alkoholi

Minusta on tullut alkoholisti äitiysloman aikana. Juon harva se päivä. Tänään on ollut ennätys n. 13 puolen litran siideriä. Mies on juomassa, koska se kostaa minulle minun juomiseni.
Juominen pysyi kohtuullisena töissä ollessa. Olen kyllä siinä kunnossa, että olen huolehtinut lapsen. En imetä.
Juon siksi, koska olen yksin. Mies tekee pitkää pitkää päivää...töissä.
Pojalla ei ole mitään huolta vielä. Pelkään, että tämä karkaa käsistä.
Vielä ei ole karannut.
Mitä teen voisiko joku neuvoa. Jos jollakin on ollut samanlaisia ongelmia niin ilmoittele joku anonyymi sähköpostiosoite, jossa voidaan vaihtaa mielipiteitä.
En ole huono äiti, mutta kaipaan nyt onelmaani apua ennen kuin se on paha.

 

mulla mies joi useinki,en koskaan ite ratkennu juomaan vaikka ottikinpäähän, juominen ei ainakaan paranna oloa ja ole ratkaisu mihinkään. otahan itseäs niskasta kiinni ja hae vaikka keskustelu apua ennenkä mopo karkaa käsistä. ajattele lasta ja sen parasta. ymmärrän että mieli voi olla maassa, mut ratkaisuja on muitaki jotta olo paranisi. olet jo hyvässä vauhdissa menossa huonoon suuntaa, hiljennä ja hae apua kun se ei ole vielä myöhästä. voi sinulle ja jaksamisia =)

:hug:

 

Musta sun lapsi ei ole hyvässä hoidossa jos äiti vetää 6,5 litraa siideriä päivässä! Vaikka pyrkisit hoitamaan lasta hyvin niin jotain tapaturmia voi sattua.

Hae jo apua! :hug:

 

Iso voimahali sinulle ! Minulla oli kanssa samankaltainen tilanne, pienestä oli kiinni , etten romahtanut täysin! Itse sain täältä kirjoittelukamun ja selvisin pahimman yli! Nyt elämä jo paremmassa reilassa!

Keksi joku muu hemmottelu tms. tuohon yksinäisyyden tunteeseen ja pahaan oloon! Juominen turruttaa vain hetkeksi, mutta lisää masennusta ja pahentaa ongelmia (terveys jne.) Ja voit menettää lapsetkin! Pidätkö lenkkeilystä tai hieronnasta? entäs kampaaja tai uudet vaatteet tai uusi harrastus? Ja perusteeksi ei riitä ettei ole rahaa tai lapsenhoitoa! Nimittäin tuo juominenhan se vasta rahaa nieleekin! Ja tilanteesi on juuri niin paha kuin se olla voi, sen täytyy muuttua heti, maksoi mitä maksoi!

Eli suosittelen että haet apua arkeen ja voimia itsellesi! Lastenhoito yksikseen on stressaavaa ja väsyttävää ja viina lievittää sitä hetkeksi. Mutta lapset ovat pieniä vain hetken!

Onko paikkakunnallasi mahdollisuus otta vaikka perhetyöntekiä / kodinhoitaja lastenhoito&siivous avuksi? Tekisi varmaan hyvää saada vähän omaa aikaa! Nämä palvelut ovat juuri väsyneille äideille ja nimeltään ehkäisevää lastensuojelutyötä.Ei siis mikään häpeällinen lastensuojelutoimenpide! Meillä melkein joka naapurilla käy kodinhoitaja "lomittamassa" äitejä!

Voimia sinulle koko sydämestäni ! Toivottavasti nämä ajat ovat pian vain huono muisto ja elämä hymyilee taas sinulle ja perheellesi!

Ja miehellesi tiedoksi: kiusaamalla lasten äitiä kiusaa samalla omaa lastaan ja hoitamalla lasten äitiä hoitaa myös lastaan!

 

Kiitos sinulle nimimerkillä minäkin olin. Sain todella paljon ajattelemisen
aihetta. Aion muuttaa tilanteen heti paikalla. Tiedän, että pystyn siihen.
Ei se juominen onneksi ole ollut päivittäistä eikä viikottaista. Välillä tulee
sellaisia kausia.
Olen läpikäynyt rankan raskausajan sekä synnytyksen sekä poika ei alussa ollut helpointa laatua. Elämänmuutos oli suurempi kuin luulin. Kaikki vain painaa vielä tuolla takaraivossa.
Mies ei sitä vieläkään ymmärrä. Kaikkeen tottuminen vie oman aikansa.
Toivoisin, että tämä keskustelu tästä aiheesta jää tähän.
Sain tarvitsemani herätyksen asiaan. =)

 

Hei tähti!

Mulla on samanlainen ongelma alkoholin kanssa ja olen myös äiti minäkin en juo jokapäivä, viikonloppuisin lähinnä. Olen yrittänyt lopettaa ja vähentää mutta jotenkin se aina taas lipsahtaa ja kauhea morkkishan siitä seuraa. Nyt taas itken täällä kauhea syyllisyydentunne rinnassa, haluan oikeasti olla täysin selvinpäin ja pidemmän aikaa!
Miten sulla on mennyt, oletko vielä juonut? Mitä apuja olet hakenut vai riittääkö vaan oma päätös? Onko se pelkästään tahdonvoimasta kiinni?

 

hei. luin teidän kirjoituksia alkoholista. itse aloin juoda 13 vuotiaana. viinasta tuli heti miun paras ystävä. 17 vuotiaana tapasin mieheni ja 18 vuotiaana saimme esikoisemme. alkoholi oli kokoajan kuvioissa. juominen vain paheni vuosien myötä. lapsia syntyi kolme lisää ja minä vain dokasin. vuonna 2000 sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja jouduin osastolle. sieltä kun pääsin pois niin juominen vaan jatkui. piilottelin pulloja ym. 2001 minulla sitten diagnosoitiin maanis-depressiivisyys ja eokin tuli miehen kanssa. lapset jäivät isälle koska minusta ei huoltajaksi ollut niinpä sitä vedettiin sitten lääkkeitä ja viinaa. olo oli tosi kamala, vain nousu humalassa jotenkin kestin #&%?$!* elämääni. jossain vaiheesa mie sit sisuunnuin. itsellekkin se on vieläkin arvoitus, mutta minä pääsin viinasta eroon. muutokset tapahtui pikku hiljaa. nyt olen ollut 3 vuotta selvinpäin. palasimme mieheni kanssa yhteen ja vaihdoimme paikkakuntaa uuden alun toivossa. kaikki on sujunut loistavasti ja olemme onnellisempia kuin koskaan. on ihana herätä aamuisin pää ja mieli kirkkaana ja nauttia elämästä ja lapsista. vanhin lapsi pääsee ripille tänä kesänä. mahtavaa kun saan nauttia pojan suuresta päivästä raittiina.

toivon teille kaikille voimia jotka kamppailette alkoholin kanssa. mie tiedän millaista se on: masennuksen, morkkiksen, syyllisyyden ym. kannattaa hakea apua ajoissa, eikä jäädä yksin.

voima halit kaikille!!!

 

sama täällä,alkoholi on ns paras kaveri!!?Ärsyttää,nolottaa,mut näin tuntuu kaikki paremmalta

 

itse olen jo voiton puolella. kolmannen lapsen syntymän jälkeen aloin myös juoda masennukseen. meinasi käydä huonosti ja tulla ero ja mennä terveys.
otin itseäni niskasta kiinni. jotenkin. nyt olen ollut lähes vuoden kuivilla.

:hug: kaikille! toivoa on!