K
Keskustelija
Vieras
Tuli mieleen tämmöinen asia, mutta ennen kuin tulin tänne puhumaan siitä, tarkkailin asiaa jonkin aikaa sekä netti- että oikean elämän keskusteluissa. Tutkimukseni jälkeen olen varma siitä, että puolet kaikesta pahasta mielestä ja ihmisten ja ihmisryhmien huonoista väleistä johtuu olemattomista syistä.
Kyse on siis siitä, että toisen ajatuksista tehdään päätelmiä, yleensä negatiivisia ja niistä sitten pahoitetaan mieli.
Kaikki ovat varmasti kuulleet, miten vaikkapa lastenvaunujen kanssa bussissa liikkuessaan saa "paheksuvia katseita" tai "vinoja katseita". Tai päinvastoin, lastenvaunuja kun yrittää ohittaa vaikka pyörällä, niin sieltä tulee "murhaavia mulkaisuja", kun "kävellään kuin Euroopan omistajat".
Itse olen liikkunut kolmen pienen kanssa bussissa, kaupungilla ja ostoskeskuksissa, joskus ne ovat huutaneetkin mennessään, ja imettänyt olen niin kahvilassa kuin puistonpenkilläkin. Ikinä en ole saanut mitään pahoja katseita! Vaikka nyt, kun olen miettinyt tätä asiaa, olen erikseen tarkkaillut, miten meitä katsotaan.
Sen vain olen havainnut, että kun ihminen kohtaa toisen, hän luonnostaan vilkaisee tähän. Ja suomalaisella kun on yleensä sellainen ilmeetön, jopa murjottava perusilme, voihan se tuntua pahalta katseelta.
Mutta jos nousee bussiin lastenvaunujen kanssa ja näkee jonkun katsovan itseään "pahasti", miten voi tietää, että se ärtymys johtuu juuri lastenvaunuista? Voihan hän olla ärtynyt vaikka jostain ulkonäön piirteestä. Tai pukeutumistyylistä. Tai siitä, että joka pysäkiltä nyt tuleekin porukkaa, vaikka ollaan jo myöhässä. Tai hän kurtistaa kulmiaan, koska yrittää ankarasti muistaa, missä olenkaan nähnyt tuon henkilön ennen. Tai yrittää muistaa, mitä pitikään ostaa kaupasta, eikä edes huomaa koko vaunumammaa!
Entäpä kun joku oman perheen asia vaikka hieman poikkeaa valtavirrasta, niin jopas joku toinen "katsoo pitkään", "katsoo vinoon", "katsoo siihen malliin että..."
Esimerkkiä: Tuttavani, nuori äiti lasta odottaessaan oli neuvolassa pahoittanut hieman mieltään, kun "tullessani sinne se katsoi vähän pitkään että noin nuori ja lasta saamassa".
Miten ihmeessä hän sellaisen luki ensimmäisestä katseesta? Ei siis ollut ääneen sanottu sellaista, varmistin vielä. "Ei se mitään sanonut... Ja oli se sitten ihan ystävällinen ja mukava..." On mainittava, että itse olen samanikäinen, olin käynyt aiemmin samalla terveydenhoitajalla, ja minulle hän oli maininnut, että tämähän onkin paras ikä saada lapsia!
Uskonkin, että ystäväni on itse epävarma siitä, mitä toiset ajattelevat hänen iästään ja näkee sitten paheksuntaa sielläkin, missä sitä ei ole.
Varmaan sama aika monella. Eli mietitään, että varmaan toiset ärtyvät kamalasti tästä-ja-tästä, ja sitten nähdään sitä ärtymystä joka katseessa, joka sattuu itseä kohti osumaan.
Vielä yksi esimerkki suorastaan taiturimaisesta ajatustenluvusta:
Asiakaspalvelijoiden alempiarvoisuudesta | Aasiakas.net
Minusta tämän tarinan pahiksen sanat olisi voinut tulkita monella muullakin tavalla... Jospa hän vain tarkoittikin ihan sitä mitä sanoi? Ehkä tarinan kertojallakin olisi elämä mukavampaa, jos ei tarvitsisi nähdä pahansuopuutta joka puolella, kuten iloisesti ja leveästi hymyilevän vanhan tutun juttelussa!
(P.S. En nyt sitten tarkoita, ettei kukaan oikeasti paheksu lastenvaunuja busseissa tms, onhan niitä jotka sellaisesta tulevat oikeasti meuhkaamaan. Mutta olkaamme varmoja ja murehtikaamme vasta sitten kun asia on sanottu ääneen.)
Kyse on siis siitä, että toisen ajatuksista tehdään päätelmiä, yleensä negatiivisia ja niistä sitten pahoitetaan mieli.
Kaikki ovat varmasti kuulleet, miten vaikkapa lastenvaunujen kanssa bussissa liikkuessaan saa "paheksuvia katseita" tai "vinoja katseita". Tai päinvastoin, lastenvaunuja kun yrittää ohittaa vaikka pyörällä, niin sieltä tulee "murhaavia mulkaisuja", kun "kävellään kuin Euroopan omistajat".
Itse olen liikkunut kolmen pienen kanssa bussissa, kaupungilla ja ostoskeskuksissa, joskus ne ovat huutaneetkin mennessään, ja imettänyt olen niin kahvilassa kuin puistonpenkilläkin. Ikinä en ole saanut mitään pahoja katseita! Vaikka nyt, kun olen miettinyt tätä asiaa, olen erikseen tarkkaillut, miten meitä katsotaan.
Sen vain olen havainnut, että kun ihminen kohtaa toisen, hän luonnostaan vilkaisee tähän. Ja suomalaisella kun on yleensä sellainen ilmeetön, jopa murjottava perusilme, voihan se tuntua pahalta katseelta.
Mutta jos nousee bussiin lastenvaunujen kanssa ja näkee jonkun katsovan itseään "pahasti", miten voi tietää, että se ärtymys johtuu juuri lastenvaunuista? Voihan hän olla ärtynyt vaikka jostain ulkonäön piirteestä. Tai pukeutumistyylistä. Tai siitä, että joka pysäkiltä nyt tuleekin porukkaa, vaikka ollaan jo myöhässä. Tai hän kurtistaa kulmiaan, koska yrittää ankarasti muistaa, missä olenkaan nähnyt tuon henkilön ennen. Tai yrittää muistaa, mitä pitikään ostaa kaupasta, eikä edes huomaa koko vaunumammaa!
Entäpä kun joku oman perheen asia vaikka hieman poikkeaa valtavirrasta, niin jopas joku toinen "katsoo pitkään", "katsoo vinoon", "katsoo siihen malliin että..."
Esimerkkiä: Tuttavani, nuori äiti lasta odottaessaan oli neuvolassa pahoittanut hieman mieltään, kun "tullessani sinne se katsoi vähän pitkään että noin nuori ja lasta saamassa".
Miten ihmeessä hän sellaisen luki ensimmäisestä katseesta? Ei siis ollut ääneen sanottu sellaista, varmistin vielä. "Ei se mitään sanonut... Ja oli se sitten ihan ystävällinen ja mukava..." On mainittava, että itse olen samanikäinen, olin käynyt aiemmin samalla terveydenhoitajalla, ja minulle hän oli maininnut, että tämähän onkin paras ikä saada lapsia!
Uskonkin, että ystäväni on itse epävarma siitä, mitä toiset ajattelevat hänen iästään ja näkee sitten paheksuntaa sielläkin, missä sitä ei ole.
Varmaan sama aika monella. Eli mietitään, että varmaan toiset ärtyvät kamalasti tästä-ja-tästä, ja sitten nähdään sitä ärtymystä joka katseessa, joka sattuu itseä kohti osumaan.
Vielä yksi esimerkki suorastaan taiturimaisesta ajatustenluvusta:
Asiakaspalvelijoiden alempiarvoisuudesta | Aasiakas.net
Minusta tämän tarinan pahiksen sanat olisi voinut tulkita monella muullakin tavalla... Jospa hän vain tarkoittikin ihan sitä mitä sanoi? Ehkä tarinan kertojallakin olisi elämä mukavampaa, jos ei tarvitsisi nähdä pahansuopuutta joka puolella, kuten iloisesti ja leveästi hymyilevän vanhan tutun juttelussa!
(P.S. En nyt sitten tarkoita, ettei kukaan oikeasti paheksu lastenvaunuja busseissa tms, onhan niitä jotka sellaisesta tulevat oikeasti meuhkaamaan. Mutta olkaamme varmoja ja murehtikaamme vasta sitten kun asia on sanottu ääneen.)
Kiitos ja anteeksi!
Ei mulla muuta. 
