tämän nukkumattomuuden kanssa :ashamed:
Poika on syntymästään asti herännyt syömään n. 2 tunnin välein. Pari kuukautta sitten onnistuttiin siirtämään yön ensimmäistä syöntiä muutomalla tunnilla eteenpäin, mutta poik edelleen herää tissille vähintään pari kertaa yössä. Minusta tuntui jos puoli vuotta sitten että yksi kokonaan nukuttu yö (6 tuntiakin katkeamatonta unta piisaisi vallan hyvin) tekisi kummasti hyvää, piristäisi mieltä ja saisin uutta energiaa, mutta jostain syystä tuolle ukolle ei mene kaaliin että tarvitsisin sen NYT enkä joskus 10 vuoden päästä tai "sitten joskus kun vauva oppii nukkumaan yönsä kokonaan".
Kerran viime keväänä mies Yritti valvoa pojan kanssa yön, eli hoitaa yösyöttämiset että olisin saanut latailla päätäni. No kivastihan se meni, ukko jätti pojan pinnasänkyyn itkemään meidän sängyn viereen kun lähti maitoa lämmittämään :headwall: Arvata varmaan voi sainko nukuttua sinä yönä kateamatonta unta.
Olen sanonut tuon jälkeenkin monta kertaa että olisi ihan kiva jos voisi nukkua sen yhden perkeleen yön, mutta ei uppoa tuon putkiaivon kaaliin. Viime yönä poika heräsi taas kerran sen kuusi kertaa, joten ei tullut kovin pitkiä uni pätkiä nukuttua, siihen päälle vielä kipeänä olo, niin olo ei ole mikään mahtavin. Tänään on tuntunut siltä että pojan ei tarvitse kun pikkuisen vingahtaa niin minä alan itkeä koska en jaksaisi kuunnella sitä kitinää enkä jaksaisi olla vastuussa mistään.
Ja ukko sen kun vaan selittää että "univelka ei kerry" ja muuta paskaa ja sitten itse on niin perkeleen väsynyt jos joutuu heräämään yhtenä yönä sen kuusi kertaa.
Miten vitussa tuon ukon saisi tajuamaan että voisi sen verran edes Yrittää tehdä että yhden yön hoitaisi tuota jälkikasvua? En tiedä mihin suuntaan tämä olo tästä enää pääsee lähtemään.
Poika on syntymästään asti herännyt syömään n. 2 tunnin välein. Pari kuukautta sitten onnistuttiin siirtämään yön ensimmäistä syöntiä muutomalla tunnilla eteenpäin, mutta poik edelleen herää tissille vähintään pari kertaa yössä. Minusta tuntui jos puoli vuotta sitten että yksi kokonaan nukuttu yö (6 tuntiakin katkeamatonta unta piisaisi vallan hyvin) tekisi kummasti hyvää, piristäisi mieltä ja saisin uutta energiaa, mutta jostain syystä tuolle ukolle ei mene kaaliin että tarvitsisin sen NYT enkä joskus 10 vuoden päästä tai "sitten joskus kun vauva oppii nukkumaan yönsä kokonaan".
Kerran viime keväänä mies Yritti valvoa pojan kanssa yön, eli hoitaa yösyöttämiset että olisin saanut latailla päätäni. No kivastihan se meni, ukko jätti pojan pinnasänkyyn itkemään meidän sängyn viereen kun lähti maitoa lämmittämään :headwall: Arvata varmaan voi sainko nukuttua sinä yönä kateamatonta unta.
Olen sanonut tuon jälkeenkin monta kertaa että olisi ihan kiva jos voisi nukkua sen yhden perkeleen yön, mutta ei uppoa tuon putkiaivon kaaliin. Viime yönä poika heräsi taas kerran sen kuusi kertaa, joten ei tullut kovin pitkiä uni pätkiä nukuttua, siihen päälle vielä kipeänä olo, niin olo ei ole mikään mahtavin. Tänään on tuntunut siltä että pojan ei tarvitse kun pikkuisen vingahtaa niin minä alan itkeä koska en jaksaisi kuunnella sitä kitinää enkä jaksaisi olla vastuussa mistään.
Ja ukko sen kun vaan selittää että "univelka ei kerry" ja muuta paskaa ja sitten itse on niin perkeleen väsynyt jos joutuu heräämään yhtenä yönä sen kuusi kertaa.
Miten vitussa tuon ukon saisi tajuamaan että voisi sen verran edes Yrittää tehdä että yhden yön hoitaisi tuota jälkikasvua? En tiedä mihin suuntaan tämä olo tästä enää pääsee lähtemään.
