Tarinani.
Olen kolmen pienen lapsen kotiäiti. Pienin puolivuotias ja isoin kohta neljä.
Mies talvilomalla ja juonut aika rankasti kolme päivää ja olo nyt sen mukainen. Kovat krapula tuskat. Juomista miehellä kuvioissa ollut aina.
Mittani täyttyy aika ajoin mutta yhdessä elämää jatkettu. Nyt kuitenkin taas tuntuu että lähtö alkaa olla itsellä lähellä. Kärsin valtavasti miehen juomisesta. Ei voi katsoa vierestä kun toinen laittaa elämänsä pilalle. Kärsin kuin henkistä krapulaa vierellä.
Kävimme perheneuvolassa ja mies sai ajan päihdetyöntekijälle. Ei mennyt.
Siihen jäi sekin. Ihmettelen vain että itse en saanut sen enempää tukea tai edes seuraavaa aikaa...Kai itse otettava yhteyttä taas..
Rakkaus todella on sokeaa kun näin pitkälle jaksanut. Yli kymmenen vuotta
yhdessä. Mutta nyt haluan muutosta elämään. Tuntuu että minun on töihin päästävä kun en kotonakaan enää jaksa. Mies on kuin yksi lapsista ja hautaan kai ihtesä juo kun ei se apukaan kelpaa..
Lapset ovat tärkeitä minulle mutta ei todellakaan ole enää hauskaa kun olen
räjähdys herkkä aina kun mies juo.. Se on ahdistavaa. Asumme vielä maalla että ei päästä noin vain lähtemään. Kannan hirveää syyllisyyttä miehen juomisesta ja omasta huutamisesta...
Olen kolmen pienen lapsen kotiäiti. Pienin puolivuotias ja isoin kohta neljä.
Mies talvilomalla ja juonut aika rankasti kolme päivää ja olo nyt sen mukainen. Kovat krapula tuskat. Juomista miehellä kuvioissa ollut aina.
Mittani täyttyy aika ajoin mutta yhdessä elämää jatkettu. Nyt kuitenkin taas tuntuu että lähtö alkaa olla itsellä lähellä. Kärsin valtavasti miehen juomisesta. Ei voi katsoa vierestä kun toinen laittaa elämänsä pilalle. Kärsin kuin henkistä krapulaa vierellä.
Kävimme perheneuvolassa ja mies sai ajan päihdetyöntekijälle. Ei mennyt.
Siihen jäi sekin. Ihmettelen vain että itse en saanut sen enempää tukea tai edes seuraavaa aikaa...Kai itse otettava yhteyttä taas..
Rakkaus todella on sokeaa kun näin pitkälle jaksanut. Yli kymmenen vuotta
yhdessä. Mutta nyt haluan muutosta elämään. Tuntuu että minun on töihin päästävä kun en kotonakaan enää jaksa. Mies on kuin yksi lapsista ja hautaan kai ihtesä juo kun ei se apukaan kelpaa..
Lapset ovat tärkeitä minulle mutta ei todellakaan ole enää hauskaa kun olen
räjähdys herkkä aina kun mies juo.. Se on ahdistavaa. Asumme vielä maalla että ei päästä noin vain lähtemään. Kannan hirveää syyllisyyttä miehen juomisesta ja omasta huutamisesta...