Peloissaan
Olen teini-ikäinen tyttö. Vanhempani ovat eronneet ollessani hyvin pieni, ja siitä lähtien olen asunut äidin kanssa eri kaupungissa kuin isä. Pienempänä odotin innolla käyntejä isän luona, ja lähes poikkeuksetta viihdyin siellä. Vasta viime vuosina isän luona vierailu on alkanut ahdistaa, syynä on isän lievänsorttinen alkoholismi. Musta tuntuu, ettei isä edes haluaisi olla mun kanssa selvänä. Se on loukkaavaa, että hän ei pysty olemaan selvänä mun ollessa siellä, vaikka olen hänelle sanonut sen satuttavan. Mä olen huomenna menossa isäni luokse, ja mua todellakin pelottaa, että isä on siellä humalassa. Mulla on maailman ihanin isä silloin, kun hän on selvänä. Humalassa ollessaan hän muuttuu itsekkääksi ja... no, käniläiseksi. Se on loukkaavaa ja pelottavaa. Mä en enää oikein saa kerrottua isälleni tunteistani, sillä pelkään loukkaavani häntä. En ihan oikeasti tiedä, mitä tekisin tän asian kanssa. Pelko meinaa viedän järjen ja keskittymiskyvyn kokonaan.