Alkoholistin vaimo?????

Minulla on liuta lapsia, pitkä liitto ja kuollut parisuhde. Mies on jo useiden vuosien (lue yli 10v) juonut joka ilta olutta. Oluen juomisen hän on sanonut osaltaan olevan minun syytäni, kun en huomioi häntä tarpeeksi jne. Helvetti, minun syykseni laittoi....Olutta menee varmaan 6->joka ilta. Olen yrittänyt kaikin keinoin saada miestä vähentämään ja lopettamaan, mutta paria iltaa kauempaa se ei kestä. Aina sillä on joku syy juoda. Ei se ole oikeastaan koskaan humalassa, joskus viikonloppuisin. Ei koskaan väkivaltainen. Silti mua inhottaa se ja sen juominen. Onhan se varmaan alkoholisti? Neuvokaas, mitä te tekisitte mun tilanteessa....? Tyonsä mies hoitaa ja ei koskaan ole baarissa vaan tissuttelee kotona.

 

Jätä se! Jos ei alkoholisti, niin ainakin suurkuluttaja on. 7 kertaa 6 pulloa = 42 alkoholiannosta/viikko vähintään, niin se on jo miehellekin liikaa. Itse en tuollaista sohvan nurkassa katselisi enkä varsinkaan ottaisi syytä toisen juomisesta omille niskoilleni.

 

Yli 10 vuotta juonut joka ilta vähintään 6 pulloa ja syyllistää siitä sinua....ööö, olisin jo kaukana, ollut jo kauan.

Jos tissuttelisi baarissa niin hyvä. Pahinta mun mielestä olisi se, että pitäisi kotisohvalla sietää kaljasieppoa, ja lapsetkin tottuu siihen että tuossa se iskä nyt taas juo & on ihan normaalia että koti on kaljatölkkejä tai -pulloja tulvillaan. Olut on peruselintarvike jota kaapista löytyy aina. Ei, ei ja ei. Ei mun lapsille tai mulle, ei ikinä.

 

Huoh, näin mäkin olen sen ajatellut, mutta olen niin nahjus, että en ole saanut lähdetyksi. On kuitenkin aika suuri juttu lähteä 4:n lapsen kanssa omilleen ja vuorotyöläisenä on paljon järjesteltävää tulevaisuuden sujumiseksi...kiitos kuitenki, mä tarviin rehellisiä kommentteja.

 

[QUOTE="muija";25728413]Huoh, näin mäkin olen sen ajatellut, mutta olen niin nahjus, että en ole saanut lähdetyksi. On kuitenkin aika suuri juttu lähteä 4:n lapsen kanssa omilleen ja vuorotyöläisenä on paljon järjesteltävää tulevaisuuden sujumiseksi...kiitos kuitenki, mä tarviin rehellisiä kommentteja.[/QUOTE]
Ero on aina suuri juttu, väittäisin. Ihan aina. Tai ainakin useimmiten - aika harvalle se kai (ja toivottavasti) on ihan piis of keik.

Mutta joskus se on vaan pakko jaksaa käydä läpi, itsensä ja lastensa takia. Jotta asiat muuttuisivat parempaan suuntaan.

 

Vaikkei tuo määrä sinänsä ole paljoa niin kyllähän aika paljon kertoo se että keksii syitä juomiselleen. Ja varsinkin syyttä sinua eikä pysty olemaan ottamatta. Alkoholiongelma, selkeästi.

 

Olen alkoholistin vaimo.Mieheni juo ajoittain viikkoja ja on aivan hirveen ärsyttävä ja pirullinen.Selvinpäin on tosi mahtava ja hiljainen ja fiksu.En aina jaksa olla "räkyttämättä " siitä juomisesta. Silloin tule aina riita ja hän alkaa käyttäytymään sikamaisesti. Jos minä , vaikka olen siivonnut kodin ja laittanut kaikki tiptop niin hän alkaa sotkemaan aloittaen keittiöstö ja lopiulta koko koti on sikolätti. Tuo ulkokoiran sisälle kuseen ja paskoon.Itse haisee ja pieree elää kuin sika.Aiemmin siivosin hänen sotkut, ennenkuin hän heräsi sammumisestaan, mutta nykyisin en siivoa. Hän sitte itse häpeissään siivoaa.On mennyt monta ruokakalustoa ja kalliita astiastoja, mutta aina on hankittu uudet tilalle.lapset ovat jo maailmalla ja käyvät joskus tässä lapsineen. Useimmiten pappa on humalassa.En voi ottaa lapsenlapsia luokseni, kun pappa on niin arvaamaton.Olen tosi surullinen ja itken nytkin.Pidän vaan kulisseja pystyssä.Taloudellisesti ei ole mitään ongelmia.Minun henkinen voimavarani on raskaasti koetuksella.Nyt kylläkin harkitsen muuttamista pois tästä helvetistä.Minullakin on vaan yksi elämä.Kuoleman portilla olen käynyt vakavan sairauden myötä ja sain lisää aikaa. En tiedä kauanklen henkisen väkivallan uhri.En vaan uskalla lähterä. Hän ei jätä mua rauhaan!

 

Alkoholistin ex vaimo olemme eronneet 9 vuotta sitten virallisesti,mutta olemme aina ja vaan yhdessä.Ihmettelenkin miksi ei sitä pääse eroon,vaikka nyt olen käynyt terapiassa 5 vuotta, ja olen ollut kauhuissani ja kysellyt aikuisilta pojiltani,muistoja heidän lapsuudesta.Meidän ukko on tullut noin 6-9v joten nuorisokin ihmettelee,kuinka on muuttunutOlemme olleet yhdessä 32v.Joten olin yksin vuoden ja nautin elämästä,oli vakilassaja niin päätin etten palaa vanhaan.Kuinka taas kävikään,mutta nyt olen päättänyt toteutaa toiveeni,ja aijon heittää ulos,vaikka talous ei sitä kestäisi.Menköön kaikki,sillä terveyteni on rahaakin arvokkaampi.Olen uskossa ja odottanut jotta ukkokin muuttuisi,mutta ei ole koskaan tunnustanut olevansa juoppo.Tajusin kun poikani on raitis alkoholisti ja kestää puhua viinasta,mutta ukko on kuivilla oleva joka ei kestä puhua viinasta.Poikani on valaissut minulle ja kysyikin kerran, mitä isä on tehnyt raittuiden eteen.Tajusin ettei mitään,kun oli minnesota hoidossakin,niin ei sekään tehonnut,kun ei ole miehellä nöyryyttä tunnustaa olevansa heikko alkoholin edessä.Eikä edes alkoholisti....Itse olen menettänyt läheisenä olemisen kautta, selkä on leikattu,ja nyt on niskat välilevy ja kulumat..joten herätkää naiset uskomasta niiden ihaniin lupauksiin,yksi sadast nousee ja sekin ainoastaan Jumalan armosta ja nöyryyden kautta.Olen pilannut monet vuodet uskomalla niihin ihaniin lupauksiin.Sen jälkeen kun terapia alkoi puremaan,en tarvitse kenenkään kehuja,eli itsetunto kasvoi,ja seison omilla jaloillani.Ärsyttää kun ukko kerjää hyväksyntää, joka tekemisestä.Siinä olen nyt miettinyt ,että sääli on sirautta.Ovat niin läheisriippuvaisiakin,ja meillä ei puhuta,sitä möllöttämistä saattaa kestää viikonkin.hän on tuuri juoppo,ja se on vaikea tajuta ettei muka ole alkoholisti.Oli jopa vuodenkin juomatta....Mutta ne väli ajat on sitä hirveää teppaamista,ja syiden hakemista,jotta voisi lähteä kaveeraamaan kuninga alkoholin kanssa.Naiset, turha on taistella tuulimyllyä vastaan...Pelastakaa itsenne ja hoitakaa itsenne,sillä mielen terveys on kovilla koska olette kaikkeen syyllisiä,,alkoholistin mielestä..Myös miehet koska niinkin päin on ,kyllä naisetkin juo ja puoliso kärsii...Vaarallista on jättää alkoholist,sillä he pitävät kynsin ja hampain kiinni,kokemusta on,mutta olkaa viisaita ja miettikää tarkkaan,miten häivytte,että henki säilyy....Pitkä harkittu ero on ok,ei siinä vihan puuskassa,käy terapiassa tai al alonissa.Itse olen terapiassa Koska jos ei hoida niin vetää puoleensa saman ongelman ihmisen,ja silloin ei vaihtaminen tuota helpotusta.Eli toiseen alkoholistiin jää jumiin....

 

Eihän tuo määrä 42pulloo viikos paljoo oo. Mä en juo viikolla pisaraakaan, mut toihan menee jo päivässä viikonloppuna. Eli ei ongelmaa

 

Ap:n tarina on kuin omani. Muutama olut joka ilta, väsynyt, omiin oloihinsa vetäytyvä.. muu ei kiinnostanut kuin työ ja kalja. Minua inhotti ja ärsytti se kaljoittelu ja se ettei kiinnostusta perheeseen ollut. Minä jätin miehen monesti ja monesti palasimme yhteen. Hetken aina hillitsi juomistaan ja retkahti taas. Viimeisen eron teimme vaikeimman kautta ja sen jälkeen mies on yllättäen ryhdistäytynyt. Tajusi kai, että nyt joutuu todella ottamaan vastuun itsestään ja asioistaan. Olemme edelleen paljon yhdessä mutta molemmilla on omat kodit ja yhteen emme enää palaa. En halua enää koskaan löytää itseäni siitä jamasta! Ero ei ollut helppo juttu, mutta nyt olen elämääni tyytyväinen.