Alkoholin kanssa kilpailu

[Neuvoton]

Olen 26-vuotias nainen ja elän avoliitossa samanikäisen miehen kanssa neljättä vuotta. Meidän arki on mukavaa ja onnellista, mutta yksi ongelma uusiutuu jatkuvasti. Ongelmana on jo pitkään ollut se, että meidän parisuhde jää aina kakkoseksi kosteille illoille kaikenmaailman kissanristiäisille. Eikä siinä mitään, mies on aina saanut mennä ja tulla, mutta nyt on alkoholin käyttö lähtenyt ihan käsistä. Hän tekee katoamistemppuja ja on niin huonossa kunnossa että krapula vaivaa toista päivää. Näin ollen yhteisiä tekemisiä peruuntuu tai niitä ei vaan voi tehdä kun on niin paha olo. Morkkista hänellä ei tule koskaan, kaikki on vaan aina niin siistiä ja hauskaa: lattialle oksentelu, baarista ulos lentäminen, pankkikortin kadotus, muistinmenetys, se, että ei tullakaan kotiin risteilyltä vaan jatketaan toinen ilta ilmoittamatta itsestään yhtään mitään. Korostan siis, että hänen mielestään hänellä ei ole alkoholiongelmaa, vaikka joskus suostuttelin tekemään tuon "pellen ja naurettavan" alkoholiongelmatestin, ja se kertoi karua totuutta.

Minä olen elänyt rillutteluvuoteni ennen tätä parisuhdetta, kuten hänkin, luulin. Hän tietää minun toivomukseni tätä parisuhdetta kohtaan, mutta se mistä hän ei aijo luopua eikä edes vähentää on juhliminen ja alkoholi. Riippumatta siitä onko minun syntymäpäiväviikonloppuni, hän aikoo vetää täydet tuubat pikkujouluissa. Ehdotin hänelle, että hän menisi pikkujouluihin mutta jättäisi baarijatkot välistä niin ehkä olisi sellaisessa kunnossa, että voitaisiin juhlistaa synttäreitäni edes jotenkin. Minä olen pyytänyt kohtuudenkäyttöä alkoholin suhteen, hän ei hyväksy sitäkään koska silloin kun mennään, on mentävä täysillä.

Jokatapauksessa rakastan tätä miestä, ja normaali elämämme on mukavaa aina seuraavaan tuurijuoppouteen saakka. Ja kun toivon kohtuutta, hän kokee olevansa tossun alla ja antaa kyllä tuta sen ettei ole - ja vetää turbovauhdin päälle.

Onko tässä nyt kertakaikkiaan sanottava (tällä kertaa tosissaan) että valitkoon minut tai viinapullon? Voiko tällainen parisuhde kantaa? Tai siis, valitanko turhasta ja vaadin liikaa? Mainittakoon vielä unelmistani: perhe. Pahin painajaiseni olisi alkoholisoitunut isä lapselleni.

 

[Loiva]

Miehelläsi vaikuttaa kertomasi perusteella olevan alkava alkoholiongelma. Muutaman vuoden päästä tiedät tarkemmin, kun ryyppäily ei rajoitu "bilettämiseen". Voi tietenkin myös olla, että hän ei ole vielä luopunut (eikä luopumassa) menovuosistaan. Niin tai näin, teillä tuntuu olevan eri tavoitteet parisuhteelle.

Rakastat varmasti miestäsi, mutta voin olla varma että löydät vielä muitakin (huom. monikko) ja varmasti sellaisen, jonka kanssa on elo on enemmän sitä mitä haluat.

Haluatko olla juopon vaimona, katsella krapuloita ja kuunnella känniörvellyksiä? Kärsiä ylenmääräisen viinan mukanaan tuomat ongelmat kuten rahan puute ja impotenssi?

Mieti tarkkaan miten jatkat. Taidat kyllä tietääkin sen jo, mutta tarvitset ehkä hieman aikaa sulatellaksesi päätöstäsi.

Voimia!

 

[Neuvoton]

Miehelläsi vaikuttaa kertomasi perusteella olevan alkava alkoholiongelma. Muutaman vuoden päästä tiedät tarkemmin, kun ryyppäily ei rajoitu "bilettämiseen". Voi tietenkin myös olla, että hän ei ole vielä luopunut (eikä luopumassa) menovuosistaan. Niin tai näin, teillä tuntuu olevan eri tavoitteet parisuhteelle.

Rakastat varmasti miestäsi, mutta voin olla varma että löydät vielä muitakin (huom. monikko) ja varmasti sellaisen, jonka kanssa on elo on enemmän sitä mitä haluat.

Haluatko olla juopon vaimona, katsella krapuloita ja kuunnella känniörvellyksiä? Kärsiä ylenmääräisen viinan mukanaan tuomat ongelmat kuten rahan puute ja impotenssi?

Mieti tarkkaan miten jatkat. Taidat kyllä tietääkin sen jo, mutta tarvitset ehkä hieman aikaa sulatellaksesi päätöstäsi.

Voimia!

Kiitos vastauksestasi...kyllähän minä tiedän ratkaisun. Ero tälläisessa tapauksessa on viiltävän rankkaa, koska häviää alkoholille. Olisi edes joku jolle voisi huutaa ja olla vihainen. Asia on sulanut jo paljon mielessäni, mutta silti pelkään että kadun, jos hän vaikka joskus muuttuisi ja järkeistyisi. Vaan, kuten joku viisas on sanonut, ihmisen luonnetta ei voi muutta. Ei voi olla omenapuulle vihainen jos se ei tuota kirsikoita. Näillä kliseillä mennään siis... :/

 

[Wiltsu]

Ei voi olla omenapuulle vihainen jos se ei tuota kirsikoita. Näillä kliseillä mennään siis... :/

Jos haluaa kirsikoita omenoiden sijaan tai jopa lisäksi, pitää istuttaa kirsikkapuu. Typerä klisee.

 

[Viina voittaa aina]

Joskus voittaa järkikin, mutta yleensä vasta vanhana ja kun monttu on katsottu liki pohjaan asti. Sitä ei kannata jäädä odottelemaan, siinä menee elämä ohi. Surullista, mutta tuota vihollista sinä et voi voittaa, etkä edes vaikuttaa asiaan. Miesystäväsi on jo hyvin pahasti kiinni alkoholissa, sanoisin, eikä meno tuosta ainakaan parane. Tuossa mäessä mennään vain alaspäin. Pelasta, mitä vielä voit, ja se on vain itsesi. Perhettä älä tuohon tee, ei tuolle miehelle. Surullista, mutta fakta. Tämä on nähty jo niin monta kertaa elämässä.

 

[Ankelika]

Jos haluaa kirsikoita omenoiden sijaan tai jopa lisäksi, pitää istuttaa kirsikkapuu. Typerä klisee.

Kirsikoita saa myös torilta ja kaupasta. Ei aina tarvitse poimia omasta puusta.

Ihmettelen ellien passiivisuutta alkoholiongelmakeskusteluissa.

Kannattaa aina pitää yllä toivoa. Hyvin moni julkisuuden henkilö kertoo avoimesti alkoholismistaan.
Ritva Oksanen on uusimman Askel-lehden kannessa ja kertoo lehdessä reilu 20 vuotta sitten tapahtuneesta raitistumisestaan.

AA ja Al-Anon-ohjelmat ja vertaisryhmät. Niiden avulla voi toipua.

Moni kirjoittaa elleissä juovuksissaan. On ikävää ap., että sait niin vähän tukea ongelmaasi.
Al-Anonilla on netissä rekkautumispakollinen keskusteluryhmä.

 

[Kyllä]

Onko tässä nyt kertakaikkiaan sanottava (tällä kertaa tosissaan) että valitkoon minut tai viinapullon? Voiko tällainen parisuhde kantaa? Tai siis, valitanko turhasta ja vaadin liikaa? Mainittakoon vielä unelmistani: perhe. Pahin painajaiseni olisi alkoholisoitunut isä lapselleni.[/QUOTE]

Älä anna painajaisen toteutumiselle sijaa. Viinan kanssa ei pysty kilpailemaan. Kertomasi on kovin tuttu tarina. Ole minua viisaampi ja etsi parempi mies isäksi lapsillesi.

Todennäköisesti tämä mies on samanlainen kuin exäni, joka lopetti (eläkeiän kynnyksellä) vasta sitten, kun lääkäri kysyi, aikooko hän elää vielä vuoden kuluttua vai ei. Jos juot, et elä.

 

[Pelaatko lottoa myös]

Miehesi voi kyllä lopulta tulla järkiinsa ja lopettaa juomisen, mutta realistisesti, mieti miten monta vuotta siihen menee? Mitä sinä teet sillävälin? Rakastat miestä joka joskus VOI muuttua ja lopettaa juopottelun. Pidättäydyt elämän perusasioista kuten perheen perustamisesta sen hataran haaveen varassa että mies toivon mukaan lopettaa juomisen ennenkuin vaihdevuodet tulevat ja sitten voitte tehdä ne ihanat vauvat ja mies voi olla kunnon isä lapsilleen. Aika karua elämää. Todellisuus on että addikti harvoin luopuu aineistaan jos vain voi mitenkään jatkaa pämppäämistä. Miehesi on suoraan sanoen aika klassinen alkoholistityyppi. Tekosyy ryyppäämiseen löytyy aina.

On selvääkin selvempää että jos olet asiasta jo monta kertaa yrittänyt keskustella, ja miehesi muuttuu vain veemäiseksi ja uhmakkaaksi joka kerta, ei hän rakasta sinua tarpeeksi luopuakseen viinasta. Viina on ykkönen, sinä aina kakkonen. Jos sellaista elämää olet itsellesi kaavaillut, jää suhteeseen ja kokeile onneasi. Ehkä käy säkä ja te olette se poikkeus joka vahvistaa säännön.

 

[En muuta keksi]

Et ole parisuhteessa vielä päässyt siihen pisteeseen, että rakkaus loppuu. Uskomattoman paljon sitä sietää toiselta kun rakastaa.

Anna miehellesi nyt aikaa miettiä vielä kerran mitä hän haluaa. Puoli vuotta tai vuosi. Kerro miltä sinusta tuntuu. Kysy onko mitään mahdollisuutta, että hän muuttaisi tapojaan. Minusta 26 vuotias ei nyt ole kauhean vanha vielä.

Kerro, että nyt ollaan koeajalla ja jos tilanne ei muutu sinä lähdet.

 

[neuvoton]

Kiitos vastauksista. Jotenkin vaan haluaisi antaa toiselle mahdollisuuden, tai siis kymmeniä näköjään. Päätin, että nyt on ainakin tauon paikka, mutta erillään olo on mielestäni aivan kammottavaa, ikävä on hurja. Toisaalta mies valitsi mieluummin eron kuin että olisi suoralta kädeltä osoittanut riekkumisen olevan vähemmän tärkeää kuin minä. Eli viina voitti jokatapauksessa minut, kun jouduin kodistamme tyhjän päälle lähtemään.. Ja hän siihen suostui kuitenkin hyvillä mielin, nyt saa sitten olla ilman että kukaan valittaa.

 

[Helpottunut lähtenyt]

Ikävä on aikansa, ja niitä hyviä hetkiä, ja tietyissä tilanteissa.

Kovakin alussa, mutta usko tämä: se helpottaa, ja taisit pelastaa elämäsi! Oikeasti!

Tsemppiä! Hae elämääsi kaikkea pientä kaunista, mikä hellii ja hoitaa alkuvaiheessa, uutta elämää tulee tilalle aikanaan!

 

[tsemppiä]

Päätin, että nyt on ainakin tauon paikka, mutta erillään olo on mielestäni aivan kammottavaa, ikävä on hurja. Toisaalta mies valitsi mieluummin eron kuin että olisi suoralta kädeltä osoittanut riekkumisen olevan vähemmän tärkeää kuin minä.

Hyvä, että otit asian itse esille. Harmi, että mies teki valintansa noin päin... Tsemppiä sinulle!

 

[Helpottunut lähtenyt]

Tai sitten hyvä. Luulen, että olisi 'valinta' sanallisesti ollut nyt kumpi tahansa, lopputulos olisi joka tapauksessa ollut sama. Ei alkoholiriippuvainen siitä tosiasiassa kuitenkaan luovu, vaikka puhuisi hetkittäin kuinka kauniisti muuta. Eli helpompi ap:lle näin päin, sama lopputulos paljon vähemmällä kärsimyksellä!

 

[Älä nyt sinäkin!]

Kirsikoita saa myös torilta ja kaupasta. Ei aina tarvitse poimia omasta puusta.

Ihmettelen ellien passiivisuutta alkoholiongelmakeskusteluissa.

Kannattaa aina pitää yllä toivoa. Hyvin moni julkisuuden henkilö kertoo avoimesti alkoholismistaan.
Ritva Oksanen on uusimman Askel-lehden kannessa ja kertoo lehdessä reilu 20 vuotta sitten tapahtuneesta raitistumisestaan.

AA ja Al-Anon-ohjelmat ja vertaisryhmät. Niiden avulla voi toipua.

Moni kirjoittaa elleissä juovuksissaan. On ikävää ap., että sait niin vähän tukea ongelmaasi.
Al-Anonilla on netissä rekkautumispakollinen keskusteluryhmä.

Ap ei ole missään määrin syyllinen eikä vastuussa miehensä juomisesta. Eikä hän voi sitä lopettaakaan, miehen on itsensä se tehtävä. Siinä ei auta mitkään ryhmät eikä ohjelmat. Ne ryhmät onkin tarkoitettu säälittävälle, juopon alistamille puolisoille, jotka jonkun "rakkauden" nimissä roikkuvat juopoissaan. Ei terveitsetuntoisille ihmisille.

Tulet aina olemaan kakkonen miehellesi, aina. Vaikka hän lopettaisi juomisen jostakin pakosta, se pirulainen varjostaa silti teidän elämäänne. Voitko sinäkään juoda viiniä erikoishyvän ruuan kanssa, entä kilistellä juhlapäivinä kuoharia? Et voi, alkoholi on silloin sinullekin tabu.

Tiedän tämän omakohtaisesti, kun haksahdin tällaisen miehen vaimoksi. Mies oli jo yli 50 v. kuten minäkin, enkä ymmärtänyt ongelmaa, koska mies oli arkena niin ihanan huolehtiva. Mutta viikonloput olivatkin siinä liitossa yhtä helvettiä, pelkoa, turhautumista, petettyjä lupauksia, syyllistämistä.
Puhuin kauniisti, rähjäsin, uhkailin, kiristin, raahasin terapiaan, kaikki turhaan.
Juomiseen oli aina yksi ja pätevä syy: minä. Tavalla tai toisella. Kumma kyllä hän oli juonut jo ennen minua ja jatkoi sitä jälkeeni.

 

[Mies 50]

Ap:lle kertoisin että olet jäänyt jo toiseksi. Miehesi rakastaa sinua vasta alkoholin jälkeen. Sinulla ei ole mitään tekemistä miehesi valinnan suhteen, siinä mielessä sinun ei asiaa kannata miettiä sen enempää.

Wanha sanonta: Mikään asia ei koskaan ole niin huonosti etteikö sitä saa viinalla vielä pahemmaksi.

 

[Helpottunut lähtenyt]

Ap ei ole missään määrin syyllinen eikä vastuussa miehensä juomisesta. Eikä hän voi sitä lopettaakaan, miehen on itsensä se tehtävä. Siinä ei auta mitkään ryhmät eikä ohjelmat. Ne ryhmät onkin tarkoitettu säälittävälle, juopon alistamille puolisoille, jotka jonkun "rakkauden" nimissä roikkuvat juopoissaan. Ei terveitsetuntoisille ihmisille.

No täytyy sanoa, etten minä lukijana tulkinnut Ankelikan tarkoittavankaan, että puoliso tässä olisi jotenkin syyllinen tai vastuullinen tai voisi lopettaa puolison juomista. Ymmärsin itse tuon 'aina kannattaa pitää yllä toivoa' enemmän juojalle tarkoitetuksi, ei liitonjatkokäskyksi. Ja ryhmäthän taas ovat nimenomaan sitä varten, että läheiseksi päätynyt ihminen selviäisi itse kokemastaan. Eikä se tarkoita liittoonjääntivelvoitetta. Selviämisapu on monesti hyvä ja tarpeen myös lähtijälle.

Holisteille tarkoitetut ohjelma voivat auttaa juojaa, niillä selvinneitäkin on paljon. Mutta se ei tarkoita, että puolison pitäisi jäädä liittoon kärsimään ja odottelemaan, sattuuko tämä nyt olemaan juuri sellainen harvinaisuus. Ja alkoholismista paraneminen on tosiaan kyllä vain juojan itsensä työ, toinen ei voi siinä sivusta mitään. Mitä ymmärtääkseni tuo toinenkaan kirjoittaja ei tarkoittanut. Yrittää kannattaa aina - sen juojan! Hänen on ongelma, samoin hänellä ainoa mahdollisuus lopettaa. Vaikka sitten vain päivä kerrallaan, hetki kerrallaan, kuten AA-ohjelma viisaasti ohjaa. Tuhannen kilometrin matkakin mennään vain metri kerrallaan, ja ajatus siitä tuhannesta onkin monesti niin lamaava, että matka jäisi tekemättä. Metri kerrallaan, tämä metri.

 

[Onnekas?]

Minä tein kaksi vuotta töitä, jotta sain miehen päihteidenkäyttöön jonkun tolkun. Puolisen vuotta on nyt mennyt niin kuin pitääkin - toivottavasti menee jatkossakin. Tuntuisi väärältä, että kaikki itku, huuto, tukeminen, pettyminen, raivoaminen ja rakastaminen olisi ollut turhaa. Luottamushan tässä on mennyt, hiljalleen yritetään rakentaa uudelleen.

 

[Ankelika]

Minä tein kaksi vuotta töitä, jotta sain miehen päihteidenkäyttöön jonkun tolkun. Puolisen vuotta on nyt mennyt niin kuin pitääkin - toivottavasti menee jatkossakin. Tuntuisi väärältä, että kaikki itku, huuto, tukeminen, pettyminen, raivoaminen ja rakastaminen olisi ollut turhaa. Luottamushan tässä on mennyt, hiljalleen yritetään rakentaa uudelleen.

Al-Anon opettaa tyyneyttä. Itku ja hammaskiristys ei kuulu ohjelmaan.

Miten ihmeessä ihmisillä on niin väärä käsitys ohjelmasta. Asiaa ei opi muuten kuin lukemalla ja käymällä vertaisryhmissä. Kerron asiasta netissä, että pääsette alkuun.

Olin kesällä yhdessä juhlassa ja eräs mies tuli sanomaan, että kohta otetaan alkoholia.
Oli suuri ilo seistä läheiseni vieressä ja hän sanoi ettei ole ottanut viinaa enää vuosiin.
Kuulin korvissani enkelten kuoron.

 

[Älä nyt sinäkin!]

Al-Anon opettaa tyyneyttä. Itku ja hammaskiristys ei kuulu ohjelmaan.

Miten ihmeessä ihmisillä on niin väärä käsitys ohjelmasta. Asiaa ei opi muuten kuin lukemalla ja käymällä vertaisryhmissä. Kerron asiasta netissä, että pääsette alkuun.

Olin kesällä yhdessä juhlassa ja eräs mies tuli sanomaan, että kohta otetaan alkoholia.
Oli suuri ilo seistä läheiseni vieressä ja hän sanoi ettei ole ottanut viinaa enää vuosiin.
Kuulin korvissani enkelten kuoron.

Opettaa tyyneyttä? Siis alistaa nyhveröksi ja toisen ongelman kantajaksi.
Sinunkaan suhtautumisesi alkoholiin alkoholistin kanssa ei ole ikinä normaali.
Voit toki olla ylpeä miehestäsi mutta eikö mielessäsi ole aina pelko ja epäilys, että onko tämä kestävää? Sinä, niin kuin muutkin alkkareiden vaimot, yritätte tunnistaa epäilyttäviä merkkejä, kyttäätte, vahditte, pelkäätte, uskotte ja petytte, aina uudestaan ja uudestaan.
Mikä siinä elämässä on normaalia? Mikä siinä on rentoa ja kotoista?
Teitä on kaksi sairasta yhdessä, terve ihminen ei jää alkoholistin kiusaamaksi.

 

[Korjaus]

Opettaa tyyneyttä? Siis alistaa nyhveröksi ja toisen ongelman kantajaksi.

Nuo asiat eivät missään nimessä ole synonyymejä! Tyyneys mielentilana ja elämänasenteena ei ole millään lailla tekemisissä mainitsemiesi asioiden kanssa!

 

[uusi elo]

Ap: ilman muuta piste suhteelle ja alat etsiä uusia suuntia.

Onnea uudelle elämälle!

 

[Älä nyt sinäkin!]

Nuo asiat eivät missään nimessä ole synonyymejä! Tyyneys mielentilana ja elämänasenteena ei ole millään lailla tekemisissä mainitsemiesi asioiden kanssa!

Eivät ehkä synonyymejä, mutta alistuneisuus on kyllä alkoholin puolisoiksi jääneiden tunnusmerkki.

 

[Ankelika]

Eivät ehkä synonyymejä, mutta alistuneisuus on kyllä alkoholin puolisoiksi jääneiden tunnusmerkki.

Elämäntilanteemme ovat kaukana toisistaan. Entinen aviopuolisoni häipyi elämästäni 90-luvun lopulla. Sen jälkeen löysin Al-Anon vertaisryhmät.

Miehen juomiseen on löytynyt paljon syitä. Tällä hetkellä hän on sairaalassa eikä taatusti ole juonut viinaa puoleen vuoteen.

Mietin usein miksi alkolistien puolisot niin ärhäkästi herjaavat kolleegojaan eli juovien puolisoita.
Eikö pikemminkin pitäisi antaa vertaistukea.

Alkoholismi on sairaus muiden joukossa vaikka paljon muuta väitetään.
Hermomyrkky joka tänä päivä keksittynä ankarasti kiellettäisiin.

Olen aikoinaan käynyt myös AA:n avopalavereissa ja selvittänyt juurta jaksain juomisen syitä.
Olen myös lukenut AA:n punaisen kirjan ja tiedän AA-liikkeen historian.

Liike toimii maailmanlaajuisesti. Erittäin fiksut ihmiset käyvät ryhmissä esim. Elton John.
Näin minulle kertoi eräänä joulun aattona puhelinpäivystyksessä levyalalla oleva mies.
Elämäni muistorikkaus aatto Hakaniemessä.

 

[Korjaus]

Eivät ehkä synonyymejä, mutta alistuneisuus on kyllä alkoholin puolisoiksi jääneiden tunnusmerkki.

Varmaan onkin. Mutta se taas onkin täysin eri asia ja asenne kuin tyyneys. Tyyni ihminen ei alistu, ei se sitä ole. Ei mitenkään.

 

[viina vie voiton]

Miehesi voi kyllä lopulta tulla järkiinsa ja lopettaa juomisen, mutta realistisesti, mieti miten monta vuotta siihen menee? Mitä sinä teet sillävälin? Rakastat miestä joka joskus VOI muuttua ja lopettaa juopottelun. Pidättäydyt elämän perusasioista kuten perheen perustamisesta sen hataran haaveen varassa että mies toivon mukaan lopettaa juomisen ennenkuin vaihdevuodet tulevat ja sitten voitte tehdä ne ihanat vauvat ja mies voi olla kunnon isä lapsilleen. Aika karua elämää. Todellisuus on että addikti harvoin luopuu aineistaan jos vain voi mitenkään jatkaa pämppäämistä. Miehesi on suoraan sanoen aika klassinen alkoholistityyppi. Tekosyy ryyppäämiseen löytyy aina.

On selvääkin selvempää että jos olet asiasta jo monta kertaa yrittänyt keskustella, ja miehesi muuttuu vain veemäiseksi ja uhmakkaaksi joka kerta, ei hän rakasta sinua tarpeeksi luopuakseen viinasta. Viina on ykkönen, sinä aina kakkonen. Jos sellaista elämää olet itsellesi kaavaillut, jää suhteeseen ja kokeile onneasi. Ehkä käy säkä ja te olette se poikkeus joka vahvistaa säännön.

Voin sanoa jonkunlaisena "asiantuntijana" että viina vie voiton. Miehen tarvitsee tulla joko uskoon, itse järkiinsä tms, mutta se perinteinen akan nalkutus ei asiaa auta. Todennäköisesti miehellä on vielä ns. piilopulloja pitkinpoikin. Tutkipa vaatekomeroa, autotallia, auton peräkontsaa, miehen tietokonekaappia etc. Kaikenlaista on nähty ja aina vaan naiset uskovat kaiken kun kyseessä on oma mies. Sitten ihmetellään kun jannu on nelikymppisenä ihan rappiolla. Lähteekö miehesi koti-iltana yhden kaljan kotona juotuaan käymään jossain "kellarissa" ? Jos, niin todennäköisesti siellä odottaa kätköt, ja vaimo ei hengityksestäkään haista mitään kun mies otti kotona jo yhden keskarin jolla sai alkoholin hajun suuhunsa loppuillaksi. Mikään ei ole niin juoni kuin juoppo.

Nainen toivoo miehensä muuttuvan, mies pelkää naisensa muuttuvan.