemmänkin sitä omaa jaksamista, eli juuri sitä ikäeroa.

Itse en ainakaan osannut kuvitella sitä "työn määrää" mikä kahdessa sitten olisi. Vauva ei pysy vauvana, vaan sekin alkaa syödä kiinteitä ja minun tapauksessani päivään kuului kahdeksan syöttyä, n. 10 tai enemmän vaipanvaihtoa sekä 4 nukutusta (vuoden nukkiuvat päikyt eri aikaan tietty). Tuo kyllä kärjistetty tilanne, koska minulla on kumminkin miies aina iltapäivästä lähtien apuna ja hoitaa silloin toisen syötöt ja vaipat. Ja ainakin meillä vanhempi lapsi lopetti itse syömisen kun huomasi että pienempää syötetään aina (kuulin usein kommenttia että miten niin paljon joudutte syöttämään päivässä, "Maijahan" osaa syödä jo itse? Juu, mutta Maija ei halunnut).
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa