Alatiesynnytyksen JA sektion kokeneet

[Pessi]

Mahtaa se sektio olla kamala. En kyllä usko...

Oma alatiesynnytys kesti 36,5h. Sain 3. asteen repeämät ja menetin litran verta. Olin aivan petipotilas ekat 2kk. Kivut oli kovat ja söin buranaa kuin muroja. En jaksanut kunnolla syödä tai peseytyä. Isi nosti lapsen viereen imetystä varten, sitten antoi pullosta lisää. Kahden kuukauden jälkeen kävelin lenkillä postilaatikolle ja takaisin, edelleen koski. Tuntui kuin sisuskalut tippuisi housuun. Kun vauva oli n. 4kk otin vaunut ulos ja työntelin n. 400m. Edelleen koskee... Siitä sitten hiljalleen pidensin lenkkiä.

Ai niin, jälkitarkastuksessa lääkäri totesi paranemisen olevan kesken. Ei muuta.

Puolen vuoden jälkeen verenvuoto peräsuolesta loppui, jippii!! Nyt pystyi jo vähän istumaan. Nyt 9kk myöhemmin alapää ja vatsa osin tunnoton. Ei enää onneksi kipuja. Ulostaminen tapahtuu edelleen varovasti. Lenkkeilen mutta rakastamaani aerobikkiin ei mitään asiaa koska sisuskalut tuntuu edelleen valuvan housuihin. Kroppa ei palaudu, mulla on edelleen maha eikä paino tipu. Onneksi ei mene kuset housuun, paitsi silloin jos yritän juosta/pomppia.

Että mahtaa sektio olla kamala. Milloinkahan tästä alatiesynnytyksestä toipuu!!??

Oli pakko tulla avautumaan tänne... sori.

No ainahan voi jotain mennä pieleen. Sektiossakin. Eiköhän siinä ole isompi riski jopa menehtymiseen.

 

[mom for four]

yksi keisarileikkaus, yksi tuplasynnytys ja yksi ihan itsekseen

No, kuitenkin, miljoona kertaa ennemmin valitsen/valitsisin alatiesynnytyksen.

Lapsista tuo yksin alateitse syntynyt oli yli nelikiloinen, mutta silti, paljon mukavampi kokemus kuin leikkaus.

 

[mun muru]

Mahtaa se sektio olla kamala. En kyllä usko...

Oma alatiesynnytys kesti 36,5h. Sain 3. asteen repeämät ja menetin litran verta. Olin aivan petipotilas ekat 2kk. Kivut oli kovat ja söin buranaa kuin muroja. En jaksanut kunnolla syödä tai peseytyä. Isi nosti lapsen viereen imetystä varten, sitten antoi pullosta lisää. Kahden kuukauden jälkeen kävelin lenkillä postilaatikolle ja takaisin, edelleen koski. Tuntui kuin sisuskalut tippuisi housuun. Kun vauva oli n. 4kk otin vaunut ulos ja työntelin n. 400m. Edelleen koskee... Siitä sitten hiljalleen pidensin lenkkiä.

Ai niin, jälkitarkastuksessa lääkäri totesi paranemisen olevan kesken. Ei muuta.

Puolen vuoden jälkeen verenvuoto peräsuolesta loppui, jippii!! Nyt pystyi jo vähän istumaan. Nyt 9kk myöhemmin alapää ja vatsa osin tunnoton. Ei enää onneksi kipuja. Ulostaminen tapahtuu edelleen varovasti. Lenkkeilen mutta rakastamaani aerobikkiin ei mitään asiaa koska sisuskalut tuntuu edelleen valuvan housuihin. Kroppa ei palaudu, mulla on edelleen maha eikä paino tipu. Onneksi ei mene kuset housuun, paitsi silloin jos yritän juosta/pomppia.

Että mahtaa sektio olla kamala. Milloinkahan tästä alatiesynnytyksestä toipuu!!??

Oli pakko tulla avautumaan tänne... sori.

No ainahan voi jotain mennä pieleen. Sektiossakin. Eiköhän siinä ole isompi riski jopa menehtymiseen.

Sektio on 400% tai 4 kertaa vaarallisempi jos oikein muistan lukeneeni. Eli on sektiossakin jopa kuolemanriski ja riski kuolioon iholla.. riski siihen että arpi repeä ja riski että kohdunpinnan arpi estää mahdollisen seuraavan lapsen jne.

En silti väheksy niitä joille alatiesynnytys on aiheuttanut vammaa Tosi kurjaa ja turhaa..

 

[montaa mieltä..]

sektion ottaisin uudestaan jos lisää lapsia tekisin.Haava toki oli kipeä,mutta kipuihin saa lääkettä eikä se kauaa kestänyt.itse olin suht hyvässä kunnossa jo seuraavana päivänä,pystyin kävelemään jne..toki haavaa piti muistaa varoa. kun taas "normi" synnytyksestä toipuminen vei huomattavasti kauemmin;oli monta päivää todella heikko ja hutera olo enkä ensimmäiseen kahteen päivään jaksanut kun vessaan nousta ja jälkivuoto tottakai runsaampaa kun sektion jälkeen..