alkava murkkuikä ja isäpuoli

Hei isäpuoliperheet?Kuuluuko teillä negatiivisia kommentteja isäpuolesta?Meillä isäpuoli on kuulunut lasten elämään jo kohta 7 vuotta ja nyt esimurkkuiän korvilla on alkanut kuulua kommentteja "tuo on niin ärsyttävä, aina huutaa (vaikka normaalilla äänellä pyytää esim. siivoomaan jälkensä)?Onko kellään kokemusta miten olette selvinneet murrosiästä?Vähän mietityttää että miten siitä selviää, vaikka lapsuusaika on ollut suht rauhallista ja lapset ovat olleet tosi helppoja ja kilttejä..tähän asti.

 

Normaalia se on että murkku hakee rajojaan. Kunhan isäpuoli pysyy aikuisena eikä ala jahtaamaan murkkua jatkuvasti arvostellen. Voimia teille kaikille.

 

joo kyllä kokemusta löytyy.... ihan niinkuin edellinen vastasi,on aikuisen vaan pysyttävä aikuisena ja jätettävä murkkujen kommentit omaan arvoonsa.
meillä oli mottona ko. vaiheessa, rakastaa ei tarvii, mutta erilaisten ihmisten kanssa on tultava elämässä toimeen.
onnnex lasteni isäpuolella on myös omia lapsia, joten asioiden suhteuttaminen oli helpompaa, kun tietää miten murkut käyvät omaa kasvuaan läpi.
"Toi" eli isäpuoli voi ja pitääkin "komennella" niin omia kuin minunkin lapsia kaikissa arjen asioissa sillä aikuisen auktoriteetilla joka hänellä on. Olen joskus sanonut että pitäähän kaikkien noudattaa liikennesääntöjäkin, vaikka se ei aina "kivaa" olekaan, niin samoin meidän pitää myös noudattaa perheen "liikennesääntöjä"

 

Mieheni lapset asuvat äidillään ja nyt äidin elämään on tullut miesystävä. He eivät (vielä) asu yhdessä mutta mies on heillä hyvin usein. Ehkä nyt kesäloman jälkeen vielä enemmän...
Miehen vanhempi lapsi on 10 v ja jonkinlainen esimurkkuikä alkaa nostaa päätään, samalla myös inho tätä äidin mieskaveria kohtaan. Oma isä on noussut arvoon arvaamattomaan, ikävä on kaiken aikaa. Lapsi sanoo, ettei tykkää isäpuolesta jne.
Mies ei siis ole isähahmona lapsille, ei edes puhu kunnolla mitään - näin sanoo lapsi - joten ei komenna käske kiellä tms. Silti lapsi ei siedä tätä miestä.