Älkää aina tuomitko lapsia pituuden ja koon perusteella jonkun ikäiseksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "harmaa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"harmaa"

Vieras
Itse sain oman lapsen koulutodistuspäivänä tästä hyvän opetuksen,
tunnustan että itsekin tähän asti olen herkästi vetänyt johtopäätökset minkä ikäinen joku lapsi on pituuden ja leveytensä puolesta.
Kyseinen neitokainen oli ensimmäisellä luokalla ja jos omin silmin en olisi nähnyt että hän saa todistuksen olisin nauranut ja sanonut että älkää huijatko,
tyttö oli pitkä ja lihaa luiden päällä ja vaikea olla huomaamatta kun tiukka toppikin oli päällä että pienet rinnan alutkin jo selkeästi näkyvillä,
olisin oikeasti luullut kyseistä tyttöä vähintään 3 tai 4 luokkalaiseksi (eli 10-11v)
On tuo meidän poika joskus kertonut että heidän luokalla on tosi iso tyttö
mutta kuvittelin että jos on jonkun 128cm niin on pitkä
vaan en olisi voinut uskoa ihan heti että reilun 140cm ja painoakin varmaan 38kg
 
Niinpä, ei kai siinä "tuomitsemisesta" ole kyse. On kai luonnollista olettaa tietyn kokoiset lapset tietyn ikäiseksi mutta on eri asia mennä toitottamaan arvelujaan ääneen.
 
Omaa lastani kuvitellaan jatkuvasti koululaiseksi, vaikka on vasta neljä (pituutta melkein 120 cm ja painoa 25 kg). Siinä tulee ikäviä "ongelmia" kun aikuiset ja vanhemmat lapset ei aina muista lapsen olevan huomattavasti nuorempi kuin miltä päälle päin näyttää.

Kertokaa mulle, mikä edes on "normaali" iänmukainen kehitys? Se keskiarvo? Ihan typerää pelleilyä. Yksilöitä tässä kaikki ollaan.
 
Meillä on tosi pikkuinen tyttö, jota ulkonäön perusteella luullaan yleensä paljon nuoremmaksi. Kaupoilla, puistoissa yms. katsotaan sitten kummeksuen, kun tyttö saa mennä melko vapaasti. Sinänsä asiasta ei ole muuta haittaa kuin se, että tyttöä itseään alkaa harmittaa kun ihmiset kommentoi häntä pieneksi tai kysyy vaikka "Oletko kolme vuotta?" kun toinen on jo viisi...
 
[QUOTE="harmaa";26415396]Itse sain oman lapsen koulutodistuspäivänä tästä hyvän opetuksen,
tunnustan että itsekin tähän asti olen herkästi vetänyt johtopäätökset minkä ikäinen joku lapsi on pituuden ja leveytensä puolesta.
Kyseinen neitokainen oli ensimmäisellä luokalla ja jos omin silmin en olisi nähnyt että hän saa todistuksen olisin nauranut ja sanonut että älkää huijatko,
tyttö oli pitkä ja lihaa luiden päällä ja vaikea olla huomaamatta kun tiukka toppikin oli päällä että pienet rinnan alutkin jo selkeästi näkyvillä,
olisin oikeasti luullut kyseistä tyttöä vähintään 3 tai 4 luokkalaiseksi (eli 10-11v)
On tuo meidän poika joskus kertonut että heidän luokalla on tosi iso tyttö
mutta kuvittelin että jos on jonkun 128cm niin on pitkä
vaan en olisi voinut uskoa ihan heti että reilun 140cm ja painoakin varmaan 38kg[/QUOTE]

ja sä olit kuvitellut, että jos se tyttö on 128cm niin on mielestäsi pitkä.
Mun 5v poikani on 127cm, käyttäytyy kuitenkin kuin ikäisensä 5v pojat, vaikka pituutensa puolesta vois luulla pari vuotta vanhemmaks. Taatusti ihmiset ihmettelevät, että ompa siinä harvinaisen lapsellinen koululainen, vaikka aloittaa vasta syksyllä eskarin.
 
No juu, mutta tuossa ap:n tapauksessa, ethän sinä edelleenkään tiedä lapsen ikää. Jos on vaikka aloittanut vuotta myöhemmin koulun tai tuplannut eskarin tai ekaluokan?

Eikähän sillä mitään tarkoiteta, mutta koon mukaan sitä väkisinkin arvioi lapsia. Vastaavasti toisin päin: pienikokoisia ihastellaan, että onpas taitava lapsi ja voi kuinka söpöä, kun noin pieni ajaa pyörällä jne. Vaikka kyseessä on ihan normaali ikäluokan taito, lapsi vain pienikokoinen.
 
Asia voi olla myös toisin päin eli pienikokoista luullaan nuoremmaksi. Tuttavaperheeni poika oli 4-vuotiaana vielä 2-vuotiaan kokoinen. Oli mielenkiintoista seura ihmisten reaktioita kun oletettiinn pojan olevan paljon nuorempi.
 
En tiedä, mitä ongelmaa isokokoisuudesta tulee muuten mutta joihinkin paikkoihin pääsevät tietyn ikäiset (esim. 6v ja nuoremmat) ilmaiseksi. Jos lapsi on viiden ja näyttää 7-vuotiaalta, voi tulla "kädenvääntöä" lipunmyyjän kanssa. Kelakortti sitten mukaan todistukseksi lipunmyyjätädille tai -sedälle.
 
[QUOTE="vieras";26415473]No juu, mutta tuossa ap:n tapauksessa, ethän sinä edelleenkään tiedä lapsen ikää. Jos on vaikka aloittanut vuotta myöhemmin koulun tai tuplannut eskarin tai ekaluokan?

Eikähän sillä mitään tarkoiteta, mutta koon mukaan sitä väkisinkin arvioi lapsia. Vastaavasti toisin päin: pienikokoisia ihastellaan, että onpas taitava lapsi ja voi kuinka söpöä, kun noin pieni ajaa pyörällä jne. Vaikka kyseessä on ihan normaali ikäluokan taito, lapsi vain pienikokoinen.[/QUOTE]

No en tiedä en, sen tiedän että oli nyt ensimmäisellä luokalla ;)
Mutta onhan kieltämättä siitäkin holimatta tyttö iso ja kroppa kehittynyt oli sitten 7 tai 8vanha.
 
[QUOTE="jep";26415443]ja sä olit kuvitellut, että jos se tyttö on 128cm niin on mielestäsi pitkä.
Mun 5v poikani on 127cm, käyttäytyy kuitenkin kuin ikäisensä 5v pojat, vaikka pituutensa puolesta vois luulla pari vuotta vanhemmaks. Taatusti ihmiset ihmettelevät, että ompa siinä harvinaisen lapsellinen koululainen, vaikka aloittaa vasta syksyllä eskarin.[/QUOTE]

Meillä myös tuonkokoinen 5v poika, joka aloittaa eskarin vasta vuoden kuluttua (täytti helmikuussa 5). Ja koululaiseksi tosiaan luullaan. Pojan 10-v isoveljellä on luokkatoveri, joka on meidän 5-v:n kanssa samankokoinen (syntynyt keskosena, muutenkin hidaskasvuinen). Eli eipä ihme, että tulee sekaannuksia puoleen ja toiseen...
 
Meillä tuo on jo tuttua. Jossain vaiheessa mietin laittavani lapsille kaulaan kyltit, joissa lukee: "olen vasta x-vuotias", mutta lopulta koin helpommaksi olla välittämättä ihmettelyistä :).

Vanhempi oli eskarilaisena yli 135 cm ja kouluun mennessä taisi olla juurikin 140 cm tai enemmän. Nyt 11-vuotiaana pojalla on pituutta lähemmäs 165 cm. Pienempi taas on nyt 3-vuotiaana yhtä pitkä kuin vuotta vanhempi serkkunsa, joka hän taas on keskimittainen. Tarkkaa pituutta en tiedä, mutta yli metrin kuitenkin.

Poikia luullaan ihan aina ikäistään vanhemmiksi ja monta kertaa ne vieraat ihmiset onkin aika hölmistyneitä kun tulee ikä puheeksi. Viimeksi apteekissa neuvottiin ostamaan isommille lapsille tarkoitettuja allergialääkkeitä, kunnes kerroin kuopuksen iän.

Ei se oikeesti ole niiden lasten mielestä lainkaan kivaa kun luullaan vanhemmaksi tai nuoremmaksi. Sen vuoksi kannattaisi ehkä kysyä mieluummin ikää, eikä ainakaan lähteä taivastelemaan pituutta/lyhyyttä. Meillä isompi on kovin ujo, eikä lainkaan tykkää olla huomion keskipisteenä. Ja sitä hän usein väistämättä on, juurikin pituutensa vuoksi.
 
Veljeni poika on 150 cm ja on 8v. Häntä luullaan usein paljon, paljon vanhemmaksi.
Joskus tullut todella ilkeitäkin kommentteja, koska käyttäytyy kuin 8v, vaikka luullaan paljon vanhemmaksi.

taitaa poika tosin olla jo 160cm, kun viime vuonnahan hän 150cm oli.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla tyttö joka täyttää elokuussa 4v. On 93.5cm pitkä ja painaa.13.5kg,ja voin kertoa olevani kurkkua myöten täynnä lauseita,kuinka se voi olla noin pieni" "täyttääkö lapsesi seuraavaksi 2 vai 3v? Luulin paljon nuoremmaksi,mutta kun avasi suunsa tajusin olevan vanhempi aasrrrgggghhh. On multa kysytty jopa mikä vamma on kukin noin pieni?
Se nyt vaan oon pieni pian neljä vuotias.
 
Meillä tuo on jo tuttua. Jossain vaiheessa mietin laittavani lapsille kaulaan kyltit, joissa lukee: "olen vasta x-vuotias"
.
Samaa joskus suunnittelin. Oli tosi kivaa, kun 2-vuotiaalta lapselta oletettiin 4-5 v lapsen taitoja ja käytöstä...rattaissakaan ei olisi saanut istua, kun oli niihin "ihan liian iso" - samaan aikaan pienikokoinen 5 v lapsi sai rauhassa istua rattaissa, vaikka oikeasti alkoi olla rattaisiin jo liian iso.
 
Itse olin ekalla vain 112 cm ja sain jatkuvasti kuulla aikuisilta hämmästelyä että meneekö/onko se jo koulussa. , oli kuulemma jo harkittu että olisin aloittanut koulunkin vuotta myöhemmin, eli pienikokoisuus yhdistettiin jotenkin vajaaälyisyyteen. Älliä onneksi kuitenkin on ollut ja hyvin koulussa pärjäsin. Vieraat ihmiset luuli minua aina kaksi vuotta ikäistäni nuoremmaksi pelkän pituuden takia, kasvuhormonihoitoakin olisin kuulemma saanut koska isäni on sen ajan mieheksi todella pitkä (185 cm), mutta vanhempani eivät halunneet sitä antaa. Nyt aikuisena olen 158 cm eli hieman naisten keskipituuden alle ja vähän aikaa sitten sain töissä kuulla eräältä kollegaltani että olen ihan lapsen mitoissa. Heh, ei voi muuta kuin nauraa. Ihmiset todellakin aliarvioivat ihmisiä pelkän pituuden takia. Koko ala-aste minua kiusattiin pituuden takia ja samanaikaisesti kuulin aina vieraiden ihmisten kehuvan veljeäni että siitä kasvaa vielä pitkä mies.
 
[QUOTE="vieras";26415441]Meillä on tosi pikkuinen tyttö, jota ulkonäön perusteella luullaan yleensä paljon nuoremmaksi. Kaupoilla, puistoissa yms. katsotaan sitten kummeksuen, kun tyttö saa mennä melko vapaasti. Sinänsä asiasta ei ole muuta haittaa kuin se, että tyttöä itseään alkaa harmittaa kun ihmiset kommentoi häntä pieneksi tai kysyy vaikka "Oletko kolme vuotta?" kun toinen on jo viisi...[/QUOTE]

Meillä ihan sama juttu. Meidän neiti on nyt tokaluokkalainen ja aina luullaan eskari-ikäiseksi... Ei tunnu kyllä lapsesta kauheen kivalta, kun muutenkin kärsii siitä, että on luokkansa lyhyimpiä. Oon kyllä yrittänyt sanoa, että ei kaikkien tartte olla saman kokoisia ja toiset kasvaa eri aikaan, kun toiset. Ja onhan aikuisiakin erikokoisia! Joskus tyttöä harmittaa enempi ja joskus päästään vähemmällä.
 
Meidän tyttö oli 2-vuotiaana 85-senttinen ja kun tukkaa oli niukalti päässä, niin johan mummelit hämmästelivät meidän vauvan puhelahjoja. Tyttö kun puhui jo silloin taukoamatta. :D
 

Yhteistyössä