Alkaa antako periksi!

Hei vilkaisin nyt tallekkin puolelle vaikka 4 kk poika tuhisee sangyssaan :heart: .

Itse aloitin lapsettomuus tutkimukset v. -95 ollessani 22 v. Oli aina sellainen tunne, etta jotain on vialla. Minua ei otettu kovinkaan vakavasti nuoren ikani puolesta. Tutkimuksia kuitenkin jatkettii vuosi ja sitten tuli ero silloisesta miehestani.

Heti kohta tapasin Norjalaisen mieheni, muutin Norjaan ja halusimme lapsia. Paasin suoraan laparoskopiaan, jossa avattiin tukkeutunut munanjohdin. Vuosi sen jalkeen ivf jonoon, vaikkei kummassakaan ollut mitaan vikaa. Adoptiotakin mietittiin, mutta paatimme kuitenkin yrittaa koeputkihedelmøitysta kerran. Kertoja noiden 6 vuoden aikana kertyi 4.

Olin epatoivoinen. Lapsi oli ollut unelmani pikkutytøsta lahtien. 5 hoito aloitettiinalkuvuodesta viimevuonna. Se oli ehdottomasti viimeinen ja adoptio paperit odottivat lahetysvalmiina. Uskoni hedelmøitys hoitoihin oli mennytta. En ollut uskoa silmiani kun testipaivana 31.3.-05 ilmestyi raskaustestin ruutuun haalea +.

Raskausaika oli helppo, mutta hermoja raastava kun pelkasin syntymattøman poikani menettamista. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja poikamme syntyi viikko lasketunajan jalkeen.

Muistelen usein tuskan hetkia hoitojen aikana ja niiden jalkeen. Se oli rankkaa, mutta kannatti. Ihan varmasti olisin ollut yhta onnellinen adoptoidusta lapsesta. Ehka haemme jostain pikkusiskon jokin kaunis paiva.

Toivon teille kaikille onnea ja karsivallisyytta. Itse en uskonut koskaan tulevani aidiksi, mutta nyt tama on totta!!!
<br><br>

 

Kirjoituksesi antaa varmaan toivoa monille hedelmöityshoidoissa oleville ja niillekin, jotka ovat jo luopuneet toivosta!
Hyvää kevään jatkoa sinulle ja perheellesi! :flower:

 

Samaa mieltä, jos vaan henkisesti jaksaa niin hoitoja kannattaa toistaa mikäli edellytykset raskauteen pysyvät hyvinä.
Itselläkin vasta neljäs ivf tuotti tuloksen.
:hug:

 

Hei!

Olipa ihana lukea onnistuneesta lopputuloksesta. Itselläni on jo muutman kerran tullut epäusko vaikka hoitoja meille ei vielä ole kovin montaa kertaa tehty. Vain sellainen voi tietää miltä tuntuu jatkuva odottaminen ja pettyminen joka on sen itse kokenut. Olin kuullut ja lukenut että hedelmöityshoidot ovat raskaita ja henkisesti vaikeita mutta nyt sen vasta tietää. Onnistumiset antaa toivoa tulevasta ja auttavat jaksamaan. Kiitos Sinulle!

 

Kattinka, kaunis kiitos viestistäsi. Muiden onnistumisesta lukeminen tuo uskoa omaan elämään ja voimia jaksaa pinnistellä hoitojaksot kunnialla loppuun. Olin samanikäinen kuin sinäkin (22v) kun annoimme avomieheni kanssa lapselle "luvan tulla". Vielä emme ole pientä nyyttiä syliimme saaneet.. Mutta pää pystyssä mennään ja toiveikkaana uuteen hoitoon (pas, tod.näk. toukokuussa). Lähetän sinulle ja perheellesi auringonsäteitä ja paljon kauniita ajatuksia! Kiitos vielä kerran.

 

Mukavaa, jos kirjoitukseni antaa uskoa. Siksi tarinani kerroinkin. Lisaan viela, etta pojan synnyttya olen onnellinen, etta se oli juuri tama hoito joka onnistui eika mikaan aikaisempi, koska juuri taman lapsen halusimmekin.

Liityn joukkoonne kun Otto vahan kasvaa, koska epaonnistumisenuhallakin haluan kokea kaiken uudelleen. Toivon, etta teilla kaikilla silloin on jo omat nyytit kainalossa.

Hyvaa yøta toivotellen: Katinka

Ps. Mulle saa laittaa yksityisviestia, jos oikein painaa. Eka viestissa oon rekisterøityna.

 

Voin minäkin omasta kokemuksesta kertoa, että ei kannata antaa periksi jos vaan kantti kestää, lopussa meidät kyllä palkitaan.

Me annoimme luvan vauvalle vuonna -03 olin silloin 23 vuotias. vauvaa ei kuulunut ja menkatkin jäi kokonaan pois pillereiden lopettamisen jälkeen, kävin monta kertaa yleislääkärillä ja aina piti vaan odottaa, vuoden odottamisen jälkeen kp360 vihdoin sain lähetteen naistentautien polille, kunnon diagnoosia en saanut siitä miksi menkkoja ei tullut, lääkäri kirjoitti terolutteja kierron palauttamiseksi ja lisäksi clomifenejä ja sanoi, et kyllä me sinut vielä raskaaksi saadaan.. Mitään kontrolleja ei ollut, söin 4kk clomifenejä ja mitään ei tapahtunut.

Varasin ajan yksityiselle ja taas sain terolutteja kierron tasaamiseksi ja clomifenejä hedelmällisyyttä parantamaan, eikä taaskaan mitään kontrolleja. Vauvaa ei vaan kuulunut.

Lokakuussa -04 soitin väestöliiton klinikalle ja sainkin jo joulukuulle ajan, sieltä sain diagnoosin, PCO, sain ohjeeksi pudottaa painoa ja sain diformiinit pco:n hoitoon. Toukokuuhun mennessä olin pudottanut painoa 12 kg ja kierto palautui kahdeksi kuukaudeksi. Toukokuussa aloin syömään taas clomifenejä 1tbl/vrk, heinäkuussa otin kaveriksi vielä terolutit. Kontrolli ultrat oli joka kuukausi, mutta tuloksetta. Syyskuussa clomifen annostusta nostettiin 2tbl/vrk, siinä vaiheessa kantti petti ja keskeytimme hoidot.

Aloitimme uudelleen joulukuussa, tämä isompi annostuskaan ei antanut toivottua tulosta. Maaliskuussa -06 meille tehtiin ensimmäinen inseminaatio ja maaliskuun lopussa tein positiivisen raskaustestin :heart: ..

Kävin varhaisraskauden ultrassa väestöliitolla ja siellä näkyi kolme terhakkaa ja pientä sydäntä takomassa mieletöntä vauhtia :heart: :heart: :heart: ...

Loppuvuodesta meidät palkitaan kolmella pienellä joulutontulla..
Kaikki on tähän asti sujunut erittäin hyvin ja olemme toiveikkaita sen suhteen, että menis loppuun asti ja lääkäri oli ihan varma, että kaikki vauvamme syntyvät loppuvudesta..

Jaksamisia kaikille!

Hansuliinu ja kolmikko :heart: rv8+1 :heart:

 

kylläpä taas olen tänään silmät kyynelissä lukenut viestejänne. Meillä on clomifenit ja femarit (uusi pilleri-käytetty yleisesti alunperin vissiinkin syöpähoidoissa) -05 takana ja ensimmäinen ivf oli maaliskuussa -06. Pakkaseen saatiin huuruneniä 8, viiteen eri siirtoon. Kummassakaan ei varsinaisesti ole vikaa, minulla on endometrioosia epäilty. Tosin laparoskopia tammikuussa -05 hävitti kaikki oireet. Ei enää yhdynnän aikana vatsakipuja. Nyt tosiaan vaan odotellaan seuraavaa hoitoa. Välillä on vaan niin paha olla että suututtaa. Minäkin olen ihan vastikään kirjoitellut tänne ensimmäisiä kertoja. ja kyllä helpottaa. On todella ihanaa lukea toisten onnistumisista, minä ainakin imen niistä kaiken irtoavan voiman itseeni. Onnellista odotusta hansuliinu sinulle! kyllä siellä masussa sitten säpinää riittää! B) ja katinkalle kiitos tuesta! Pidän tarjouksesi varmasti korvan takana. (kunhan opin näitä viestejä kunnolla kirjoittelemaan.. )

 

Onnea Hansuliini!

Kolmoisraskaus on varmaan jannittava ja ehka loppuvaiheessa rankkakin, mutta onpahan sitten kerralla sisaruksia. Meilla oli vastoittain paikallislehdessa juttu kolmosperheesta, joissa lapset vuoden ikaisia. Kylla siella vipinaa riitti.
Minakin kovasti toivoin kaksosia, mutta hyva kun vihdoin edes toinen kiinnittyi.

T. Katinka

 

\

kylläpä taas olen tänään silmät kyynelissä lukenut viestejänne. Meillä on clomifenit ja femarit (uusi pilleri-käytetty yleisesti alunperin vissiinkin syöpähoidoissa) -05 takana ja ensimmäinen ivf oli maaliskuussa -06. Pakkaseen saatiin huuruneniä 8, viiteen eri siirtoon. Kummassakaan ei varsinaisesti ole vikaa, minulla on endometrioosia epäilty. Tosin laparoskopia tammikuussa -05 hävitti kaikki oireet. Ei enää yhdynnän aikana vatsakipuja. Nyt tosiaan vaan odotellaan seuraavaa hoitoa. Välillä on vaan niin paha olla että suututtaa. Minäkin olen ihan vastikään kirjoitellut tänne ensimmäisiä kertoja. ja kyllä helpottaa. On todella ihanaa lukea toisten onnistumisista, minä ainakin imen niistä kaiken irtoavan voiman itseeni. Onnellista odotusta hansuliinu sinulle! kyllä siellä masussa sitten säpinää riittää! B) ja katinkalle kiitos tuesta! Pidän tarjouksesi varmasti korvan takana. (kunhan opin näitä viestejä kunnolla kirjoittelemaan.. )

Mikä on ton uuden lääkkeen virallinen nimi, femafit nimellä ei löydy yliopstonapteekista...?

 

Sen uuden lääkkeen nimi oli femar, sillä löytyi tietoa yliopistonapteekin sivuilta. Sitä on käytetty naisten rintasyövän hoitoon. Nyt sillä on muualla maailmassa saatu hyviä tuloksia myös hedelmöityshoidoissa. muistaakseni nappailin näitä pillereitä clomifenin tapaan. Kolmen kuukauden kiertoon söin niitä tuloksetta.

 

\

Sen uuden lääkkeen nimi oli femar, sillä löytyi tietoa yliopistonapteekin sivuilta. Sitä on käytetty naisten rintasyövän hoitoon. Nyt sillä on muualla maailmassa saatu hyviä tuloksia myös hedelmöityshoidoissa. muistaakseni nappailin näitä pillereitä clomifenin tapaan. Kolmen kuukauden kiertoon söin niitä tuloksetta.

Kiitos tiedosta! Menen tänään erikoislääkärille ja otanpa tuonkin lääkkeen puheeksi!

 

Itsellänikin oli jo toivo mennyt oman biologisen lapsen saamiseen. 9 1/2 vuotta sitten päätimme, että meille tulee lapsi. Mutta eihän se silleen mennytkään. Kahden vuoden lapsettomuuden jälkeen menimme tutkimuksiin ja pientä vikaa löytyi molemmista. Aloin syömään clomifenia ja yritimme puoli vuotta, sitten tehtiin inseminaatio joka ei onnistunut. Sitten saikin pelko vallan, enkä uskaltanut jatkaa hoitoja uuden epäonnitumisen pelossa. Vuosien jälkeen päätimme adoptoida lapsen ulkomailta. Halusimme kuitenkin ennen adoptioprosessin alkua yrittää vielä viimeisen kerran hoitoja. Lääkäri sanoi nyt, ettei meillä olisi mahdollisuutta saada lasta ilman hoitoja. Niinpä marraskuussa aloitimme vuosien jälkeen hoidot. Tällä kertaa tuli kuvioihin pistokset, munasolujen keräykset, alkion siirrot, eli mikrohedelmöitys. Joulupäivänä tein elämäni ensimmäisen plussan testissä. Nyt on raskausviikkoja takana 23. Mahdottomuus tuli sittenkin mahdolliseksi, vaikkakin se kesti yli 9 vuotta!

 

Onnea Sasu, tuli tippa linssiin! :flower:

 

\

Lokakuussa -04 soitin väestöliiton klinikalle ja sainkin jo joulukuulle ajan,
Hansuliinu ja kolmikko :heart: rv8+1 :heart:

Onnea Hansuliinu! Onko Väestöliittoonkin noin pitkät jonot? Mä luulin, että sinne vaan suurinpiirtein kävellään sisään jos rahat riittää...