Alkuraskaus ja ahdistus

["harmaa"]

Mulla on ihan hirveä alkuraskauden ahdistus. Kenellekköhän voisin mennä puhumaan ajatuksistani?

Minulla on ennestään kaksi ihanaa lasta, poika ja tyttö. Nyt odotan kolmatta, ihan aikaisilla viikoilla vasta (rv8).

Olen saanut päähänpinttymän vauvan sukupuolesta. Toivoin niin kovasti toista tyttöä ja nyt olen huomannut odottavani poikaa (olen tästä 99,5% varma). Ja nyt yritän asettua tähän kahden pojan äidin asemaan ja se tuntuu niin vaikealta. Lisää lapsia meille ei enää tule, joten se toinen tyttö jää ikuiseksi haaveeksi.

Häpeän ajatuksiani ja ajattelen, etten edes ansaitse tätä vauvaa. Järjellä ajateltuna lapsen terveys se tässä olennaisinta on, ei sukupuoli, mutta silti en mahda näille ajatuksille mitään. Lisään vielä, että molemmat aiemmat lapseni ovat minulle täsmälleen yhtä rakkaita ja ihania, sukupuolesta riippumatta.

Kukaan ei vielä tiedä raskausdesta miestä lukuunottamatta ja hänelle en voi suoraan ajatuksistani puhua. Tuntuu että halkean kun niin ahdistaa. En kaipaa tuomitsevia viestejä ja keskenmenotoivotuksia, tiedostan itse inhottavuuteni ja häpeän tunteitani enemmän kuin mitään ikinä. Lähinnä kokemuksia, onko kukaan muu tuntenut vastaavaa ja ehdotuksia miten pääsisin näistä paskoista fiiliksistä irti ja voisin keskittyä tähän odotukseen.

Tästä ei nyt vaan tule mitään. Apua. :'(

 

[Aatamin akka]

Siis miten voit noilla viikoilla olla 99,5% varma tulokkaan sukupuolesta?

 

["Juudit"]

No joo... mulla ei kyllä sympatiat riitä sulle yhtään... sä et varmasti edes tiedä sukupuolta ja sulla kuitenkin löytyy molempia sukupuolia jo 1 kappale... ehkä voisi paremmin tsempata jos sulla olisi vain toista sukupuolta mutta oma empatia ei nyt kyllä riitä.

Ei sulla nyt oikein ole vaihtoehtoja, jos haluat jutella jonkun kanssa niin neuvolassa voit ottaa asian puheeksi tai sitten olet vaan hiljaa ja kärsit ja ootat että olo menee ohi. Aborttikin on mahdollinen jos oikeasti asiasta tekee ongelman, mutta eipä tuota kannata enää myöhemminkään raskautua. Jos raskaus jatkuu niin 4D olisi hyvä vaihtoehto, ehdit sitten ennen syntymää asennoitua asiaan. Eikä tämä ole vittuilua, mutta ei sulla noita vaihtoehtoja oikeastaan muita ole.

 

[Iita_82]

Siis miten voit noilla viikoilla olla 99,5% varma tulokkaan sukupuolesta?

Ihmettelen ihan samaa. Mulla oli koko alkuraskauden vahva tunne, että tulokas on tyttö. Poika tuli Jos meille joskus tulee vielä vauva, nin minulle on ihan sama että onko tyttö vai poika, kunhan nyt syntyy täysiaikaisena.

 

[chef]

[QUOTE="harmaa";28325429]Mulla on ihan hirveä alkuraskauden ahdistus. Kenellekköhän voisin mennä puhumaan ajatuksistani?

Minulla on ennestään kaksi ihanaa lasta, poika ja tyttö. Nyt odotan kolmatta, ihan aikaisilla viikoilla vasta (rv8).

Olen saanut päähänpinttymän vauvan sukupuolesta. Toivoin niin kovasti toista tyttöä ja nyt olen huomannut odottavani poikaa (olen tästä 99,5% varma). Ja nyt yritän asettua tähän kahden pojan äidin asemaan ja se tuntuu niin vaikealta. Lisää lapsia meille ei enää tule, joten se toinen tyttö jää ikuiseksi haaveeksi.

Häpeän ajatuksiani ja ajattelen, etten edes ansaitse tätä vauvaa. Järjellä ajateltuna lapsen terveys se tässä olennaisinta on, ei sukupuoli, mutta silti en mahda näille ajatuksille mitään. Lisään vielä, että molemmat aiemmat lapseni ovat minulle täsmälleen yhtä rakkaita ja ihania, sukupuolesta riippumatta.

Kukaan ei vielä tiedä raskausdesta miestä lukuunottamatta ja hänelle en voi suoraan ajatuksistani puhua. Tuntuu että halkean kun niin ahdistaa. En kaipaa tuomitsevia viestejä ja keskenmenotoivotuksia, tiedostan itse inhottavuuteni ja häpeän tunteitani enemmän kuin mitään ikinä. Lähinnä kokemuksia, onko kukaan muu tuntenut vastaavaa ja ehdotuksia miten pääsisin näistä paskoista fiiliksistä irti ja voisin keskittyä tähän odotukseen.

Tästä ei nyt vaan tule mitään. Apua. :'([/QUOTE]

Sä et nyt ajattele ihan järkevästi

Sä et voi vielä tietää, että kumpi sieltä tulee...ja ehkäpä nyt hormonipöllyissä se mieli lentelee noin niinkuin muutoinkin tuhatta ja sataa

Ymmärrän sen, että lapsen sukupuoli voi olla iso juttu. Mulle itsellenikin se sitä on. Tai ainakin oli ennen. Ja vaikka se sukupuoli on mullekin ollut todella iso asia, niin tietenkin se lapsen terveys menee edelle. Ei se sukupuolitoive ole pois siitä lapsen terveystoiv eesta, tai toisinpäin.

Kyllä sinä lapsesi ansaitset, älä edes mieti muuta. Ja turhaan häpeät tunteitasi...niille kun et mitään kuitenkaan voi. Tärkeintä on teot. Ja mielestäni se on jo hyvä alku, että puhut asiaa ulos. Ehkä sitä kautta saat aloitettua asian prosessoinnin ja läpikäynnin.

En itse käsitä sitä, miksi sukupuolitoivetta pidetään tabuna. Mun mielestäni se on ihan normaalia, että toivoo lapselleen joitakin ominaisuuksia. Olkoot se sitten sukupuoli, sävelkorva tai vaikka taiteellisuus. Mä toivoin esikoisesta tyttöä, jolla on sävelkorva ja joka osaa laulaa. Toiveeni ei toteutunut, sillä lapseni laulu muistuttaa lähinnä variksen rääyntää. Ja tämä siis kaikella rakkaudella lastani kohtaan...hän ei vain ole perinyt sukumme laulutaitoa.

Toisestakin toivoin tyttöä, joka osaisi laulaa, kuin myös kolmannestakin. Kolme tyttöä mulla on, mutta pahasti nyt näyttää siltä, että vaikka tämän perheen isä ja äiti omaavatkin sävelkorvan ja osavat laulaa, niin lapsoset eivät kulje tässä asiassa jalanjäljissämme

Nyt odotan neljättä. Jälleen toivon tyttöä, joka osaa laulaa. Mutta kyllä tämä sarja on jo osoittanut meille sen, ettei sitä todennäköisesti ole tulossa

Kyllä siitä sinun raskaudestasi hyvä tulee, kunhan aikaa vähän kuluu. Alkuraskaus on monasti aika tunteikasta aikaa, joten hengittele muutama viikko syvään ja anna ajan vähän kypsyä.

Onnea raskaudesta

 

[astrolabe]

Mie halusin ekana tästä kovasti poikaa, mutta jotenkin olin "varma", että tyttö tulossa. Sitten mieli muuttui niin että tyttö alkoi tuntua turvallisemmalta ajatukselta, kun omat aiemmat vauvat tyttöjä ja tiedän miten niiden kanssa toimitaan ja mekot näytti söpöiltä. Ultrassa vauva varmistunut sittemmin pojaksi ja on niin rakas että...!

Raskaaana ajatukset ja mielialat heittelee.

 

[Aatamin akka]

Nuo saattaa olla niitä ohimeneviä tunteitakin. Itsellä oli kolmatta lasta odottaessa (2 ekaa tyttöjä) sellainen olo, että on pakko olla poika ja tunsin itseni ihan älyttömän huonoksi äidiksi. Muistan vielä kun sanoin ennen rakenneultraa lasten isälle että pelkään tosi paljon pettyväni jos tulokas onkin tyttö. Tyttöähän sieltä sitten luvattiin mutta ei tuo mikään pettymys ollut, enemmän kuin joku olisi jonkin itsestäänselvyyden kertonut minulle. En osannut loppupeleissä edes kuvitella että olisi oikeasti se poika sieltä tullut.
Nyt on neljän lapsi tulossa ja tavallaan toivon poikaa, tavallaan tyttöä. En oikein ole vielä osannut päättää kumman haluaisin.

 

["aapee"]

Kiitos chef. Tiedostan sen todella hyvin, etten ajattele järkevästi. Sepä tässä riivaakin, tunnen itseni idiootiksi, mutten mahda ajatuksilleni mitään.

Tiedän tämän vauvan olevan poika, monestakin syystä. Vauva sai alkunsa täsmälleen ovispäivänä (kuten myös toinen poikani) ja kaikki merkit ovat samoja kuin nimenomaan poikaraskaudessa (huono iho, karvat kasvaa samaan malliin - tytöstä ei kasvaneet koko raskauden aikana ollenkaan, eikä vaikuttanut ihoon ollenkaan). Kyllä nää asiat vaan jotenkin tuntee.

 

[Aatamin akka]

[QUOTE="aapee";28325559]Kiitos chef. Tiedostan sen todella hyvin, etten ajattele järkevästi. Sepä tässä riivaakin, tunnen itseni idiootiksi, mutten mahda ajatuksilleni mitään.

Tiedän tämän vauvan olevan poika, monestakin syystä. Vauva sai alkunsa täsmälleen ovispäivänä (kuten myös toinen poikani) ja kaikki merkit ovat samoja kuin nimenomaan poikaraskaudessa (huono iho, karvat kasvaa samaan malliin - tytöstä ei kasvaneet koko raskauden aikana ollenkaan, eikä vaikuttanut ihoon ollenkaan). Kyllä nää asiat vaan jotenkin tuntee.[/QUOTE]

Nuo merkit ovat kyllä aivan huuhaata. Miten joku voi uskoa johonkin karvojen kasvuun sun muuhun? Mulla on nyt 4 raskautta ja jokainen on ollut erilainen vaikka kolmesta ekasta lopputulos on ollut sama.

 

["aapee"]

Nuo merkit ovat kyllä aivan huuhaata. Miten joku voi uskoa johonkin karvojen kasvuun sun muuhun? Mulla on nyt 4 raskautta ja jokainen on ollut erilainen vaikka kolmesta ekasta lopputulos on ollut sama.

Onko?

Mulla taas tytön ja pojan raskaudet olivat kuin yö ja päivä.

Ja vielä enemmän uskon tähän hedelmöitysajankohta-teoriaan.

 

[Aatamin akka]

[QUOTE="aapee";28325612]Onko?

Mulla taas tytön ja pojan raskaudet olivat kuin yö ja päivä.

Ja vielä enemmän uskon tähän hedelmöitysajankohta-teoriaan.[/QUOTE]

Mutta erosivatko ne raskaudet lapsen sukupuolen takia vai ihan muista syistä?

 

[moekoe]

Selittäkää tyhmälle, et miten se hedelmnöittymisajankohta vaikuttaa siihen, kumman mallinen siittiö sieltä on maaliin ekana ehtinyt? Koskaan kuullutkaan moisesta.

 

[Aatamin akka]

Selittäkää tyhmälle, et miten se hedelmnöittymisajankohta vaikuttaa siihen, kumman mallinen siittiö sieltä on maaliin ekana ehtinyt? Koskaan kuullutkaan moisesta.

Olikohan se niin, että poikasiittiöt elää lyhyemmän aikaa mutta on nopeampia ja tyttösiittiöt hitaampia mutta pitkäikäisempiä ja kestävämpiä. Joten jos ovuloi vaikka 3 pvä seksin jälkeen niin on todennäköisempää että tulee tyttö.

 

[moekoe]

Olikohan se niin, että poikasiittiöt elää lyhyemmän aikaa mutta on nopeampia ja tyttösiittiöt hitaampia mutta pitkäikäisempiä ja kestävämpiä. Joten jos ovuloi vaikka 3 pvä seksin jälkeen niin on todennäköisempää että tulee tyttö.

No niin justiinsa. Enpäs muistanut totakaan. :xmas: