\
En muista mainitsinko mutta olen myös itse entinen huippu-urheilija. Siksi jälkikäteen ottaakin päähän, miksi en käyttänyt tätä hyväkseni ja valmistautunut synnytykseen kuin huippusuoritukseen kilpailussa. Huippu-urheilijan valtteja olisivat (kunnon valmistautumisella): hyvä kunto, treenattu keho, keskittymiskyky, opeteltu kehon hallinta, kehon viestien kuuntelutaito, taito kohdentaa rentoutus kehoon (esim niihin "täysin" hallitsemattomiin elimiin), kivun hallinta (kyllä kilpasuorituksessakin on kipua!!), itsensä äärimmilleen viemisen kyky, mielikuvaharjoittelukokemus, kipukynnys, mitähän muuta..? Joka tapauksessa kunnon valmentautuminen olisi ollut parempi vaihtoehto minulle kuin "älä mieti yhtään mitään etukäteen".
Itselläni meni vikaan siinä, että pelko vei vallan - keskityin etukäteen niin paljon siihen, mikä voi mennä vikaan ja mistä pitää taistella (riittävä kipulääkitys ja vammojen hoito).. enkä siihen, MITEN kaikki menee hyvin ja mitä voin itse tehdä, jotta kaikki menee hyvin. SILLÄ SITÄ VOI ITSE HARJOITELLA JA TOTEUTTAA!
No kyllä voi harjoittaa! Totisesti. Edellä on lista kirjallisuudesta, joka on täynnä neuvoja siitä, miten.Alkuperäinen kirjoittaja 02.03.2007 klo 17:42 toisenlaista kirjoitti:On kuitenkin aivan eri puhua esimerkiksi reisi- ja lähentäjälihaksista ja niiden hallitusta supistamisesta ja venyttämisestä mitä yleensä tehdään kun urheillaan ja venytellään, kuin verrata sitä täysin hallitsemattomiin sisäelinten sidekudoksiin, joita ei yksinkertaisesti voi mitenkään itse harjoittaa.
En muista mainitsinko mutta olen myös itse entinen huippu-urheilija. Siksi jälkikäteen ottaakin päähän, miksi en käyttänyt tätä hyväkseni ja valmistautunut synnytykseen kuin huippusuoritukseen kilpailussa. Huippu-urheilijan valtteja olisivat (kunnon valmistautumisella): hyvä kunto, treenattu keho, keskittymiskyky, opeteltu kehon hallinta, kehon viestien kuuntelutaito, taito kohdentaa rentoutus kehoon (esim niihin "täysin" hallitsemattomiin elimiin), kivun hallinta (kyllä kilpasuorituksessakin on kipua!!), itsensä äärimmilleen viemisen kyky, mielikuvaharjoittelukokemus, kipukynnys, mitähän muuta..? Joka tapauksessa kunnon valmentautuminen olisi ollut parempi vaihtoehto minulle kuin "älä mieti yhtään mitään etukäteen".
Itselläni meni vikaan siinä, että pelko vei vallan - keskityin etukäteen niin paljon siihen, mikä voi mennä vikaan ja mistä pitää taistella (riittävä kipulääkitys ja vammojen hoito).. enkä siihen, MITEN kaikki menee hyvin ja mitä voin itse tehdä, jotta kaikki menee hyvin. SILLÄ SITÄ VOI ITSE HARJOITELLA JA TOTEUTTAA!