Alkoholin käytöstä

Hellou!
Haluaisin kuulla muiden kommentteja ja ajatuksia siitä, mikä on "normaalia" ja lapsiperheessä hyväksyttävää alkoholin käyttöä.
Meillä miehen kanssa on siitä vähän vääntöä.
Eli mies ottaa saunailtaisin 2-3 saunaolutta. Lisäksi viikonloppuna juo 12-packin ja joskus muutaman päällekin. Viikonloppuna menee siis 12-15 olutta kolmena iltana. Yleensä pe-la enemmän ja sunnuntai-iltana pari. Ensimmäisen oluen mies korkkaa noin klo 18-19, kun lapset ovat vielä hereillä.

Miehen mielestä oluen juonti on nyt ookoo mallilla. Kunhan ei humallu lasten nähden, niin pitää juomistaan ihan kohtuullisena. Minun mielestäni taas joka viikonloppuinen juominen ei ole kohtuullista, eikä etenkään se että lapset näkevät isän ottavan (vaikkakin humaltumatta) olutta aina viikonloppuisin.

Mikä tähän tilanteeseen olisi kultainen keskitie? Mies tuumaa vain, että hän ottaa olutta kun hän haluaa. Mielestäni tämäkin asenne on ihan ahterista...

Odotan vastauksia!!!!!!!!!!! :wave:

 

Meillä alkoholin käyttö on todella vähäistä niin tuo miehesi juoma määrä kuullostaa paljolta. Kesä kuumalla mies saattoi ihan päiväsellä(lomalla) juoda yhden siiderin tai saunan jälkeen yhden. Humalaan asti ei ole tainnut itseään juoda kuin pari kertaa 8v. aikana, eli esikoisen syntymän jälkeen. Itse en hyväksyisi joka viikonloppuista juomista, korkeintaan sen saunakaljan.

Ei taida miehesi suostua siihen, että joisi vain joka toinen viikonloppu. Jos asenne on, että ottaa kun haluaa.

 

Niin, kaksipiippuinen juttu on. Meillä mies lähtee joka perjantai- ja/tai lauantai-ilta tuossa 21-22 maissa kapakkaan minun jäädessä hoitamaan neljää lasta nukkumaan ja tulee joskus aamuyöllä. Seuraavina päivinä tietysti väsyttää... Ei puhettakaan että minä saisin joskus viikonloppuaamuna ottaa univelkoja takaisin, kun kaksi nuorinta herättelevät vuoronperään pitkin yötä (ja kumpikohan aina nousee hoitamaan...). Niin että näin meillä . En tiedä onko parempi vai huonompi, että pysyy sentään perheen kanssa?

 

Sillon kun meille syntyi esikoinen niin me tehtiin sopimus miehen kanssa, että ei viikolla oteta ollenkaan. Se on pitäny. Viikonloppusin sillä menee no 6-10 olutta per ilta, mutta mieheni on pitkä ja roteva, eli eihän tuo määrä näy humalana. (itse en juo edes joka vkonloppu)
Minä en hyväksy sitä, että lapsen edessä ollaan kännissä / kamalassa kankkusessa (siis semmosessa, että suunnilleen nukutaan vessassa). Kyllä mies juo kunnon kännejäkin, mutta harvakseltaa, ja silloin on vara mennä itsellä mummolaan lapsen kanssa. Ja kyllä minäkin nollaan aina joskus tilanteen, mutta sillon taas mies menee tytön kans viikonloppumatkalle. Tälle vuodelle olen ollu baarissa 1 kerran, v 06 aikana 3 kertaa, ja tämä on mulle ihan sopiva määrä.

 

Tulikukka, miehesi alkoholin käyttö on runsasta - tapahtui se sitten lapsiperheessä tai ei. Kuvailemasi runsas alkoholinkäyttö on selvä terveysriski, tai ei edes enää riski vaan se on jo haitannut miehesi terveyttä varmasti. Lasten kannalta ongelmallista on se esimerkki jonka alkoholia runsaasti käyttävä antaa siitä miten alkoholiin tulisi suhtautua -- ja siitä olet oikeutetusti huolissasi.

Alkoholismia on monenlaista; jotkut kännäävät, jotkut tissuttelevat - jos miehesi ei pysty eikä siis siksi halua viettämään viikonloppua täysin selvin päin ja tarvitsee kaljaa välttämättä myös viikolla, kyse on alkoholismista. Miehesi saattaa kaljoitella myös lomilla, eli sitten se loma on riittävä syy yhtämittaiseen tissutteluun. Se ei ole puolustus, että ei humallu lasten nähden. Mäkätys ei auta alkoholismiin. Tiilanne paranee vain siten että hän itse heräisi huomaamaan alkoholin tuomat terveyshaitat sekä sen huonon kasvatusmallin jonka hän antaa lapsilleen.

 

Meillä on ollut vääntöä tuosta alkoholinkäytöstä jo vuosikaudet. Alkuun ostettiin 2-3 saunaolutta ja sitten 6 ja miksi sitä enää ostaa vähempää kuin laatikollinen, kun' on niin halpaa'. Otan itsekin toisnaan viikonloppuisin muutaman, enkä näe muutamassa mitään pahaa. Eniten ärsyttää tämä talon oston jälkeinen mentaliteetti, ettei mitään taloon liittyviä hommia voi tehdä, jollei samalla voi ottaa muutamaa olutta, oli sitten arki tai pyhä. Kuuden päivän vapaat on kiva käyttää pihahommiin, kun ei tarvitse aamulla lähteä töihin. Surullisinta tässä kai on se, ettei tuollainen muutaman oluen ottaminen keskimäärin 10-15 päivänä kuukaudessa ole mieheni mielestä mikään ongelma, vaan normaaliahan sen täytyy olla kun 'muissakin tuttavaperheissä otetaan ja vielä enemmänkin'.Niin kiva kun tätä isoa taloa olisi perheen kanssa laitella ja asua, niin pikkuhiljaa mieheni ajattelutapa ajaa meidät kyllä kahteen sakkiin. Joskus on kiva itsekin ottaa muutama ja rentoutua, mutta kai se kuitenkin niin pitäisi olla, että oluettomia päiviä olisi reilusti enemmän kuin niitä jolloin otetaan, edes se yksi. Nalkutus ja uhkailu ei tosiaan auta, itseä on otettava niskasta kiinni jos aikoo toisenlaista elämää viettää...ja miten vaikeaa se lasten takia onkaan :'(

 

Meillä (Luojan kiitos) miehen työ on semmonen, että viikolla ei onnistuisi tissuttelu. Hän ajaa paljon autolla työpäivän aikana, eikä muutenkaan pikkutarkat näpräykset onnistu, jos "vähän päässä pyörii". N. joka 8 viikko hän päivystää 24 h /vrk viikon ajan, ja sehän tietysti tarkoittaa alkoholitonta viikkoa. Itsekään en silloin ota ollenkaan.

 

Mun mielestä se, että juo joka päivä on, jos ei nyt epänormaalia, niin ainakin epätervettä. Alkoholismi tai alkoholin liikakäyttö taitaa ikävä kyllä olla aika "normaalia". Se, että juo itsensä humalaan lasten nähden on myös epätervettä.

Pidän liikaa juovia vanhempia tai sen sallivia piittaamattomina, itsekkäinä luusereina. Luultavasti perhettäni terrorisoinut alkoholistiveli vaikuttaa asenteeni jyrkkyyteen, vaikka en olekaan absolutisti. Mielestäni oma alkoholin käyttömme on vielä hyväksytyn ja normaalin piirissä. Pari lasia viiniä tai pullo olutta/siideriä silloin tällöin ehkä kerran kuussa. 2-3 kertaa vuodessa saatetaan ottaa enemmän ja silloin lapset ovat esim. hoidossa mummolassa tai vain toinen meistä on liikenteessä. Periaatteena on, että lapsilla on aina joku läheinen, vastuuntuntoinen ja selväpäinen aikuinen heistä huolehtimassa. Eikä heidän tarvitse nähdä vanhempiaan humalassa.

Vihaan ihmisiä, jotka pilaavat omien lastensa elämän juomalla liikaa.

 

Luulin olevani ainoa alkoholin käytöstä nalkuttava vaimo. Usein olen kuullut mieheni sanovan, ettei hän ainoa ole joka ottaa olutta. Tuohon olen vastannut, että meidän perheessä hän on ainoa ja olen yrittänyt saada hänet ymmärtämään, millaisen esimerkin hän lapsille antaa. Mieheni on nyt luvannut vähentää oluen juomista, mutta tulevaisuus näyttää. En usko enää hänen puheitaan. Vasta kun näen, niin uskon.

 

Et todellakaan ole ainut nalkuttava vaimo alkon suhteen... täällä myös on yksi sellainen että jatkuvaa vääntöä käydään siitä...
Ja sitä kyllä uppoaa meidän isännällä ihan liikaa... joka ikinen viikonloppu ja jos vaan sattuu olemaan sairasloma päivä niin eikun silloinkin pitää tissutella..
Katsotaan kauanko tämän eukon hermo kestää katella tollasta...joskus varmaan mitta tulee täyteen..

 

:'( :'( voi itku kun kuullostaa tutulta.meillä väännetään asiasta 10:ttä vuotta,ja mies kyllä myöntää ongelman.tällähetkellä odottelee töistä maksusitoumusta avo-katkolle.se kestää 6 viikkoa ja toivottavasti katkaisee juomakierteen (3x/vko)

en ihan vielä haluais antaa periks ja erota.katotaan vielä hetki.. vaikka meillä onkin ihanan rauhallinen tunnelma kun isi ei ole kotona.juo onneks aina muualla,harvoin kotona ottaa.

 

Alkoholiongelmat on kyllä surullisen yleisiä. Oma isäni oli työssään menestyvä ja muutenkin hyvin elämässä pärjäävä. Ainoa ongelma oli että hän joi liikaa ja liian usein vapaa-ajalla. Suuren osan lapsuudestani asuin eri katon alla kuin isä, mutta jopa siitä huolimatta isän alkoholinkäyttö on jäänyt syvälle mieleeni. Mieleni valtaa aina suru kun alkoholismista puhutaan. Sillä vaikka isä pärjäsi monilla elämän alueilla alkoholismista huolimatta, perhesuhteisiin juominen vaikutti lopulta todella paljon. Minulla isän alkoholismi on vaikuttanut selvästi kumppanin valintaankin. Olin tehnyt vakaita päätöksiä siitä, etten lähde kenenkään matkaan, jolla on ongelma alkoholin kanssa. Mutta tutustuinpa sitten kerran ihanaan poikaan, jonka kanssa rakastuimme päättömästi ja heti aloitimme yhteisen elämänkin suunnittelun. Seurustelimme lopulta kuitenkin vain reilut puoli vuotta, sillä en voinut sietää hänen suhtaumistaan alkoholiin. Hän oli periaatteessa oikein kunnollinen ja lämmin ihminen, mutta näin jo sieluni silmin yhteisen elämämme; minä nalkuttaisin alkoholinhuuruisista reissuista kavereiden kanssa tai liian monista saunakaljoista ja hän tekisi niin kuin haluaisi kuitenkin. Mulle jo ajatus siitä oli liian kipeä. Ero oli paha paikka ja palasimme monta kertaa toistemme luokse. Mutta en päässyt yli tästä alkoholiasiasta enkä voinut odottaa toisen muuttuvan. Nykyinen kumppanini ei juo juuri lainkaan. Hänen hyvin terve suhteensa alkoholiin on tehnyt minulle todella hyvää. Toivon paljon voimia kaikilla asian kanssa kamppaileville!