Alkoholikeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja VirpiXY
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

VirpiXY

Vieras
Mitä ihmettä teen, kun mies ei suostu puhumaan alkoholiongelmastaan? Hän ei kertakaikkiaan suostu. Aloittaa mykkäkoulun aina, kun nostan asian esiin. Haluaisin ihan todella puhua tästä asiasta, mutta se ei onnistu!

Onhan tästä tietysti vuosien mittaan puhuttu, jäkätetty, huudettu, itketty ja taas puhuttu järkevästi. Nyt olen asian kanssa tien päässä, mutta en saa edes sanottua sitä, koska mies ei suostu puhumaan asiasta mitään. Ei sanaakaan!

Kyse ei ole umpijuoposta, vaan sellaisesta, joka juo joka pe-la-su kännit ja viikolla parit oluet parina päivänä. Työt hoituu, siivousvuorot hoituu, lasten hakeminen/vieminen ym. ym. hoituvat. Kyse on siitä ettei meillä kahdella ole enää mitään yhteistä, kaiken ns. vapaa-ajan hän viettää alkon kanssa. Hän juo ja minä en.

En kuvittelekaan olevani mikään ihanne vaimo, mutta haluaisin kuitenkin ihan oikeasti keskustella tämän asian nyt vielä kerran ja loppuun asti. Mutta en pysty. Parisuhdekeskusteluihin ei myöskään lähde.
 
En minäkään miehenäsi alkaisi puhua alkoholiongelmasta, jos ainut ongelma on se, että et hyväksy viikonloppukännejä. Onko ne nyt sitten niin pahasta? ´Mielestäni pahempi asia on se, että teillä ei ole mitään yhteistä.
 
Kyseessä alkoholinkulutus, joka haittaa parisuhdetta. Siihen on aiheellista puuttua ennen kuin miehestä tulee alkoholin suurkuluttaja.

En minäkään katselisi puolisoa tai lasten isä, joka jokaikinen viikonloppu vetää kännit.
 
Miten mies voi olla hyvä isä, jos hän on viikonloput kännissä? Eikö elämässä tosiaan ole mitään muuta sisältöä kuin juominen? Itse haaveilin aina isästä, joka veisi pulkkamäkeen, hiihtämään, sienimetsään jne, mutta ne jäivät aina vain puheiksi. Isä oli perheestä ainoa, jolla oli ajokortti, mutta kännissä olevana pienet retket jäi aina tekemättä. Asuimme kaupungin keskustassa, josta käsin ei "maalle" päässyt pienempien sisarusten kanssa ilman autoa.

Jos mies ei suostu kuuntelemaan puhettasi eikä vastaa siihen, niin voisitko kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa kerrot ajatuksistasi, peloistasi ja toiveistasi? Sillä tavalla ainakin saisit heitettyä pallon hänelle.

Oma mieheni on tuurijuoppo. Hänelle olen tehnyt niin, että minä sitten vain puhun ja välillä kysyn, että kuunteleeko hän. Hän nyökkäilee, muttei suostu puhumaan. Olen ajatellut, että parempi edes tehdä hänelle selväksi ajatukseni kuin että vain nielen kiukkuni.
 
Kukaan ei voi vaikuttaa juomiseen. Alkoholisoituneen oma tahto raitistua on avain raittiuteen. Ja jos joku luulee, että tällainen henkilö voi vähentää juomista, unohtakaa koko juttu. Juominen yltyy pikkuhiljaa, vuodesta toiseen, eikä ainakaan vähene. Yleensä juomista ei pysäytä edes avioero, työpaikan menetys, eikä mikään muukaan kolaus.
 
Kun olimme pieni isä joi saunaolutta. Kun olimme vähän isompia isä käytti joskus viikonloppuisin alkoholia. Kun muutimme kotoa pois, isä joi viikonloppuisin ja keskiviikko-iltaisin. Kun isä jäi eläkkeellä hän oli raittiina silloin tällöin viikon tai kaksi. Ennen kuolemaansa isältä meni pissat housuihin ja laskut jäivät maksamatta, mutta viinan juontia hän ei lopettanut, hänen elämänsä loppui sitä ennen.
 
Ei juominen puhumalla lopu. Eikä vähene, turha sinun on siihen energiaasi kuluttaa. Ala vahvistaa itsetuntoasi ja elämääsi, mene al-anoniin. Elä ja anna elää. Tee itsenäisesti asioita joista nautit.

Erosin juuri miehestä joka joi 1-3 vuorokautta viikossa, ei kotona vaan oli juopporeissuilla jolloin hänestä ei kuulunut juuri. Vuosien mittaan on puhuttu, itketty ja kaduttu ja luvattu muuttua. Ikinä ei lupauksistaan huolimatta pystynyt jättämään viinaa. Kerran oli kuukauden juomatta kun ero uhkasi.

Nyt on erottu ja puhuminen ja lupaamiset jatkuu edelleen, varsinkin krapulassa kun mieli on maassa, vannotaan rakkautta ja täydellistä muutosta. Mutta kun eipä kiinnosta minua enää.

p.s. kirjoituksiani on mm. avioeropalstalla
 
Minä olen juonut sammioni tyhjäksi, enää ei tarvitse juoda. Aloitin maistelun jo teini iässä, ja huomasin heti, että tää on mun juttu, tulen juomaan aina kun vaan mahdollista. Kunnes siten huomasin vuosien kuluessa, että juon lähes aina, yleensä silloin kun ei olisi pitänyt missään tapauksessa juoda. Meni kaksi avioliittoa, lukuisat hyvät työpaikat, autot, asunnot, hyvät kaverit....

Olin valmis tekemään mitä vain, jos vaan pysyn raittiina, olin aivan puhki. Tutustuin AA kerhoon ja sillä tiellä olen edelleen. Enää ei ole vaihtuneet vaimot, eikä mitkään muutkaan. Ystäviä on vaikka kuinka, ja kaiken näköistä raittiuden roisketta.
http://www.aa.fi/mika.html
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyvin menee:
En minäkään miehenäsi alkaisi puhua alkoholiongelmasta, jos ainut ongelma on se, että et hyväksy viikonloppukännejä. Onko ne nyt sitten niin pahasta? ´Mielestäni pahempi asia on se, että teillä ei ole mitään yhteistä.

Sinunko mielestä nuo ovat pahempia asioita?

Onpa alkuperäisen lapsilla hauskaa kun lapset näkee että äijä on kännissä joka pe-la- su?

Ja sinulle alkuperäiselle,kirjoitit ettei puhe auta?
siis,olette jo riidellyt HUUTANUT ja KILJUNUT ja ehkä jo TAPPELUT,ja lapset kuuli/KUULEE /NäKEE ja kärsii siis,

Miten sä voit olla VIELA tuollaisen alkoholistin kanssa vaikka sulla on lapsia hä!!??????????????????

 
Pitäisi tulla sellainen laki, että kaikki vanhemmat jotka ryyppää siis pe-la- ja su!
juovat itsensä känniin vaikka heillä on lapsia,tuollaisilta vanhemmilta pitäisi ottaa lapset kodista pois heti! tuollainen laki olisi mainio,niin vanhemmat miettis ennen kuin alkaa vetää kännit LASTEN nähden!
 
Alkuperäinen kirjoittaja 11 v raittiina:
Kukaan ei voi vaikuttaa juomiseen. Alkoholisoituneen oma tahto raitistua on avain raittiuteen. Ja jos joku luulee, että tällainen henkilö voi vähentää juomista, unohtakaa koko juttu. Juominen yltyy pikkuhiljaa, vuodesta toiseen, eikä ainakaan vähene. Yleensä juomista ei pysäytä edes avioero, työpaikan menetys, eikä mikään muukaan kolaus.

Surullisen totta. Erosin ennen joulua miehestä joka joi mäyräkoiran joka ilta/yö.
Juominen lisääntyi pikkuhiljaa vuosien myötä. Koin olevani liitossa se kolmas osapuoli:
olin mustasukkainen oluelle! Kuulostaa jonkun mielestä naurettavalta, mutta kun se
on perheessä arkea, on siitä hupi kaukana. Valvoin öitä miettien elämäämme ja
kuunnellen miehen liikuskelua talossa aamuyön pikkutunneille, ja tein pitkiä työpäiviä
jotta selviäisimme taloudellisesti. Alkoholi vei rakastamaani miestä, ja auttaa en voinut.
Eroratkaisu ei ollut todellakaan helppo, sillä mieheni ei ollut koskaan väkivaltainen,alkoholin
vuoksi vain työt jäivät tekemättä ja lupaukset pitämättä. Hulluinta asiassa on se että
tunnen itse olevani syyllinen kun en jaksanut enää. Nyt olen yksin, takki totaalisen tyhjä ja
mieliala vaihtelee ylösalas. Ehkäpä elämä kuitenkin jatkuu kun saan ensinnä nuo unirytmit vähän
järjestykseen.
 
Lapset pois ja pakkosterilisaatio kaikille, keneltä joudutaan ottamaan viinan tai huumeiden käytön vuoksi lapset huostaan.

Suomessa on ihan ihme viinakulttuuri. On aika helvetin paljon viinaa viikossa pe-la-su kännit ja vielä päälle pikkutissuttelut keskellä viikkoa. Puhuisin kyllä jo ihan juoposta. Tässä maassa tykätään hyssytellä ja puolustella viinan suurkulutusta. Jos koet kirjoitukseni loukkaavaksi, olet todennäköisesti itse alkoholisti tai sellaisen rakastava kumppani.
 
Olen nyt puolitoista vuotta seurustellut miehen kanssa jonka elämäntapoihin kuuluu jokapäiväinen kaljoittelu paikallisessa. Pitää saada vähintäänkin pieni hiprakka päälle joka ikinen päivä. Ei ole tainnut olla yhtäkään päivää ilman alkoholia tänä aikana. Viikonloppuisin tietysti meno yltyy ja välillä viikollakin vetää perskännit. En muista koska olisimme viettäneet rauhallista koti-iltaa viikonloppuna kun miehen tie vie aina siihen tuttuun kapakkiin. Jopa sunnuntainakin on pakko päästä oluelle.

Olen huutanut ja koittanut puhua niin hyvällä kuin pahallakin. Ei auta. Ei auta yhtään mikään näköjään. Vuoden vaihtuessa päätin että tämä vuosi tulee olemaan kannaltani erilainen, en katso tuollaista ryyppäämistä enää. Tuntuu että minulta on mennyt hukkaan koko tämä aika kun se on ollut jatkuvaa sotaa juomiseen liittyen. Riitamme ovat tulleet yhä rajummiksi ja mies on alkanut käymään minuun käsiksi humalassa. Koittaa senkin pistää minun syykseni kun ärsytin.

Ymmärrän hyvin teitä jotka kerrotte että mies juo viikonloppuisin ja välillä jopa keskellä viikkoa. Tiedän että se vie miehen kaiken ajan eikä millekään "normaalille" ajanvietolle jää mahdollisuuksia. Tuntuu pahalta katsoa kun toinen on ajautunut kyseiseen jamaan, eikä edes halua siitä pois. Tiedän että minä jään tässä taistossa toiseksi, eli ei kannata enää yrittää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yrittänyt:
Olen nyt puolitoista vuotta seurustellut miehen kanssa jonka elämäntapoihin kuuluu jokapäiväinen kaljoittelu paikallisessa. Pitää saada vähintäänkin pieni hiprakka päälle joka ikinen päivä. Ei ole tainnut olla yhtäkään päivää ilman alkoholia tänä aikana. Viikonloppuisin tietysti meno yltyy ja välillä viikollakin vetää perskännit. En muista koska olisimme viettäneet rauhallista koti-iltaa viikonloppuna kun miehen tie vie aina siihen tuttuun kapakkiin. Jopa sunnuntainakin on pakko päästä oluelle.

Olen huutanut ja koittanut puhua niin hyvällä kuin pahallakin. Ei auta. Ei auta yhtään mikään näköjään. Vuoden vaihtuessa päätin että tämä vuosi tulee olemaan kannaltani erilainen, en katso tuollaista ryyppäämistä enää. Tuntuu että minulta on mennyt hukkaan koko tämä aika kun se on ollut jatkuvaa sotaa juomiseen liittyen. Riitamme ovat tulleet yhä rajummiksi ja mies on alkanut käymään minuun käsiksi humalassa. Koittaa senkin pistää minun syykseni kun ärsytin.

Ymmärrän hyvin teitä jotka kerrotte että mies juo viikonloppuisin ja välillä jopa keskellä viikkoa. Tiedän että se vie miehen kaiken ajan eikä millekään "normaalille" ajanvietolle jää mahdollisuuksia. Tuntuu pahalta katsoa kun toinen on ajautunut kyseiseen jamaan, eikä edes halua siitä pois. Tiedän että minä jään tässä taistossa toiseksi, eli ei kannata enää yrittää.

Alkoholin vaikutukset aivoihin aiheuttavat normaalin persoonallisuuden vaikeita psykologisia ja tunne-elämän vääristymiä. Vasta raittius paljastaa alkoholistin todellisen luonteen.
Haluaisit varmaan tutustua häneen, mutta miten, kun hän jatkuvasti juo?
 
Alkoholismi vaikeuttaa myös masennusta. Moni juo, jotta masennus ei tunnu niin pahalta, mutta alkoholi vain pahentaa masennusta. Sitten on kierteessä, kun ei pääse irti sen paremmin alkoholismista kuin masennuksestakaan. Suomessa miesten itsemurhatilasto on karua katsottavaa. Myös alkoholistitilastot ovat karua katsottavaa. Masennustilastoissakin olemme huipulla. Niillä kolmella seikalla on suora yhteys toisiinsa. Siihen vielä jos liittyy läheisriippuvuus joko miehen tai naisen taholta, niin eroaminen voi olla lähes mahdotonta.
 

Yhteistyössä