Alkaa kyllästyttää tää oksentelu. Miks raskauteen liittyy tällasta?

[tosi hehkeää odotusta]

Taas oksensin iltapalan pihalle. Ei tee hirveesti mieli syödä. Mutta alkaa tää jatkuva oksetus jo tympiä. Huhtikuun lopussa alkoi eikä loppua näy. En muistanutkaan, että tää on tällaista. Edellisestä raskaudesta on jo muutama vuosi, sillon oksensin alusta loppuun saakka ja joka päivä. Nyt en ole oksentanut päivittäin, ehkä 3-4 päivänä viikossa on tullut kunnolla ruuat pihalle.

On tää raskaana oleminen ihan syvältä. Oksettaa, naama on täynnä finnejä ja kusetkin meinaa tulla housuun, kun on lantionpohjalihakset niin paskassa kunnossa (joo oma vika kun en oo jumpannu). Odotan innolla sitä loppuviikkojen tankkivalasoloa. Nyt kun on näin kamala olo koko ajan, on vaikea ajatella kovin ruusunpunaisia siitä vauva-ajastakaan. Ihan typerää, kun toivottu lapsi kuitenkin on kyseessä. Nyt just ei vaan tekis yhtään mieli olla raskaana. Yhtä selviytymistaistelua päivästä toiseen.

Osaako joku sanoa jotain biologista syytä, miks tän pitää olla näin kurjaa tää raskaanaolo? Mitä iloa tästä oksentelustakaan sille kasvavalle otukselle on?

*vähän tekee mieli tuulettaa näitä savuavia aivoja ärrärr*

 

["Lissu"]

Olisko tuo suunniteltu silloin dinosaurusten ajalla, että parempi pitää äidin olo niin kurjana, että tajuaa lepäillä ja ottaa rennosti leirinuotion äärellä ja jättää mammutinmetsästysreissut muille. Ei kai sitä ennen wanhaan (ennen raskaustestejä ja kaksplussaa) välttämättä olisi edes tajunnut olevansa pieniin päin, ellei nuo alkuoireet olisi niin dramaattiset.

 

["Vieras"]

Jostain luin että etovanolon on tarkoitus estää äitiä syömästä pilaantunutta tai muuten sikiölle haitallista ruokaa. Itellä ainakin mikä tahansa vähänki 'arveluttava' ruoka jää syömättä, tuoreet, raikkaat ja puhtaat menee parhaiten. Joillakin sitten vaan se etova olo on ' vähän' liioiteltua.

Ite oon kyllä samaa mieltä että raskaana lo on ihan syvältä, en oikein ees muista minkä takia tähän hommaan piti taas ruveta. 17 viikko vasta menossa ja ihan kypsä koko touhuun. Ainut positiivinen juttu on että vielä pystyy nukkumaan heräilemättä. Ja toki on mukava kun voi juosta ja kumartua jne.

 

[purjosipuli]

Ääh, kiroan samaa oloa. Oksennus ei tuu (sais hitto vie tulla) mut illat on ihan julmetun pahaa oloa. Sit jos sattuu olemaan oksettamaton olo niin on niin väsyny että koisaa jossaki nurkassa.

 

["aapee"]

Mä yritän kanssa miettiä niin, että joskus täst yrjöilystä on ollu jotain hyötyä. Joku muinaisjäänne siis.

Väsymys on myös toisinaan armoton. Töistä kun tulee kotiin, meen sohvalle torkkumaan ja sit siitä suoraan sänkyyn. Oon ihan pihalla kaikesta, mies pyörittää täysin tätä huushollia.

Nyt pitäisikin mennä tästä torkkumasta sänkyyn, että jaksais huomenna muutakin kun nukkua ja oksentaa.

 

["henni"]

Kiitoksia tästä muistutuksesta, meinaskin vauvakuume jo alkaa.. kyllä mää ne yövalvomisetkin hoidan ihan hymyilssä suin, mutta tuo jatkuva pahoinvointi on jotain niin kauheata. Niin lamauttavaa, eikä todellakaan pysty nauttimaan mistään., tai edes kuvittelemaan mitään koko vauvasta kun kaikkia ajatuksia hallitsee vaan se pahoinvointi.
Mulla ainoo mikä auttoi, oli primperan ja kunnon maiseman vaihdos, vaikka se matkustus olikin helvettiä, niin kylässä oksensin vaan kerran ja sain syötyäkin vähän jotain.

 

["Miiu"]

Edellisessä raskaudessa ajattelin että se pahoinvointi ei varmaan lopu edes vauvan synnyttyä. Voin huonosti koko raskauden ajan. Nyt vauva on 2kk enkä edes enää muista että miltä se pahoinvointi tuntuikaan. Mutta päätin kyllä raskausaikana että sai olla viimeinen kerta sitä olotilaa.

En kyllä ymmärrä mikä funktio sillä on? No kyllähän se rauhoittaa tahtia ja meikäläisellä ainakin pistää miettimään monia elämän perusjuttuja syvällisemmin.

 

["henni"]

Joo en minäkään sen tarkoitusta ymmärrä.. kivikaudella pahoinvoiva sairas sai olla rauhassa miehiltä..?? Herätti hoivaviettiä?