Alkuraskauden yksinäisyys

Hei kaikille. Emme halua mieheni kanssa kertoa raskaudesta ennen, kuin olemme käyneet nt-ultrassa. Olen tällä viikolla seitsemännellä viikolla raskaana. Mieltäni kuitenkin vaivaa se, että koen oloni todella yksinäiseksi. Minulla ei ole ketään, jonka kanssa jutella raskaudesta, siihen liittyvistä huolista, kertoa ilonaiheista, ylipäätään hössöttää vauva-asioista. Pelkään myös jatkuvasti pahinta, enkä ole halunnut kertoa edes lähimmälle ystävällä raskaudesta, koska olen sellainen ihminen jonka täytyy päästä käsittelemään asioita yksinäni ennen kuin pystyn puhumaan niistä muiden kanssa. Tällä viittaan etenkin keskenmenon mahdollisuuteen, en usko että minulla olisi voimia kertoa keskenmenosta ja tunteistani muille kun miehelleni. Mutta nyt koenkin eläväni eräänlaisessa yksinäisyyden kuplassa, kavereiden kanssa puhumme normaaleista jutuista, mies ei osaa oikein ennen varhaisultraa keskustella raskaudesta kun sitä ei ole "todistettu" ja aina kun yritän puhua hänelle jotain raskaudesta, hän jollain tavalla osaa todeta sen niin, että mietitään sitten tarkemmin kun olemme käyneet ultrassa jne jne jne. En oikein tiedä mitä tällä aloituksella haen, ehkä jonkinlaista vertaistukea.

Kiitos.

 

Hei kaikille. Emme halua mieheni kanssa kertoa raskaudesta ennen, kuin olemme käyneet nt-ultrassa. Olen tällä viikolla seitsemännellä viikolla raskaana. Mieltäni kuitenkin vaivaa se, että koen oloni todella yksinäiseksi. Minulla ei ole ketään, jonka kanssa jutella raskaudesta, siihen liittyvistä huolista, kertoa ilonaiheista, ylipäätään hössöttää vauva-asioista. Pelkään myös jatkuvasti pahinta, enkä ole halunnut kertoa edes lähimmälle ystävällä raskaudesta, koska olen sellainen ihminen jonka täytyy päästä käsittelemään asioita yksinäni ennen kuin pystyn puhumaan niistä muiden kanssa. Tällä viittaan etenkin keskenmenon mahdollisuuteen, en usko että minulla olisi voimia kertoa keskenmenosta ja tunteistani muille kun miehelleni. Mutta nyt koenkin eläväni eräänlaisessa yksinäisyyden kuplassa, kavereiden kanssa puhumme normaaleista jutuista, mies ei osaa oikein ennen varhaisultraa keskustella raskaudesta kun sitä ei ole "todistettu" ja aina kun yritän puhua hänelle jotain raskaudesta, hän jollain tavalla osaa todeta sen niin, että mietitään sitten tarkemmin kun olemme käyneet ultrassa jne jne jne. En oikein tiedä mitä tällä aloituksella haen, ehkä jonkinlaista vertaistukea.

Kiitos.

Juttele netissä, vaikka just täällä, ja liity fb-ryhmiin (esim tulevan syntymäkuun mukainen ryhmä tai vauva 2022). Niissä voit halutessasi vaikka vain seurata keskusteluja jos et halua vielä itse osallistua, ja samalla pääset mukaan tunnelmaan. Monilla voi olla ihan saman tyyppisiä huolia, toiveita, iloja ja vauvanodotushössötystä.

 

Hei kaikille. Emme halua mieheni kanssa kertoa raskaudesta ennen, kuin olemme käyneet nt-ultrassa. Olen tällä viikolla seitsemännellä viikolla raskaana. Mieltäni kuitenkin vaivaa se, että koen oloni todella yksinäiseksi. Minulla ei ole ketään, jonka kanssa jutella raskaudesta, siihen liittyvistä huolista, kertoa ilonaiheista, ylipäätään hössöttää vauva-asioista. Pelkään myös jatkuvasti pahinta, enkä ole halunnut kertoa edes lähimmälle ystävällä raskaudesta, koska olen sellainen ihminen jonka täytyy päästä käsittelemään asioita yksinäni ennen kuin pystyn puhumaan niistä muiden kanssa. Tällä viittaan etenkin keskenmenon mahdollisuuteen, en usko että minulla olisi voimia kertoa keskenmenosta ja tunteistani muille kun miehelleni. Mutta nyt koenkin eläväni eräänlaisessa yksinäisyyden kuplassa, kavereiden kanssa puhumme normaaleista jutuista, mies ei osaa oikein ennen varhaisultraa keskustella raskaudesta kun sitä ei ole "todistettu" ja aina kun yritän puhua hänelle jotain raskaudesta, hän jollain tavalla osaa todeta sen niin, että mietitään sitten tarkemmin kun olemme käyneet ultrassa jne jne jne. En oikein tiedä mitä tällä aloituksella haen, ehkä jonkinlaista vertaistukea.

Kiitos.

Moikka!

Mistä päin olet? Voisi vaikka laittaa yksityisviestiä. Jospa juttu alkaisi luistaa. Joka tapauksessa tsemppiä raskauteen!