Toggle sidebar

Alkuraskaus ja sairauksien pelko

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistunut ja raskaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

ahdistunut ja raskaana

Vieras
Hei!

Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä ja sairauksien pelosta (lähinnä syövän pelosta). Odotan kolmatta lastani viikolla 9. Tuntuu, että koko raskaus on vain huolta ja murhetta täynnä, eikä ollenkaan iloa. Pelkään ja murehdin kokoajan. Murehdin jopa alkuraskauden verikokeita, lähinnä sitä pientä verenkuvaa että jos sieltä löytyykin syöpä. Jotenkin nämä kaikki raskaudenaikaiset tutkimukset on mulle ihan kauheita. Pelottaa jopa neuvolassa antaa pissanäyte, että jos siinä nyt sitten on jotain. Käyn yksilöterapiassa tämän ahdistuneisuushäiriöni ja syövän pelkoni takia sekä minulla on sepram lääkitys (jonka olen nyt purkamassa pois, en sitten tiedä onko järkevää).

Onko muita raskaana olevia jotka kärsii ahdistuneisuushäiriöstä tai sairauksien pelosta? Pelottaako teitä nuo normaalit raskaudenajan tutkimukset esim. verikokeet?

Tiedän, että näin alkuraskaudessa mielialat vaihtelee mahdottomasti ja kaikenlaiset tunteet on normaaleita. Itse vaan tiedän, että kun taustalla on muuta "häiriötä" niin ahdistuneisuus ei jää tähän alkuraskauteen.
 
MInulla tuli vasta raskauden jälkeen... raskaana ollessa oli suorastaan hyvä olo. Aloin syömään b-vitamiinia ja totesin itselleni, että minä en tätä elämän kulkua voi ohjata vaikka kuinka miettisin sairauksia ja pelkään kuolemaa. Hellitti vähän ahdistus, joskus väsyneenä tulee taas mieleen, mutta toistan itselleni, sen saman....
 
Minulla myös yleinen ahdistuneisuushäiriö ja käyn terapiassa. Kärsin sairauspelosta joka ikävä kyllä ei ole ilman todellisuuspohjaa vaan olen sairastanut paljon enkä vieläkään ole selvillä vesillä.. tämän vuoksi pelkojen hoito on todella vaikeaa, kukaan kun ei voi sanoa että ei minulle mitään tapahdu... on jo tapahtunut. En tiedä miten selvisin raskauden läpi, loppusyksystä kohden hormonit selvästi rahoittavat. Sen sijaan synnytyksen jälkeen imetyshormonit yhdessä valkoisen ja matalan estrogeenitason kanssa olivat hirveä takapakki.
 
Kiitos sinulle "sama vika". Tuo on varmasti vielä pahempaa, jos on sairastellut paljon ja kärsii sairauksien pelosta. Tsemppiä sulle kovasti! Mua huolettaa jo valmiiksi synnytyksen jälkeinen elämä. Kakkosen jälkeen nimittäin pahin kausi oli just kun synnäriltä päästiin kotiin ja vauvan ekat kuukaudet meni sumussa ja pelossa.

Vieläkös muita linjoilla? Vertaistuki on ehkä parasta tukea tähän.
 
Mulla ei ole todettu ahdistuneisuushäiriötä, koska en ole hakenut siihen apua... välillä on parempia kausia välillä taas huonompia. Eniten pelkään justiin sairauksia ja kuolemaa.

Mulla on rv 22 ja tässä raskaudessa en ole vielä ehtinyt pelkäämään sairauksia, mutta nyt vaikka jo neljäs synnytys edessä olen alkanut pelkäämään synnytystä ja mahdollisia komplikaatioita siinä. Pelkään että jokin menee pieleen ja vauva tai minä menehdytään.

Nää pelon kohteet vaihtelee paljon, kun nuorin syntyi pelkäsin mennä nukkumaan koska pelkäsin etten aamulla herää.. mutta pääsosin pelkään sairauksia/onnettomuutta yms.

Mä tiedän että mun pitäisi hakea apua tähän, mutta välillä on tosi pitkiä kausia kun kaikki on suht ok ja se kynnys lähteä hakemaan apua on vaan niin iso..
 
Kiitos viestistä Juudit! Avun hakeminen kyllä kannattaa, mulle ainakin se, että käyn terapiassa on tuonut jonkinlaista turvaa kun tietää että siellä voi avautua kaikesta.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa