alatiesynnytyksessä tulleet vammat

Olen välillä hakenut netistä tietoa alatiesynnytyksissä nimenomaan naisille tulleista vammoista (vauvat ovat vielä luku erikseen). Tämä sen vuoksi, kun ensisynnyttäjänä en ainakaan itse saanut mitään tietoa asioista, eikä niistä julkisuudessa Suomessa puhuta ollenkaan.

Monet tälläkin palstalla tuntuvat vain vähättelevän sitä asiaa, ja varmaan ymmärrettävästi, jos itselle ei pahoja vammoja ole synnytyksessä tullut. Eikä siitä saisi puhua edes ne, joille vammoja todella on tullut.

Vaikuttaa siltä, että yleisesti esimerkiksi Amerikassa ja Australiassa kuitenkin puhutaan alatiesynnytysten aiheuttamista vammoista, sillä naiset itse alkavat pikkuhiljaa puhua niistä ja hakea hoitoa niihin. Nämä vammat ovat siis todellisia, je kuten esimerkiksi linkin tekstistä käy ilmi, nimenomaan alatiesynnytykset aiheuttavat niitä. Ja ne siis ovat todellisia, kuten kuvista käy ilmi (toivottavasti linkki toimii). http://www.dronuma.com/fpop.html

 

No, tuossa kerrottiin prolapsista eli esiinluiskahduksesta, joka voi olla esim kohdun tai virtsatien tms. Vaiva on kirjoituksen mukaan yleinen, nimenomaan vanhemmilla naisilla. ja arviolta puolet aikanaan synnyttäneistä saa myöhemmin elämässä semmoisia vaivoja. Eipä siis liity suoraan synnytykseen vaan LAPSEN SAAMISEEN. Eli ihan raskaus itsessään voi heikentää alaruumiin (lantionpohjan) lihaksia ja altistaa prolapsille. Eli siis tuo nyt ainakaan ei ole suoraan synnytykseen liitettävissä. Etenkin kun tulee vasta vanhana jolloin ei voida sanoa olisiko tullut muutenkin. Koska vaiva on yleinen myös vanhemmilla naisilla jotka eivät ole synnyttäneet. Prolapsi ei myöskään ole vaikea hoitaa ja työssäni olen esim kohdun esiinluiskahdukseen kyllä törmännyt monesti - nuorin taisi olla 70 tai jotain.

Jos haluaa nyt välttämättä märehtiä synnytyksen riskeillä, tää ei ainakaan ollut kovinkaan pelottava skenaario Ajattelinpahan suomentaa jos kaikki eivät osaa enkkua tarpeeksi, saati omaa sis.kirran taitoja tulkita tota tekstiä! Iloista odotusta, mie ainakin nautin vaikka onkin riski että eläkepäivillä tulee peräsuolen prolapsi

 

Tässä linkki suomalaiseen väitöstutkimukseen synnytyksessä saaduista sulkijalihasvaurioista. Tai oikeammin, linkki johtaa väitöksestä laadittuun lehdistötiedotteeseen. Väikkäri kokonaisuudessaan löytynee ainakin Helsingin yliopiston kirjaston elektronisesta aineistosta. Toivottavasti linkki toimii; on niin tuhottoman pitkä. http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/93cf83bad76c9828c225700c001bafdf?OpenDocument&Highlight=0,Lehtinen@

 

\

Tässä linkki suomalaiseen väitöstutkimukseen synnytyksessä saaduista sulkijalihasvaurioista. Tai oikeammin, linkki johtaa väitöksestä laadittuun lehdistötiedotteeseen. Väikkäri kokonaisuudessaan löytynee ainakin Helsingin yliopiston kirjaston elektronisesta aineistosta. Toivottavasti linkki toimii; on niin tuhottoman pitkä. http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/93cf83bad76c9828c225700c001bafdf?OpenDocument&Highlight=0,Lehtinen@

tässä suora linkki väitöskirjaan: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/kliin/vk/pinta/

 

Niinpä, jutussa kerrottiin nimenomaan laskeumista, jotka pahimmillaan voivat olla totaaliprolapseja. Itseäni ainakin henkilökohtaisesti kauhistuttaa, että jopa puolella synnyttäneistä todennäköisesti sisäelimet valuvat jossain vaiheessa elämää elimistöstä ulos aiheuttaen mm. noita ulosteiden pidättämisongelmia. Mutta kuten sanottu, eihän näistä asioista Suomessa taida edes saada puhua.

Jutussa oli sanottu tilastoja;

Statistics:
Ratio of surgery for prolapse vs incontinence: 2:1
Prevalence of 31% in women aged 20-59yrs. (aika nuorilla siis diagnosoitu!?)
Responsible for 20% of women awaiting major gynaecological surgery in the UK.
> 1/2 million prolapse surgeries /yr (USA)
11% lifetime risk of at least one operation.
Re-operation in nearly 1/3rd.

Factors associated with Female Pelvic Organ Prolapse (eli lantionseudun sisäelinten laskeumiin liittyviä tekijöitä):
Age (yleisesti sanottu, että vaivat pahenevat ajan kanssa ja ovat yleisempiä vanhoilla naisilla - aika luonnollista sinänsä)
Parity (vapaasti suomennettuna monisynnyttäneisyys)
Big babies
Menopause
Obesity
> 1 Termination of pregnancy
Occupation
Home delivery
Family history

Pathogenesis (causation, siis syyt):
Childbirth
Connective tissue factors
Menopause
Chronic elevation of intra-abdominal pressure
Iatrogenic

Childbirth:
Strongest risk factor in Oxford-FPA study (1997)

May predispose to prolapse by:
Disruption of tissue
Denervation of pelvic floor muscles
Hormonal effects in pregnancy
Pressure of uterus and contents
Denervation (stretch or crush injury to pudendal nerve)
Connective tissue changes or injury (fascia)
Mechanical disruption of muscles and sphincter
Pelvic floor musculature is weaker following vaginal delivery
50% of women with symptomatic prolapse have levator ani denervation
Pudendal Nerve Denervation:
Related to length of 2nd stage/Parity/Birthweight
Occurs after vaginal delivery but not abdominal delivery
Evidence of neuropathy in women with rectal and vaginal prolapse
Pudendal nerve studies
EMG of pubococcygeus
Pelvic floor damage/dysfunction can result from:
Vaginal delivery
Pregnancy itself
Ageing
Estrogen deficiency
Neurological

Näissä yllä luetelluissa siis käsittääkseni nimenomaan sanotaan, että juuri alatiesynnytys on pahin tekijä, koska repeilyjen johdosta voi tulla pahoja vaurioita hermoihin, lihaksiin yms. Olen kyllä itse myös suoraan jopa suomalaiselta lääkäriltä kuullut, että ongelmia on ennen kaikkea alatiesynnyttäneillä naisilla. Ja kun maalaisjärjellä ajattelee, niin eihän raskausaikana voi mitenkään tulla samanlaista painetta ja venymistä synnytyskanavaan ja sen ympäristöön kuin alatiesynnytyksessä varsinkin ponnistuvaiheessa. Ja edelleen, jos mitään vaivaa ei tunnu raskauden aikana, mutta synnytyksen jälkeen elimistö valuu alas, niin eiköhän asia ole aika itsestäänselvä?

 

Minkä maan tilastoja noi on? siis että mihin lukuihin noita vois varrata ja mikä sen maan yleinen terveydenhuollon tila on? En jaksa etsiä itse....

 

Minulle tuli niin pahoja vaurioita alapäähän, että seksielämä ei ole normaalia koskaan. Onneksi sentään sujuu. Kaksi vuotta oli ettei voinut harrastaa ollenkaan.

Olen niin katkera, ei voi mitään. Onnittelut jokaiselle joka älyää vaatia sektiota jo ensimmäisen lapsen kohdalla. Itsekin olisin sitä toivonut, koska aavistelin etten selviä alatiesynnytyksestä. Propaganda kuitenkin upposi. Nyt olen pitkän ajan jälkeen uudelleen raskaana. Uskalsin, koska nyt tiedän että saan sektion. Se luvattiin minulle jo ennen raskautta, kun kävin useita keskusteluja lääkärin/kätilön kanssa.

 

YES!!! H..vetin kiva lähtee rectoselen kans synnyttämään \|O

 

Noista tilastoista; tässä näytti olevan tietoja sekä Iso-Britanniasta, USA:sta että Australiasta.

 

Njoo..Olen neljä lasta synnyttänyt ja mitään vaivaa ei alapäässä ole.Seksielämä on parantunut koska tuntoherkkyys on parantunut.
Samoin orgasmit on parentuneet,vahvistuneet ja saan useammin ja myös nopeammin orgasmin lasten jälkeen kuin ennen.

On aikalailla itsestä kiinni,ihan niinkuin muukin kropan huolenpito jos antaa rupsahtaa niin sitä kyllä rupsahtaa ja saa kärsiä jos jonkinmoista vaivaa.
Lantionpohjan lihakset on tärkee asia.

Niin ennen synnytystä kuin jälkeenkin.

 

No onhan se nyt ihan järjellä ajateltavissa että jos alapäästään pukkaa parhaimmillaan 5 kg jöötin ulos niin siinä voi tulla yhtä sun toista remppaa. Käsittääkseni kuitenkin on edelleen harvinaisempaa että tulee vakavia vikoja alapäähän kun se, että synnytyksestä selviää lähes "vammatta".
Sitä en sano etteikö niistä vakavista vioista saisi puhua, parempi vaan jos nekin asiat saisi sanottua ulos itsestään, mutta sitä en ymmärrä että niillä asioilla ensisynnyttäjää (joka parhaimmillaan on muutenkin paniikissa tulevasta synnytyksestään) aletaan pelottelemaan.

 

raskausaikakin löystyttää paikkoja, joten myös sectiossa olleilla on lantiopohjanlihasten kanssa tekemistä, jos ei halua pidätysongelmia vanhuudessa. Itse olen synnyttänyt kaksi 4, 5 kg vauvaa maailmaan ilman mitään repeämiä tms laskeumia. Ja lantiopohjalihaksia kovasti vielä treenataan. Seksielämäkin on mielestäni muuttunut paljon antoisammaksi, koska (kuten joku jo mainintsi) paikat on paljon tuntoherkemmät. Siis olen edelleen alatiesynnytyksen kannalla. Se on yleensä paras lapsellekin!

 

Hieno homa, jos alatiesynnytyksissä ei tule heti pahempia vammoja. Mutta oletteko yhtään ajatelleet, että myös tuo mainostettu seksielämän ja tuntoherkkyyden parantuminen alatiesynnytyksen jälkeen johtuu periaatteessa juuri samasta asiasta kuin pahemmat vammatkin? Naisen elimistö väkisinkin valahtaa synnytyksessä pysyvästi alaspäin, ja todennäköisesti juuri siitä johtuen yleensä kovin vähän näkösällä (tai minkäänlaisessa kontaktissa) oleva klitoris, joka on juuri tämä mielihyvää aiheuttava elin, asettuu muiden elinten mukana alemmas niin että suuremman mielihyvän tunteminen on mahdollista. Ja koska usein naiset sanovat että näin käy, niin miksipä sitä pitäisi edes kieltää - vaikka todellinen syy siihen tuntuu jostain syystä kovin vaikealta myöntää. Ja kuten sanottu, hieno homma heille!

Mutta se, miksi ensisynnyttäjille pitäisi ehdottomasti kertoa näistä asioista (mikäli niitä haluavat tietää) on yksinkertaisesti se syy, että juuri ensisynnyttäjät yleensä myös vammautuvat pahiten sillä elimistö ei ole vielä niin venynyt ja repeillyt kuin uudelleensynnyttäjillä. Ensimmäisellä kerrallahan elimistö revitään siihen kuosiin kuin se sitten on, toinen synnytys rasittaa yleensä vielä mutta sen jälkeen heti synnytyksissä tulleet vammat lievenevät kun elimistö on yksinkertaisesti jo niin väljä ja löystynyt (ja laskeutunut).

Tämän vuoksi myös lohdutuksen sanaa peräsuolen pullistuman kanssa synnyttämään menevälle; voi olla ettei synnytys (jos olet jo useamman synnyttänyt) välttämättä suoraan ja heti radikaalisti huononna nyt sinulla olevaa laskeumaa. Valitettavasti todennäköisesti viimeistään vaihdevuosien aikana niin käy.

 

\

Tämän vuoksi myös lohdutuksen sanaa peräsuolen pullistuman kanssa synnyttämään menevälle; voi olla ettei synnytys (jos olet jo useamman synnyttänyt) välttämättä suoraan ja heti radikaalisti huononna nyt sinulla olevaa laskeumaa. Valitettavasti todennäköisesti viimeistään vaihdevuosien aikana niin käy.

:flower: Kiitos! Nelonen tulossa odotettavasti 6 viikon päästä.
Juuri näin mulle tuo neuvolatätikin sanoi, mutta välillä kun tulee niitä paniikkikausia, että tulee mietittyä liikaa synnytyksen kulkua... :ashamed:

 

Minusta näistä asioista voisi asiallisesti antaa tietoa synnytysvalmennuksessa. Sairaalassa pitäisi olla järjestetty fysioterapeutin info, jossa kerrottaisiin miten lantiophjan lihaksi voi vahvistaa ja mihin voi ottaa yhteyttä, jos ilmenee pidätysongelmia yms. Osastolla pitäisi myös olla velvollisuus tarkistaa asia (gynelogi vähintään haastattelisi äidin). Nyt kuulemma naiset hädissään kyselevät kuukausia synnytyksen jälkeen, miksi heillä on pahoja pidätysongelmia. Taustalta paljastuu sitten pahoja venymiä, hermovauriota ja sulkijalihaksen repeämiä. Sanoisin kyllä sille ketjussa olleelle, joka väitti että nämä asiat ovat itsestä kiinni, että puhut silkkaa p.sk... Minkä sille voi jos kätilö ja lääkäri repii käsi poskella tulevan lapsen vuorokauden pukertamisen jälkeen imukupilla, eikä leikkaa. Ahkerasta heti synnytyksestä alkaneesta jumpauksesta ja kuukausien fysioterapiasta huolimatta ongelmia on ja ainoa ratkaisu on kirurgia, joka sekään ei voi kaikkea korjata. Jos olisin tiennyt miten näitä asioita vähätellään ja jätetään hoitamatta, en olisi ikinä synnyttänyt alakautta. Onneksi lapsi selvisi vammoitta, vaikka hänetkin riskeerattiin tällä alatiesynnytys innolla.

 

Muistan, että ennen ensisynnytystä panikoin ihan samoilla peloilla. Yritin jopa puhua itselleni pelkosektiota, kunnes päätin kuitenkin synnyttää alateitse.

Synnytyskivut olivat kovat. Kipuja pahensi hirveä kohtelu sairaalassa: minulle tiuskittiin, äyskittiin, jouduin odottelemaan 10 tuntia käytävän tuolilla synnytysvastaanotossa, sillä "et sää täällä mihinkään pääse, on täällä niitäkin joilla on synnytys käynnissä". Lapsiveden menosta oli jo aikaa ja kivut olivat kovat. Kun pääsin vihdoin saliin, oli se sanoilla "ei me jakseta sua täällä kun oot muka niin kauheen kipee".

Pelko sai vallan ja kehoni taisteli jännittyneenä kipua vastaan. Epiduraali annettiin AIVAN LIIAN AIKAISIN - tilanteessa, jossa ystävälliset sanat, synnytyksen hoito ja henkinen tuki olisivat olleet oikea apu. Kiireisessä yliopistosairaalassa ei ollut sellaiseen aikaa. Ja niin minut sidottiin koko lääkearsenaalin voimalla sänkyyn liikkumattomaksi, toisaalta puudutettiin täysillä ja toisaalta tuupattiin oksitosiinia minkä kerettiin. Vuorokauden jälkeen sitten olikin kohtutulehdus, vauvalla ahdinko ja edessä sektio.

Voi kunpa olisin perehtynyt luonnonmukaiseen synnytykseen etukäteen! Niin paljon voi tehdä itse asennon, liikkumisen ja lantiota avaavien liikkeiden eteen ja ne edesauttavat synnytystä normaaliteitse! Ensisynnytyksessäni tehtiin kaikki virheet mitä voi vain tehdä - luin sen jälkeen KAIKEN mitä käsiini sain synnytysopista ja synnytyksen hoidosta. Kirjat olivat lääkäriopiskelijoiden ja kätilöopiskelijoiden tenttikirjoja ja opinnäytetöitä sekä lääkäreiden väitöskirjoja.

Repeämien synnyssä on monia yhteisiä tekijöitä: äidin liikkumattomuus, makuuasento, synnytyksen liika jouduttaminen lääkkeellisesti, epäedullinen ponnistusasento, välilihan vähäinen tuenta, lihasjännitys, usein myös pelko ja äidin oma vastustus rentoutumisen sijaan. Äidin liikkumattomuus aikaisesta vaiheesta saakka edesauttaa virhetarjontaa, mikä puolestaan johtaa usein imukuppisynnytyksiin, repeämiin ja komplikaatioihin.

Sektio on elämäni hirvein kokemus: ei koskaan enää vatsani tule olemaan entisensä. Ruma, tunnoton arpi on aina muistutuksena ja vatsalihakset ovat selvästi olleet POIKKI - vaikka arpi onkin "ihan huomaamaton" bikinirajassa, minä sen kyllä huomaan. Tunto ei palaa ikinä.

Itse opettelin toiseen synnytykseen rentoutumista ja liikkumista ja oman kehon tuntemista. Hypnoosivalmennus oli todella hyvä apu.

Pikkukakkonen syntyi pienessä, kiireettömässä yksikössä hyvässä hoidossa. Liikkeelle lähdettiin matalalla leikkauskynnyksellä mutta niin vain kävi, että pärjäsin kipujen kanssa, minusta pidettiin hyvää huolta ja kivunlievitys oli todella onnistunut. Rentoutuminen onnistui ja hypnoosi meni hyvin päälle. Liikkumisen ja pystyasennon tuloksena vauvan virhetarjonta korjaantui täydelliseksi tarjonnaksi. Tuloksena alatiesynnytys ilman pienintäkään vauriota. Rentoutunut, harjoitettu kudos venyy huisiin mittoihin.

Otetaan esimerkiksi vaikka balettitanssija ja tavallinen sohvaperuna mattimeikäläinen. Balettitanssija venyy spagaattiin ja vaikka mihin asentoihin - ei häntä silti kukaan sano LÖYSEMMÄKSI kuin mattimeikäläistä, joka tuskin venyy kämmenet maahan seistessään jalat suorana..! Balettitanssijasta löytyy myös tiukkuutta ja kroppa on timmissä kunnossa, vaikka toisaalta venyy uskomattomiin ääriasentoihin. Sama on synnytyksessä. Jos olet jännittynyt, tunto puudutettu ja synteettinen oksitosiini puskee vauvan läpi liian nopeasti ja väärään aikaan, ei ihme etteivät kudokset kestä. Jos mattimeikäläinen väännetään spagaattiin, on siinä jänne jos toinenkin poikki - mikä sattuisi hirvittävästi mutta onneksi lääketiede osaa puuduttaa kivuntuntemukset pois.. balettitanssija taas on harjoitellut, venytellyt, lämmitellyt ruumiinsa ja pystyy miltei mihin tahansa asentoihin. Samoin harjoitettu, rentoutettu alapää omaa tahtiaan edenneessä synnytyksessä - venyy paljon ja palautuu täydellisesti. Näin ainakin minun kohdallani toisessa synnytyksessä.

Tuntoherkkyys ei muuten parantunut sektiossa. Eikä tuntoherkkyyden paranemisella ole mitään tekemistä klitoriksen kanssa, tunto on parempi ihan jossain muualla. Tiukkuus on ennallaan, mitä ihmettelee miehenikin innokkaana. Lantiopohjan lihasten treenaaminen on hauskaa ja auttaa pitämään laskeumat loitolla. Näin ainakin minun kohdallani. On meitä muitakin - veikkaisin meitä enemmistöksi.

 

Ansku: olet selvästi perehtynyt niihin asioihin, jotka edesauttavat onnistunutta alatiesynnytystä. Jotain jo tuossa edellisessä tekstissäsi mainitsitkin, mutta olisiko sinulla antaa niistä vielä lisää tietoa.

Itse olen menossa synnyttämään Vammalaan ja mietin kuumeisesti mitä kaikkea pitää ottaa huomioon ennen synnytystä ja synnytyksen aikana, jotta repeämiä ja muita vaurioita tulisi mahdollisimman vähän (ja välttyisin episiotomialta).

Onko jotain, mitä kannattaa listata ylös etukäteen hoitohenkilökuntaa varten?

 

Tietoa kaipaavalle: netistä voi tilata esim cd:tä nimellä "synnytä rentoutuneena". Lisäksi Vammalan synnytysosasto järjestää hypnoosivalmennusta. Suosittelen kumpaakin.

Lantiota avaavia liikkeitä on hyvä opetella: esim se ihan perinteinen kyykkyasento jalat silleen levälleen ja masu jalkojen välissä. Käsillä voi vielä työntää polvia kauemmas toisistaan, jos haluaa. Toinen on tietty se, onko se lootusasento, että istuu jalat silleen koukussa edessä levälleen jalkapohjat vastakkain, selkä suorana varovaisesti venytys eteenpäin. Venyttävät välilihaa ja avaavat lantiota. Näitä voi siis tehdä etukäteenkin, itse synnytyksessä avautumista ja vauvan oikeaa tarjontaa avittavat kaikki pystyasennot (istuen jumppapallolla, kontillaan, polvillaan, seisten...), liikkuminen (kävely, lantion heijaaminen) jne. Lantiopohjan lihasten rentoutus supistuksen aikana on TODELLA tärkeää. Ihan jo hengitystekniikoilla voi rentouttaa itseään paljon.

Synnytyksen sujumista ehkäisevät äidin jännittyneisyys, liikkumattomuus, makuuasento, liian aikainen puudutus, liiallinen lääkkeellinen tehostus liian aikaisin jne. Näitä kun välttää, on jo aika pitkällä.

Repeämiä ehkäisevät rentous (!) ja lämpö esim vedessä, ammeeseen vaan! Ja ponnistusvaiheessa kätilö voi tukea välilihaa ja/tai lämmittää sitä aluetta vesihauteella.

Onhan noita muitakin.. iso liuta asioita, joilla voi itse edesauttaa synnytyksen sujumista ja omaa oloaan. Aiheesta lisää esim kirjoissa:

"Kantamisen kausi. Aika raskaudesta sylihoitoon." Malla Rautaparta. Tammi, 2003.
Kirjoittaja on fysioterapeutti ja joogaohjaaja ja kirjassa onkin paljon kuvitettuja venyttelyohjeita yms hyvinvointiin liittyvää. Oma osionsa raskauteen, synnytykseen ja sitten vielä aikaan sen jälkeenkin.

"Luonnollinen syntymä. Nainen naiselle." Aila Miettinen-Jaakkola. Kääntöpiiri, 1992.
Kirja luonnonmukaisesta synnytyksestä. Hiukan kaikenlaista feminismi/miestenvastaista propagandaa tai muuten vähän "myyttistä" juttua, mutta paljon tosi hyvää asiaa synnytyksestä ja siihen valmistautumisesta!

Niin ja ei se luonnonmukainen synnytys tarkoita kivunlievityksestä kieltäytymistä !! Sain paraservikaalin ja epiduraalin toisessa synnytyksessä, samoin ilokaasua, mutta koska ne tulivat juuri oikeaan aikaan, ei liian aikaisin, niiden teho osui juuri siihen mihin pitikin: kivun poistoon eikä kaikkien tuntemusten puuduttamiseen, jotta äiti pysyisi hiljaa valittamatta..

Suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin ja vammoitta. Suurin osa naisista elää elämänsä ilman laskeutumia yms. Itselleni oli ihan tosi yllätys tuo seksihalujen lisääntyminen ja tuntoherkkyys synnytyksen jälkeen - niistä kun ei kukaan ollut koskaan puhunut mitään. Pelkäsin ihan turhaan kaikkia mahdollisia alapään vaurioita..

Tsemppiä! Vammala oli ihana paikka synnyttää!

 

Kiitos Ansku neuvoista ja vinkeistä! :flower:

Kirjaan hyvät neuvosi ylös ja laitan CD:stä + muutamasta kirjasta tilauksen menemään.

Ps. Tosi ihanaa, että sinun kaltaisia auttamishaluisia ihmisiä löytyy täältä netistä!!! :flower:

 

Voi voi... ei kannata pelätä etukäteen mitään. On monia naisia jotka selviävät pikku nirhaumilla ja palautuvat nopeasti!

 

Juu ei kannata pelätä etukäteen, mutta jo tulleita vaurioita kannattaa toki hoitaa ja vaatia mahd. hyvää synnytystä! Mulla laitettiin muutamat tikit ja olen tyytyväinen tulokseen vaikka paikat ei täysin ennallaan olekaan.

 

Onneksi en lukenut näitä paniikinlietsontapalstoja ennen ekaa synnytystäni. Kaikki meni luonnollisesti ja mukavasti ilman turhaa angstisuutta. Näistä kyllä saa ihan karsean kuvan synnytyksestä.

 

\

Voi voi... ei kannata pelätä etukäteen mitään. On monia naisia jotka selviävät pikku nirhaumilla ja palautuvat nopeasti!

Mutta jos pelottaa, on hyvä tutustua aiheeseen mahdollisimman paljon etukäteen ja valmistautua synnytykseen. Ei panikoimalla vaan opettelemalla synnytyksen kulkua ja sitä, miten itse voi edesauttaa ja vaikuttaa. Itse menin ekaan synnytykseen ohjeistuksella "älä mieti mitään, anna henkilökunnan hoitaa kaikki". Huonompaa neuvoa ei minulle voi antaa (!!) ja kaikki menikin enemmän tai vähemmän päin mäntyjä. Toiseen synnytykseen mennessäni tiesin niin paljon enemmän kaikesta mitä voin itse tehdä synnytyksen eteen, siitä oli apua..! Suosittelen!

 

Nimimerkillä Ansku kirjoittanut; kirjoittelit ihan hienosti ja uskon myös, että etenkin korvien väli vaikuttaa todella paljon kehon suoritukseen, koskapa olen itse ollut kilpaurheilija. Urheilusuorituksessa ja kilpailutilanteessa menestymisessä tärkeitä tekijöitä on paitsi treenattu keho myös oikea asenne. Tämä on käännettävissä myös synnytyksiin siten, että mikäli äiti todella pelkää (ja kuten usein luonnollisesti ensisynnyttäjät tekevät) synnytystä ja kivut ovat hirveät, keho myös vastustaa jännittymällä kipua vastaan. Ja mitä paremmin treenattu keho, sen suuremman vastuksen saa myös aikaiseksi ikään kuin estämään kehon järjetöntä venymistä ja repeilyjä. Kipushokki ei varmaan ole ihan tuntematon käsite synnytyssaleissa. Senpä vuoksi todennäköisesti jos ballerina pelkää synnytystä, hänellä on myös todella paljon vaikeampi alatiesynnytys kuin urheilemattomalla synnyttäjällä. Ja ballerinan keho on nimenomaan huomattavasti paljon tiukempi kuin tavallisella maijameikäläisellä.

On kuitenkin aivan eri puhua esimerkiksi reisi- ja lähentäjälihaksista ja niiden hallitusta supistamisesta ja venyttämisestä mitä yleensä tehdään kun urheillaan ja venytellään, kuin verrata sitä täysin hallitsemattomiin sisäelinten sidekudoksiin, joita ei yksinkertaisesti voi mitenkään itse harjoittaa. Lisäksi alatiesynnytyksissä ei repeile pelkästään valikoidusti lihaskudos vaan myös hermot, joiden vaurioitumisen myötä ei välttämättä yksinkertaisesti edes pysty hallitsemaan lihaksiaan. Ainoa keino todella venyttää lantionseudun sisäelimiä on siis toistuvat alatiesynnytykset, ja sen vuoksi synnytyksissä tulleet vammat ovat yleensä pahimmillaan ensisynnyttäjillä. Ja siihen liittyen kyllä taitaa olla jo aikansa elänyt harha, että elimistö palautuisi täysin ennalleen alatiesynnytysten jälkeen. Eikä sen tarvitsekaan palautua, onhan alatiesynnytys varmasti kaikille sellainen suoritus, että jotain muutosta saakin jäädä - kunhan ne muutokset eivät aiheuta turhan pahoja negatiivisia asioita elämään mitä yleensä ulosteiden pidätyskyvyn heikkeneminen tekee.

Nämä sisäelimiin tulleet laskeumavammat eivät myöskään ole korjattavissa lantionpohjanlihasjumpalla, koska elimiä eivät ennen synnytystä ole nämä paljon mainostetut lantionpohjan lihakset yksistään kannatelleet eivätkä ne sitä voi tehdä vaurioiden syntymisen jälkeenkään. Olenpa kuullut semmoistakin, että jos laskeumat ovat riittävän pahat, lantionpohjan lihasjumppaa ei edes suositeltaisi.(?)

 

Joitakin tosiaan auttaa synnytyspelkoon se, että tietää asioista etukäteen. Jotkut haluavat antaa vastuuta ja luottaa hoitohenkilöstöön enempi. Minua auttoivat juuri nuo kirjat jotka joku aiemmin mainitsi. Niissä oli positiivinen asenne ja harjoituksia joilla voi rentouttaa itseään.

Jätin tietoisesti lukematta asiat, jotka tekivä pahaa ajatella. Luin toki myös huonoja kokemuksia synnytyksistä ja tiesin että se sattuu ja siinä repeilee, vaikka ei välilihaa leikattaskaan. Kipua en pelännyt, enkä oikein muutakaan. Ajattelin, että pelko vain pahentaa kivun tunnetta. Keskitin synnytyksessä ajatuksia vauvaan, enkä vain itseeni. Se oli hyvä tsemppikeino. Ajattelin myös, että minä en ole ainut kuka on kovilla, myös vauvalle alatiesynnytys on melko stressi, etenkin jos ponnistusvaihe on yli tunnin niinku mulla.

Ymmärrän että aina ei voi pelkoa hallita, mutta jos on murehtivaa ja pelkäävää tyyppiä, voi mennä pelkopolille (olen kuullut että joitakin se on auttanut, itsellä ei kokemuksia) ja keskittyä vaurioista lukemiseen vasta sitten, jos/kun niitä on tullut.... Mutta positiivisia ajatuksia toivon odottajille ketkä lukevat näitä!!