alkava suhde ja yhteydenpito

[ota miehistä selvää..]

Olen n. kuukauden tapaillut miestä, jolla oma ero päällä (ei siis johdu minusta). Tiedän että heidän tilanteensa tuo stressiä ja työtä, mutta minua häiritsee kun saattaa mennä kolme-neljä päivää ennen kuin miehestä kuuluu mitään.
En halua painostaa häntä yhteydenotoissa - tarkoitan etten toki itsekään laita hänelle viestejä tai soita päivittäin, mutta vähän häiritsee onko mies sittenkään tosissaan meidän suhteen? Luulisi ajatusten lentelevän myös minun suuntaani jos päässä kerta pyörin. Vai onko tämä vain tavallinen mies

Tapasimme alunperin jo pari vuotta sitten, mutta hänen sekavan tilanteensa vuoksi asia jäi siihen. Silloin hän jo kuitenkin sanoi, että jos ei olisi naimisissa, haluaisi minut. Nyt itse otti uudestaan yhteyttä, kun päättivät erosta.

 

[Milla31]

"oma ero päällä" Eikö se kerro jo kaiken??!!
Miksi haluat tiiviiseen suhteeseen ihmisen kanssa jolla oma elämä ei ole vielä kunnossa? Mihin kiire? Jos teistä on tullakseen jotain, anna aikaa. Elä itsellesi, tee itsesi onnelliseksi ensin. Ei tämä mies pysty antamaan kaikkea rakkautta sinulle vielä pitkään aikaan. Hanki harrastus

 

[ota MIELUMMIN järki käteen]

Olen n. kuukauden tapaillut miestä, jolla oma ero päällä (ei siis johdu minusta). Tiedän että heidän tilanteensa tuo stressiä ja työtä, mutta minua häiritsee kun saattaa mennä kolme-neljä päivää ennen kuin miehestä kuuluu mitään.
En halua painostaa häntä yhteydenotoissa - tarkoitan etten toki itsekään laita hänelle viestejä tai soita päivittäin, mutta vähän häiritsee onko mies sittenkään tosissaan meidän suhteen? Luulisi ajatusten lentelevän myös minun suuntaani jos päässä kerta pyörin. Vai onko tämä vain tavallinen mies

Tapasimme alunperin jo pari vuotta sitten, mutta hänen sekavan tilanteensa vuoksi asia jäi siihen. Silloin hän jo kuitenkin sanoi, että jos ei olisi naimisissa, haluaisi minut. Nyt itse otti uudestaan yhteyttä, kun päättivät erosta.

Ota miehestä selvää???

Noh ei tuossa mitään epäselvää ole kuule,ihan selvä juttu.
Mies valehtelee sulle että eroaa,sillä on TAAS ihanaa sen vaimon kanssa jos ei kuulu 4 päivää mitään.
ei kukaan jaksa odottaa 4 päivää ottamasta yhteyttä jos ihminen on OIKEASTI RAKASTUNUT /IHASTUNUT. sitten haluaa ottaa yhteyttä. tajuatko?
mutta,ei se edes ajattele sua,ei sillä ole tuollaista pään vaivaa esim. 'koska se tiina ottaa minuun yhteyttä????" jo neljä päivää tiina on hiljaa,ei kuulu mitään perkule!! ;D
ja sä siellä vaan odotat että,koska se herra ottaa minuun yhteyttä?
taas joutut odottaa ja elää jonkun tyypin takia joka ei osaa tehdä päätöksiä.
voi kuinka ihana tuollainen elämä onkin jollekin naiselle hä? odottaa jotakin varattua tyyppiä?

Unohda tyyppi ,elä omaa elämää ja deittaile toisia miehiä niin kaunan kun se VARATTU mies on vielä naimisissa. jos voit?
Nutta,et sä voi,ei naiset yleensä voi,antavat käyttää itseään mielummin hyväksi menevät tuon varatun miehen tunnemyrskyyn mukaan ,vaikka se varattu tyyppi ei ole edes vielä emotionaalisesti irti sen vaimosta?
naiset uskovat tyypin paskapuheita, että se aikoo MUKA ottaa eron.
ja sitten on 4 päivää hiljaa.... joooh...onpa sillä taas hauskaa sen naisen kanssa josta se ottaa MUKA eron! kun sitten ei kuulu mitään.. ;D

 

[ilimi]

Olen n. kuukauden tapaillut miestä, jolla oma ero päällä (ei siis johdu minusta). Tiedän että heidän tilanteensa tuo stressiä ja työtä, mutta minua häiritsee kun saattaa mennä kolme-neljä päivää ennen kuin miehestä kuuluu mitään.
En halua painostaa häntä yhteydenotoissa - tarkoitan etten toki itsekään laita hänelle viestejä tai soita päivittäin, mutta vähän häiritsee onko mies sittenkään tosissaan meidän suhteen? Luulisi ajatusten lentelevän myös minun suuntaani jos päässä kerta pyörin. Vai onko tämä vain tavallinen mies

Tapasimme alunperin jo pari vuotta sitten, mutta hänen sekavan tilanteensa vuoksi asia jäi siihen. Silloin hän jo kuitenkin sanoi, että jos ei olisi naimisissa, haluaisi minut. Nyt itse otti uudestaan yhteyttä, kun päättivät erosta.

Elä hättäile! Anna sen nyt pistää asiasa kuntoon ja sitte vasta alatto niinku tosissanno.

Jos mä otan märän rätin käyttöhö..sehä homehtuu heleposti jossei saa kuivahtaa välillä!

 

[varo!]

Anna eroavan miehen olla, jos et välttämättä halua alkaa laastariksi. Mies etsii lohtua sinusta, mutta muuta tuskin onkaan mielessä. Älä haaveile parisuhteesta tuollaisen kanssa. Hetken huviksi siitä varmaan olisi, jos sellainen kiinnostaa. Teillä ei ole alkavaa suhdetta. Jos olisi, niin tuollaisia asioita ei tarvitsisi miettiä. Been there done that. Anna miehen selvitellä eronsa ja palaa sitten myöhemmin asiaan, mikäli mies vielä kiinnostaa.

 

[Olkapää]

Kovasti hankalaan jamaan olet haluamassa. Eroprosessiin ja olkapääksi, tietysti myös "purkupaikaksi", koska kotona sitä ei enää ole. Ihan passeli väli siihen tarkotukseen. Neljä päivää mies kestää, mutta sitten tulee jo tarve.

Näin se on realistisesti katsoen ja näin elämää hähneen ihmisen näkövinkkelistä.

Viisaasti teet, jos et nyt kovin aktiivisesti olisi pyrkimässä tuohon virkaan. Olet vain silta uuteen elämään tässä vaiheessa ja joudat jäädä, kun sen yli on päästy. Näitä on nähty. Jututettu myös miehiä, jotka elävät juuri tuota vaihetta. Rehellisiä tunnustuksia siitä, miksi pitää olla JOKU vakituinen, helposti saapuvilla oleva nainen tähän hätään. Purkupaikka, jota myös toisella nimellä kutsutaan.

Pidähän itsellisyydestasi huolta.

 

[olkapäästä vaimoksi]

Kohdattiin mieheni kanssa 12 vuotta sitten. Hän oli eroamassa, minä vapaa. En ollut eilisen teerenpentu minäkään ja olin kyllä varuillani miten miehen kanssa käy. Silti se tuntui niin täydelliseltä ihmiselä. Meillä oli hyvä ola toistemme lähellä. Ikävä oli kova vaikka oltiin lähekkäin kun tiedettiin että taas pitää erota. Hänen ei tarvinnut kertoa että rakastaa minua. Tunsin sen muutenkin, samoin hän. Mutta kyllä siinä leperreltyäkin tuli.

Ymmärrystä sulta vaaditaan. 3-4 päivää ei ole mitään ilman yhteydenpitoa. Voi mennä viikko, kaksikin. Pidä mielessä että hänellä on kuitenkin ne lapset siellä kotona ja omat rutiinit. Työtäkin hän varmaan tekee. Ja harrastaa jotain. Eikä hän sitäpaitsi voi sitoa itseään sinuun, vapaaseen, jolla saattaa olla useampiakin miehiä hänen lisäkseen.

Sen lisäksi hän käsittelee mielessään enemmän tai vähemmän aktiivisesti mennyttä elämäänsä, avioliittoaan, elämänarvoja yleensä, tunteitaan ym. Jos eroavaa alkaa painostaa tai puskemaan päälle jollain tavalla voi juttu kääntyä sinua vastaan.

Kyllä vain, melkein kaksi vuotta olin enemmän tai vähemmän olkapää. Helpotus kotipaineeseen. Meillä oli mukavaa. Minun kanssa mies rentoutui. Toisinaan taas puhuttiin syvällisempiä kummankin elämästä. Vähitellen tutustuttiin toisiimme. Välillä pidettiin hauskaa ja rentouduttiin. Hänen seurassaan minulla oli helppo olla. Ei ollut lainkaan samanlaista kuin jonkun sellaisen kanssa joka olisi vapaa. Olin niin 101% oma itseni etten koskaan ole ollut. Niin taisi olla mieskin.

Sitten jossain vaiheessa miehestä ei taas kuulunut juuri mitään. Hän vakuutteli ettei ole minua unohtanut mutta on nyt vaan niin rankkaa. Sen olisi helposti voinut käsittää juupas-eipäs leikiksi, "valehtelee että on eroamassa vaikkei olekaan". Annoin miehen olla. Hän sitten välillä soitteli tai tavattiin ohimennen mutta melko harvakseltaan. Siten hiljeni tyystin. Kunnes mies soitti että oli saanut oman asunnon ja eropaperit jätetty.

Miehen tietty piti rakentaa omaa elämää lasten yhteishuoltajana, mutta kyllä hänellä mullekin aikaa välillä oli. Minähän olin niin umpirakastunut ettei muut miehet enää olleet edes horisontissa. Olin jo ajatellut alkavani vanhaksi piiaksi saavuttamattoman miehen takia.

Vähitellen pidettiin enemmän yhteyttä ja oltiin yhdessä öitä, viikonloppujakin. Sitten tuli aika esitellä lapset ja minut. Omat kommervenkkinsä siitäkin tuli. Lapset tottuivat minuun ja alettiin olla kaikki yhdessä joskus.

Kun oltiin liikaa kahden asunnon välissä otettiin reipas askel eteenpäin ja ostettiin oikein yhteinen asunto. Yhteiselämä toimi hyvin. Reilu vuosi siitä mentiin naimisiin. Siitä vuosi syntyi lapsemme. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Kyse on luottamuksesta, avoimuudesta ja rehellisyydestä. Pitää luottaa olematta sinisilmäinen tai lapsellinen. Luottamus saatetaan pettää mutta sitä ei kannata ottaa vereensä asti. On annettava anteeksi että mieskin on ihminen ja että itse on ihminen. Asioista pitää voida puhua. Salailut ja epämääräisyydet ei lisää luottamusta ja se täytyy molempien tietää. Vaimolta tietysti suhde salataan, mutta jotain muutakin siinä avioliitossa on pielessä jos mies toista naista rakastaa. Selkärangaton mies ei tee asiassa lopullista ratkaisua vaan jättää sen naisten ratkaistavaksi: kumpi naisista jättää ensin. Mutta kyllä se minun mielestä on mies jonka täytyy päättää jatkaako avioliittoaan jolloin ei lupaile toiselle naiselle mitään eikä vanno rakkauttaan, vai ottaako eron jolloin on sitten otettava härkää sarvista ja puhuttava vaimon kanssa.

Miehen kanssa täytyy näistä asioista puhua. Muuten et tiedä mitä hän ajattelee ja tuntee.

 

[ei saa alkaa puhua tunteista]

Kohdattiin mieheni kanssa 12 vuotta sitten. Hän oli eroamassa, minä vapaa. En ollut eilisen teerenpentu minäkään ja olin kyllä varuillani miten miehen kanssa käy. Silti se tuntui niin täydelliseltä ihmiselä. Meillä oli hyvä ola toistemme lähellä. Ikävä oli kova vaikka oltiin lähekkäin kun tiedettiin että taas pitää erota. Hänen ei tarvinnut kertoa että rakastaa minua. Tunsin sen muutenkin, samoin hän. Mutta kyllä siinä leperreltyäkin tuli.

Ymmärrystä sulta vaaditaan. 3-4 päivää ei ole mitään ilman yhteydenpitoa. Voi mennä viikko, kaksikin. Pidä mielessä että hänellä on kuitenkin ne lapset siellä kotona ja omat rutiinit. Työtäkin hän varmaan tekee. Ja harrastaa jotain. Eikä hän sitäpaitsi voi sitoa itseään sinuun, vapaaseen, jolla saattaa olla useampiakin miehiä hänen lisäkseen.

Sen lisäksi hän käsittelee mielessään enemmän tai vähemmän aktiivisesti mennyttä elämäänsä, avioliittoaan, elämänarvoja yleensä, tunteitaan ym. Jos eroavaa alkaa painostaa tai puskemaan päälle jollain tavalla voi juttu kääntyä sinua vastaan.

Kyllä vain, melkein kaksi vuotta olin enemmän tai vähemmän olkapää. Helpotus kotipaineeseen. Meillä oli mukavaa. Minun kanssa mies rentoutui. Toisinaan taas puhuttiin syvällisempiä kummankin elämästä. Vähitellen tutustuttiin toisiimme. Välillä pidettiin hauskaa ja rentouduttiin. Hänen seurassaan minulla oli helppo olla. Ei ollut lainkaan samanlaista kuin jonkun sellaisen kanssa joka olisi vapaa. Olin niin 101% oma itseni etten koskaan ole ollut. Niin taisi olla mieskin.

Sitten jossain vaiheessa miehestä ei taas kuulunut juuri mitään. Hän vakuutteli ettei ole minua unohtanut mutta on nyt vaan niin rankkaa. Sen olisi helposti voinut käsittää juupas-eipäs leikiksi, "valehtelee että on eroamassa vaikkei olekaan". Annoin miehen olla. Hän sitten välillä soitteli tai tavattiin ohimennen mutta melko harvakseltaan. Siten hiljeni tyystin. Kunnes mies soitti että oli saanut oman asunnon ja eropaperit jätetty.

Miehen tietty piti rakentaa omaa elämää lasten yhteishuoltajana, mutta kyllä hänellä mullekin aikaa välillä oli. Minähän olin niin umpirakastunut ettei muut miehet enää olleet edes horisontissa. Olin jo ajatellut alkavani vanhaksi piiaksi saavuttamattoman miehen takia.

Vähitellen pidettiin enemmän yhteyttä ja oltiin yhdessä öitä, viikonloppujakin. Sitten tuli aika esitellä lapset ja minut. Omat kommervenkkinsä siitäkin tuli. Lapset tottuivat minuun ja alettiin olla kaikki yhdessä joskus.

Kun oltiin liikaa kahden asunnon välissä otettiin reipas askel eteenpäin ja ostettiin oikein yhteinen asunto. Yhteiselämä toimi hyvin. Reilu vuosi siitä mentiin naimisiin. Siitä vuosi syntyi lapsemme. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Kyse on luottamuksesta, avoimuudesta ja rehellisyydestä. Pitää luottaa olematta sinisilmäinen tai lapsellinen. Luottamus saatetaan pettää mutta sitä ei kannata ottaa vereensä asti. On annettava anteeksi että mieskin on ihminen ja että itse on ihminen. Asioista pitää voida puhua. Salailut ja epämääräisyydet ei lisää luottamusta ja se täytyy molempien tietää. Vaimolta tietysti suhde salataan, mutta jotain muutakin siinä avioliitossa on pielessä jos mies toista naista rakastaa. Selkärangaton mies ei tee asiassa lopullista ratkaisua vaan jättää sen naisten ratkaistavaksi: kumpi naisista jättää ensin. Mutta kyllä se minun mielestä on mies jonka täytyy päättää jatkaako avioliittoaan jolloin ei lupaile toiselle naiselle mitään eikä vanno rakkauttaan, vai ottaako eron jolloin on sitten otettava härkää sarvista ja puhuttava vaimon kanssa.

Miehen kanssa täytyy näistä asioista puhua. Muuten et tiedä mitä hän ajattelee ja tuntee.

ei nainen saa alkaa puhua tunteistaan tai kysellä mieheltä 'mitä sä tunnet mies?
muuten se mies juoksee karkuun! =D

 

[Kohtalotoveri]

Jos haet tervettä ja normaalia seurustelusuhdetta, en rohkaise suhdetta juuri eronneeseen mieheen. He voivat kertoa olevansa yli entisestä suhteesta, mutta totuus on lähes aina toisin. Miehet käsittelevät eroa mielessään monesti paljon pitempään kuin naiset ja ovat sielultaan usein täysin riekaleina juuri eronneina. Itse en miksikään laastariksi viitsisi ryhtyä ja odottaa mahdollisesti turhaan, että mies siitä tokenee.

 

[ap.]

olen itsekin eronnut, tiedän toki nämä "laastarisuhteet" ja muut, minullakin oli sellainen eroni jälkeen.
Miehen erosta tiedän yhteisen tutun kautta, että ovat tosiaan kärsineet samasta tilanteesta jo vuosia, mutta lasten takia jatkaneet ja ainahan on vaikeampi lähteä kuin jäädä. tiedän varmasti, että eropaperit on lähdössä ja miehellä toisen asunto tiedossa...kyse ei ole siitä että olisisin heidän eronsa suhteen sinisilmäinen!

Ehkäpä saan otettua itseäni ihastuneenakin niskasta kiinni, ja suljettua miehen pois mielestä. Ja ohimennen mainitsen, että en ole harrastanut seksiä hänen kanssaan nyt, joten vain sen takia hän ei ole luonani käynyt. Rankassa tilanteessa tietysti kuunteleva olkapääkin riittää...

 

[avioliitto voi olla kulissi jota ei jostain syystä]

Se on kumma kun katkerat jätetyt käyttää sitä sanaa. Sen käyttäjä kertoo niin avoimesti miten luulee tietävänsä pettäjän ajatusmaailman. Eikä kuitenkaan tiedä.

Laastarisuhteita voi ihan konkreettisestikin olla, mutta ne kyllä ymmärtää itsekin. Laastarisuhteet ei todellakaan kestä muutamaa panoa kauempaa. Niissä ei ole kyse tunteesta, vaan tarpeesta.

Mulla oli kaksi laastaria eron jälkeen, vaikka kolmas mies oli koko ajan ajatuksissani, unissani, päivittäisessä elämässäni. Niitä kahta kertapanolaastaria tulen vihaamaan lopun ikääni. Ei heidän itsensä takia vaan itseni takia, että niiden avulla yritin työntää mielestäni sen kolmannen, johon rakastuin ollessani naimisissa. Kun nääs avioliitto oli sisällöltään ohi ollut jo ennen kuin rakastuin. Avioliiton tila vain tuli esiin vasta kun olin rakastunut tähän mieheen. Onneksi toin asian esiin, koska silloinen aviomieheni kertoi myös ettei ollut enää oikein liitossamme mukana vaan oli itse harkinnut miten voisimme erota.

Lopulta sitten kuitenkin löysin keinot nöyrtyä ja kertoa tunteistani tälle rakkaudelleni. Se oli riskaabelia. Mies olisi voinut nauraa, vähätellä, sääliä, olla ylimielinen, pitää minua idioottina. Kuitenkin tuntemukseni oli osunut oikeaan, hän tuli vastaan. Otin riskin ja voitin. Olin kyllä valmis häviämäänkin ja poistumaan pää pystyssä.

Ja tämä mies ei ole laastari.

 

[eess2]

Jos miehellä on vielä edessään neuvottelut lasten tapaamisoikeuksista sekä omaisuudenjako kesken, niin voin omasta kokemuksestani sanoa, että se aika oli äärettömän kiireistä aikaa, kun kuitenkin työssä pitää käydä ja lasten kanssakin tulee olla ihan entiseen malliin. Jos miehen tuleva ex-vaimo saisi tietää, että miehellä on jotakin uutta säätöä jo ennenkuin ero on kunnolla ohi ja saman katon alla vielä asutaan, niin tod. näk. katkerana vaimo pistäisi kapuloita rattaisiin, vaikka ero olisikin kummankin toive.

Anna ajan kulua. Tapailkaa ja tutustukaa toisiinne. Mihin ihmeeseen sinulla on kiire suhteen kanssa? Ole miehen tukena ja anna hänen päästä erosta yli, sillä vaikka suhde olisi ollut kuollut jo kauan, niin silti muutto erilleen lapsista on äärettömän vaikeaa: ikävä lapsia ja totuttelua uuteen tilanteeseen.