N
nimetön
Vieras
Mä olen ostoriippuvuuteni takia saanut meidän perheen henk.koht. konkurssiin, ja se tuli miehellenikin ilmi viime kesänä, kun postiluukusta alkoi tulla jos jonkinlaista perintäkirjettä yms. Kaikki menikin päin pyllyä, enkä saanutkaan asioita hoidetuksi kuten olin suunnitellut. Masennuin ja sain lääkityksen ja kävin puhumassa ostoriippuvuudestani klinikalla.
Otin lainaa eripaikoista, kuten pikavippejä, luottokortteja, kulutusluottoja...
Ja kusessahan niiden kanssa olin. Aloin viime keväänä laihtua, en syönyt enään enkä juuri nukkunut. Kaikki johtui näistä mun tekemistä helvetinmoisista veloista, vielä niitä on jäljellä n.15000e. Ja luottotiedot minulla on menneet vuoteen 2012 asti.
Mieheni tottakai sai kauheat raivarit ja oli ihan varma, että tässä oli tämä satu. Mutta hän sitten halusikin auttaa ja sanoi rakastavansa minua silti.
Miten ihana mies ja mä "petin" hänet tuolla tavalla. En yhtään olisi ihmetellyt, jos hän olisi laittanut mut tuosta ovesta pihalle.
Tähän asti olemme eläneet ihan kädestä suuhun velkojeni takia ja onhan meillä asuntovelkaakin. Joka kuukausi laskujenmaksun aikaan meillä tapellaan ja mä suurinpiirtein harkitsen itsemurhaa, koska olen pilannut meidän perheen elämän. Onneksi lapset eivät tiedä asiasta, ovat sen verran pieniä.
Alkuviikosta mies soitti minulle töistä ja kertoi soittaneensa pankkiin kysyäkseen lyhennysvapaita kuukausia, mutta se ei meitä paljon auta. tarvitsisimme ainakin 20000e että saisimme maksettu minun velkani ja mieheni velat pois.
Tänään on sitten keskustelu mieheni isän kanssa, josko hän lainaisi meille sen verran rahaa. Ja uskon että hän sen tekee, jos ei muuten, niin ainakin lastemme takia, jotka ovat heidän aimoita lapsenlapsiaan.
Minä olen lakannut ostamasta ilman mieheni lupaa yhtään mitään, paitsi ruokaa. Miten ihminen voi olla näin tyhmä?!
Nyt mä ymmärrän alkoholiriippuvaisia, koska samanlainen sairaus tämäkin on. Välillä tulee niin suuri kiusaus ostaa jotain, vaikka ihan jotain tyhmää. Mutta olen onneksi saanut pidettyä nyt itseni kurissa, vaikka kiusaus on suuren suuri. Pelkään, että vielä ratkean taas... Mieheni näkee tietysti tilitietoni, joten tietää mihin rahaa käytän ja kuitit olen hänelle tuonut mm. ruokaostoistani.
Tää on ihan sairasta luettavaa, mutta sainpahan ainakin purettua vielä itseäni, kun sellainen olo tuli. Psykologiakaan en saanut kiinni ja mies läks töhin, joten ei ketään kenen kanssa nyt puhua...
Otin lainaa eripaikoista, kuten pikavippejä, luottokortteja, kulutusluottoja...
Ja kusessahan niiden kanssa olin. Aloin viime keväänä laihtua, en syönyt enään enkä juuri nukkunut. Kaikki johtui näistä mun tekemistä helvetinmoisista veloista, vielä niitä on jäljellä n.15000e. Ja luottotiedot minulla on menneet vuoteen 2012 asti.
Mieheni tottakai sai kauheat raivarit ja oli ihan varma, että tässä oli tämä satu. Mutta hän sitten halusikin auttaa ja sanoi rakastavansa minua silti.
Miten ihana mies ja mä "petin" hänet tuolla tavalla. En yhtään olisi ihmetellyt, jos hän olisi laittanut mut tuosta ovesta pihalle.
Tähän asti olemme eläneet ihan kädestä suuhun velkojeni takia ja onhan meillä asuntovelkaakin. Joka kuukausi laskujenmaksun aikaan meillä tapellaan ja mä suurinpiirtein harkitsen itsemurhaa, koska olen pilannut meidän perheen elämän. Onneksi lapset eivät tiedä asiasta, ovat sen verran pieniä.
Alkuviikosta mies soitti minulle töistä ja kertoi soittaneensa pankkiin kysyäkseen lyhennysvapaita kuukausia, mutta se ei meitä paljon auta. tarvitsisimme ainakin 20000e että saisimme maksettu minun velkani ja mieheni velat pois.
Tänään on sitten keskustelu mieheni isän kanssa, josko hän lainaisi meille sen verran rahaa. Ja uskon että hän sen tekee, jos ei muuten, niin ainakin lastemme takia, jotka ovat heidän aimoita lapsenlapsiaan.
Minä olen lakannut ostamasta ilman mieheni lupaa yhtään mitään, paitsi ruokaa. Miten ihminen voi olla näin tyhmä?!
Nyt mä ymmärrän alkoholiriippuvaisia, koska samanlainen sairaus tämäkin on. Välillä tulee niin suuri kiusaus ostaa jotain, vaikka ihan jotain tyhmää. Mutta olen onneksi saanut pidettyä nyt itseni kurissa, vaikka kiusaus on suuren suuri. Pelkään, että vielä ratkean taas... Mieheni näkee tietysti tilitietoni, joten tietää mihin rahaa käytän ja kuitit olen hänelle tuonut mm. ruokaostoistani.
Tää on ihan sairasta luettavaa, mutta sainpahan ainakin purettua vielä itseäni, kun sellainen olo tuli. Psykologiakaan en saanut kiinni ja mies läks töhin, joten ei ketään kenen kanssa nyt puhua...
