Alkaisitko seurustelemaan mt-ongelmaisen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:
Taisin lukea huonosti :ashamed: et yleistänytkään, vaan puhuit tuntemastasi hlsötä

:D Ja mä kerkesin vastat sulle ennen kuin lisäsit tämän kommentin. :ashamed: Ymmärrän, että kommentointini, jos sen käsittää yleistämiseksi, ärsyttää, puhuin tosiaankin vain tästä miehestä. Mulla on tosiaan kavereita, jotka ovat eri tavalla fyysisesti tai yksi henkisestikin vammautunut, jotka ovat poissa ns. normaalista työelämästä, mutta viettävät muuten erittäin aktiivista elämää. Mutta mietin, että onko tämän miehen sairauden syytä se että hän tosiaan ainakin arkisin vain näkyy oleskelevan noissa kahviloissa.

Mä myönnän että en lukenut sitä täysin ajatuksella ja siks sain väärän käsityksen ja sit luin uudestaan ja huomasin mokani, mistä olen pahoillani :ashamed: Mutta onneksi väärinkäsitys selvisi ja kaikki ok =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja daa:
No en todellakaan alkaisi seurustelemaan sellaisen henkilön kanssa, joka jo 35-vuotiaana on päättänyt ettei tee loppuelämänsä aikana töitä. Itse olen ollut vakavasti masentunut ja siitä 5 vuotta eteenpäin (=nyt) uhkun intoa ja voimaa opiskella ja tehdä töitä. Mt-ongelmista voi parantua, jos halua löytyy.

Niin VOI parantua. Kaikki eivät voi vaikka kuinka haluaisivat...
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Alkuperäinen kirjoittaja daa:
No en todellakaan alkaisi seurustelemaan sellaisen henkilön kanssa, joka jo 35-vuotiaana on päättänyt ettei tee loppuelämänsä aikana töitä. Itse olen ollut vakavasti masentunut ja siitä 5 vuotta eteenpäin (=nyt) uhkun intoa ja voimaa opiskella ja tehdä töitä. Mt-ongelmista voi parantua, jos halua löytyy.

Niin VOI parantua. Kaikki eivät voi vaikka kuinka haluaisivat...

Työkykyiseksi voi toipua oikealla hoidolla kuka tahansa, töitäkin on niin kovin monenlaisia. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja daa:
No en todellakaan alkaisi seurustelemaan sellaisen henkilön kanssa, joka jo 35-vuotiaana on päättänyt ettei tee loppuelämänsä aikana töitä. Itse olen ollut vakavasti masentunut ja siitä 5 vuotta eteenpäin (=nyt) uhkun intoa ja voimaa opiskella ja tehdä töitä. Mt-ongelmista voi parantua, jos halua löytyy.

Entäs jos viranomaiset ovat päättäneet että henkilöllä ei ole oikeutta tehdä töitä, vaan lyödään ne eläkepaperit kouraan?
Osa potilaista parantuu mt-ongelmista ja osa ei. Ei se että sinä olet parantunut, poista sitä faktaa että osalla masennus jatkuu hautaan asti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja pikkupiikkis:
Tästä taas olen eri mieltä. Voisin seurustella, jos olisi fyysistä syistä sairaseläkkeellä. Eikä ne missään kahviloissa ramppaa :D .

No ei varmaan kaikki, mutta siis tää ihminen ramppaa. Mä tiedän tämän. Hän tulee aamulla kello kymmenen yhteen kahvilaan, on siellä pari tuntia, menee toiseen paikkaan syömään, menee jonnekin srk:n tilaisuuteen jos on, ja sitten takaisin siihen kahvilaan taas pariksi tunniksi. Sitten hän käy kotona ja menee taas tunnin päästä toiseen kahvilaan. Mulla on muita tuttuja/kavereita jotka on sairaseläkkeellä, ja tekevät paljonkin ns. hyödyllistä päivnä mittaan, osallistuvat mm. järjestötoimintaan, käyvät ohjatuissa harrastuksissa jne.

Mä EN sanonut että kaikki ramppaa kahviloissa, mutta tämä tapaus ramppaa. Et kai sä sitä sentään voi kieltää? Musta on ihan OK jos ihminen on sairaseläkkeellä, mutta kai sitä luulis että vois muutakin tehdä kuin istua kahvilassa lukemassa Hesaria?

Jaa, siis tarkoitit että jos tää kyseinen henkilö olisi "vain" fyysisistä syistä sairaseläkeellä, et silti haluaisi seurustella hänen kanssaan. Eli kyse on enemmän persoonasta kuin mt-ongelmasta sinänsä. No sitten on eri asia.

Mä aattelin tuntemiani sairaseläkkeellä olevia, jotka eivät tosiaan asu kahviloissa, vaikkei palkkatyötä olekaan.
 
Työkykyiseksi voi toipua oikealla hoidolla kuka tahansa, töitäkin on niin kovin monenlaisia. :)

suomessa kaikki eivät saa hoitoa... Psykoterapiaa on vaikea saada tarpeeksi kauan. Itse olen ollut vuosia ilman kunnon hoitoa, kunnes lopulta pääsin yksityispuolelle psykoterapiaan. Oli vaikeaa saada vielä lisää psykoterapia kun oli jotakana kelan tukema kolme vuotta. Nyt olen alkanut kuntoutumaan. Mutta kunnon hoitoa ei todellakaan kuka tahansa saa. Sitä pitää vaatia, joskus vuosiakin.
 

Yhteistyössä