Alati uusiutuva ja paheneva masennus/yleinen ahdistuneisuushäiriö.

[voimat pois]

Ei vaan auta mikään. Lääkkeitä kokeiltu kymmenittäin, terapiassa juostu monen monta vuotta. Välillä on parempia kausia mutta muuten olen jatkuvasti ahdistunut. Se alkaa HETI aamulla kun herään, sellainen möykky ja puristava tunne rinnassa. Kylmiä väreitä ja säpsähtelyä pitkin päivää. Itkuherkkyyttä. Keskittymisvaikeuksia. Vuoteen en ole töissäkään käynyt. Päivittäiset rutiinit pystyn jokseenkin hoitamaan mutta puoliteholla. Ja nyt alkaa olla voimat loppu. En enää jaksaisi. KAIKKENI olen tehnyt jotta parantuisin. Mies sanoo että opettele elämään sairautesi kanssa, helpommin sanottu kuin tehty.

Olen kävelevä zombie. En enää tunne oikein muuta kuin sen puristavan ahdistuksen. Tunteet mieheen ja lapsiin hyvin vaihtelevat. Joskus olen hetkittäin onnellinen heistä, yleensä vain väsynyt enkä jaksa olla läsnä. Tätä siis jatkunut jo yli 5vuotta.

 

["joku"]

mulla samantapaisia oireita, ja syynä dissosiaatiohäiriö sivuoireineen, myös bipo 2 diagnosoitu. Onko kumpaakaan näistä tutkittu sulla? Jos ei niin vaadi että tutkitaan, jos on bipo siihen on tasaavat lääkkeet ja dissosiaatiohäiriö vaatii traumaterapiaa.

 

[luojis]

Minkälaisen terapeutin luona olet käynyt? Oliko sinulla vaikea lapsuus? Minun masennukseni loppui 10 vasta vuoden terapian jälkeen. Semmoista ei varmaan nykyään saakaan mistään. Terapeutti oli äidillinen ja vähän hössön oloinen terveyskeskuspsykologi ja minusta tuntui ettei koko homma edisty mitenkään, mutta lopulta kävi niin, että masennus vaan loppui, eikä ole palannut 15 vuoteen. Psykologin menetelmät eivät varmaan olleet viimeisen päälle, mutta hän paikkasi varmaan aika passelisti oman kylmäkiskoisen äitini jättämiä jälkiä. Sen jälkeenkin kävin kokeilemassa muutamaa psykologia tai psykiatria juurikin yleisen ahdistuneisuushäiriön tapaisiin ongelmiin, mutta ne käynnit tuntuivat menevän hukkaan. Pärjään näinkin. Ahdistus iskee sillon tällöin iltaisin kun koitan nukahtaa ja silloin koitan rauhoittaa mieleni itse tai otan rauhoittavaa. Oletko sinä kuullut mindfullnessista? Minua kiinnostaisi se, mutta en ole vielä jaksanut paneutua asiaan. Jos lääkkeet ja terapia ei auta, kannattaa kokeilla jotain muuta.

 

["alkup."]

[QUOTE="joku";27833331]mulla samantapaisia oireita, ja syynä dissosiaatiohäiriö sivuoireineen, myös bipo 2 diagnosoitu. Onko kumpaakaan näistä tutkittu sulla? Jos ei niin vaadi että tutkitaan, jos on bipo siihen on tasaavat lääkkeet ja dissosiaatiohäiriö vaatii traumaterapiaa.[/QUOTE]

Bipoa testattiin joskus, ei diagnoosia mutta kuulemma vahvoja piirteitä. Samoin epävakaata persoonallisuutta tutkittu, sama lopputulos kun bipossa. Ainoa joka on diagnosoitu on vaikea masennus ja mitään muuta ei vuosien saatossa sitten olekaan. Mikä minua v*tuttaa koska olen VARMA ettei kaikki ongelmani johdu vain masennuksesta. Olen ollut "vain" masentunut eikä se ollut tälläistä. Ne koittaa tunkea mulle vaan pillereitä ja "seuraillaan tilannetta". En koe saaneeni kunnollista apua.

Täytyy ottaa selvää tuosta dissosisaattiohäiriöstä, en tunne sitä.

 

["vieras"]

Minulla on GER eli tuttavallisemmin refluksitauti. Se pahentaa ahdistushäiriötä, joka taas pahentaa refluksia sekä lääkkeet aiheuttaa ummetusta joka pahentaa refluksia joka pahentaa ahdistusta... jatkuvaa kierrettä. Välillä voin paremmin, välillä luulen kuolevani.

Voisko sulla myös olla jotain sen kaltaista? Ahdistuneisuudesta on muutenkin vaikea päästä eroon.

 

[Fakta mikä fakta]

Syöttehän suurta annosta D-vitamiinia esim. 125 mikroa päivässä sekä E-Epaa vähintään pari grammaa päivässä!! Tohtori Tolosen sivuilta voitte vielä lukaista näiden vitamiinin vaikutuksesta mielenterveyteen. Ilman näitä suuria annoksia ei voi sanoa että kaikkea olisi kokeiltu.

 

[LisaMarie]

Onko syy ahdistuneisuuteen kuitenkin selvinnyt terpaiassa?
Martti Paloheimo esittää esim. kirjassa Kotivammaisuuden synty melko mielenkiintoisen väitteen, jonka kuitenkin omienkin kokemusten vuoksi uskon todeksi; jos kyse on tunnevammaisuudesta, josta nykyään yleisesti käytetään nimitystä läheisriippuvuus vertaistuki on parasta hoitoa. Se antaa kokemuksen, että ei ole asian kanssa yksin ja ennenkaikkea alkaa ymmärtää, että oikeastaan ei ole mitenkään sairas, vaan reagoi luonnollisella tavalla epänormaaliin tapahtumaan, jota on jossakinvaiheessa elämöäänsä (yleensä hyvin nuorena) joutunut kokemaan.
Myös mindfulnesiin perustuvalla MBCT-terapialla on saatu hyviä tuloksia masennuksen hoidossa ja varsinkin uusiutumien ehkäisyssä. Parasta siinä on, että alkuun pääsee ihan itsekseenkin. lisäksi kirja Tietoinen l on juuri nyt tarjouksessa ainakin Suomalaisissa kirjakaupoissa muistaakseni 9 eurolla (tai sitten 16 eurolla, mutta jokatapuksessa varsin edullinen)

 

[astrolabe]

Jos hoito ei tepsi, on harkittava dg:n oikeellisuutta.

 

["vieras"]

Voi Ettei vaan olisi niin, että sulla on väärä lääkitys ja huono terapeutti. Oireesi kuulostavat todella tutuilta. Olen kärsinyt ja kärsin välillä edelleen vaikeasta ahdistuksesta. Minulla on todella hyvä terapeutti, jonotin hänelle aika kauan. On traumaterapeutti ja minulla on myös dissosiaatiohäiriö.

 

["alkup"]

[QUOTE="vieras";27833504]Voi Ettei vaan olisi niin, että sulla on väärä lääkitys ja huono terapeutti. Oireesi kuulostavat todella tutuilta. Olen kärsinyt ja kärsin välillä edelleen vaikeasta ahdistuksesta. Minulla on todella hyvä terapeutti, jonotin hänelle aika kauan. On traumaterapeutti ja minulla on myös dissosiaatiohäiriö.[/QUOTE]

Lääkitystä ei ole tällä hetkellä ku rauhoittavat ja neurolepteillä nukun (kärsin siis vakavasta kroonisesta unettomuudestakin). Mutta mielialaan en syö nyt mitään kun ed lääke veti minut _taas_ itsemurhan partaalle...

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup";27833529]Lääkitystä ei ole tällä hetkellä ku rauhoittavat ja neurolepteillä nukun (kärsin siis vakavasta kroonisesta unettomuudestakin). Mutta mielialaan en syö nyt mitään kun ed lääke veti minut _taas_ itsemurhan partaalle...[/QUOTE]

Mä tiedän todella hyvin, että akuuteissa tilanteissa rauhoittavat on todellakin tarpeen, mutta mua rupesi oikein suututtamaan sun puolesta! Rauhoittavien ei ikinä pitäisi olla se pääsääntöinen lääke ja neurolepteilla laitetaan päät vielä enemmän sekaisin, voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä Terapeuttini on sanonut, että hänen luokse on tullut asiakkaita joilla on ollut hyvin voimakkaat lääkkeet ja monta päällekkäin ja terpian ansiosta lääkemäärät vähentyneet / loppuneet kokonaan Uskoisin, että sinullekin HYVÄSTÄ traumaterapiasta olisi hyötyä. Käytkö kunnallisella ja yksityisessä? Panosta yksityiseen. Se maksaa, mutta parhaimmillaan on älyttömän hieno juttu. Mulla menee nimenomaan ahdistukseen ja paniikkiin sepram. se on ollut hyvä lääke minulle eikä ole tuonut mitään sivuvaikutuksia.

 

[LisaMarie]

Mä komppailen tota aimepaa vierasta!
On vaan kyllä niin perseestä suoraan sanottuna, että masentuneen ja ahdistuneen ihmisen pitää jaksaa taisteklla itselleen kunnon hoitoa. Kunnallisella puolella kun ei oikein ole resursseja lähettää terapiaan, niin se on usein sitten sitä että "tässä resepti ja tule 3 kk:n päästä takaisin niin tarkistetaan tilanne" (Sitä "jos et ole viellä tappanu ittees" -jatkoa ei lääkäri tietenkään ääneen sano)
Mulla oli onneks vakuutus niin että sain käytyä yksityisellä terapeutilla, mutta silti meni noin 7-8 vuotta ennen kun mä sain siitä terapiasta mitään irti. Oikeastaan mä aloin saada siitä mitään irti vasta kun osittain vahingossa tapahtui asioita, joiden ansiosta ahditsusta ja masennusta ylläpitävät syyt poistui elämästä.
Mä kun yritin aina lääkärissä esittää terveempää kun olen, niin ei se toisaalta ole ihme, että kesti pitkään ennen kuin terapeutti edes tajus tilan vakavuuden.
Mulla oli diagnooseina yleistyny ahdistuneisuushäiriö, pitkittyny masennus, ADHD (mun lemppari diagnoosi, sillä sai selitettyä
kaiken mikä jäi tekemättä ja olis pitäny tehdän ja kaiken mitä tuli tehtyä, vaikka ei olis pitäny) ja psykosomaattinen issias. (Toinen lääkräi lähetti magneettikuvauukseen mutta oma teraperutti joka oli psykiatri ja neurologi sanoi suoraan, että rahan tuhlausta, vika on korvienvälissä, fyysistä vaivaa ei löydy). Lisäksi jossain vaiheessa mulla oli jotain tarkoitusta varten lääkärin lausunto jossa todettiin diagnoosina tuskaisuus.

 

["kupla"]

Jos on tullut rauhoittavista riippuvaiseksi, sivuvaikutuksena voi olla nimenomaan voimakas ahdistuneisuus silloin kun lääkkeen vaikutukset alkavat vähentyä eli olisi uuden annoksen aika. Heti herätessä tuntuva ahdistus voisi johtua siitäkin.

On oikein hyvä idea pyytää toista mielipidettä toiselta terapeutilta tai psykiatrilta.

 

["kupla"]

http://www.sosiaalisairaala.fi/koulutusmateriaalia/bentsodiatsepiini_hoitomanuaali.pdf

Googlettelin vähän ja ainakin tuon mukaan bentsodiatsepaamit voivat aiheuttaa/pahentaa masennusta ja ahdistuneisuutta, vaikka kyse ei olisi edes riippuvuudesta.

 

["alkup"]

Bentsoja käytän toooodella harvoin. Nyt ekaa kertaa n. puoleen vuoteen koska ahdistukset kasvoi niin koviksi. Muutoin pärjäilen ihan omilla avuillani vaikka helppoa se ei ole ja tosiaan jaksaminen alkaa olla totaalisen loppu. Tämäkin ilta mennyt kamalassa tärinässä, kroppaa kihelmöi, sydän hakkaa hulluna, saan hengitysvaikeuksia... Ja kun tämä on tätä jokapäivä. Raja se jossain vastaan tulee. Ja minusta tuntuu että se raja alkaa olla todella lähellä.

 

["vieras"]

Onko sinulta poissuljettu fyysiset sairaudet, kuten kilpirauhasvaivat, D-vitamiinin puute tai muut hormonihäiriöt? Mnulla kilpirauhasarvot ovat välillä ihan ylärajalla ja siihen liittyy aina ahdistusta, joskus todella voimakasta, joka johtuu ihan kilpirauhasista tai se ainakin pahentaa/laukaisee tilanteen. Jos ei ole tutkittu, kannattaa tutkia.

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";27835099]Onko sinulta poissuljettu fyysiset sairaudet, kuten kilpirauhasvaivat, D-vitamiinin puute tai muut hormonihäiriöt? Mnulla kilpirauhasarvot ovat välillä ihan ylärajalla ja siihen liittyy aina ahdistusta, joskus todella voimakasta, joka johtuu ihan kilpirauhasista tai se ainakin pahentaa/laukaisee tilanteen. Jos ei ole tutkittu, kannattaa tutkia.[/QUOTE]

Jotain verikokeita on kovasti vuosien saatossa otettu kun olen läpikäynyt pari isompaa leikkausta. Käsitin että niissä otettiin kaikki mahdollinen.

 

["..."]

Harrastatko liikuntaa, onko sinulla omaa aikaa, onko sinulla ystäviä? Ennenkaikkea, onko sinulla muuta mietittävää kuin oma olosi? Näitäkin ihan arkiselta kuullostavia asioita kannattaa miettiä. Niin ja se ravinto ja vitamiinit.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup.";27835117]Jotain verikokeita on kovasti vuosien saatossa otettu kun olen läpikäynyt pari isompaa leikkausta. Käsitin että niissä otettiin kaikki mahdollinen.[/QUOTE]

Kannattaa varmaan kuitenkin keskustella tästä lääkärin kanssa (ei terapeutin, vaan varaa aika lääkärille). Jos taustalla on fyysisiä vaivoja, ei terapia siihen auta. Ja vaikka ei olisikaan, kannattaisi ehkä muutenkin keskustella toisen lääkärin kanssa jos hoito ei tehoa eikä sopivaa lääkitystäkään tahdo löytyä.

 

["alkup"]

[QUOTE="...";27835228]Harrastatko liikuntaa, onko sinulla omaa aikaa, onko sinulla ystäviä? Ennenkaikkea, onko sinulla muuta mietittävää kuin oma olosi? Näitäkin ihan arkiselta kuullostavia asioita kannattaa miettiä. Niin ja se ravinto ja vitamiinit.[/QUOTE]

En harrasta juurikaan liikuntaa. Ei ole kuin 1 ystävä jota tapaan todella harvoin. Koko elämäni on oikeastaan telkku ja netti. Olen erakoitunut aika pahasti

 

[ööhh]

Mulla oli jokunen vuosi sitten ihan hirveä olo lähes koko ajan. Päätä särki, naamaa särki, niskat oli jumissa, huimasi, sydän hakkas, refluksi vaivas, perseessäkin oli joku fissuura joka aina ja aina uusiutui. Selkä jumissa, jalat puutuili, naama puutu, vaikka mitä joka googlettamalla oli vähintään MS ja todennäköisemmin joku nopeasti tappava tauti. Palakin oli kurkussa koko ajan, väsytti, kädet tärisi, voimat oli loppu. En saanut nukuttua ja toisaalta olin aina puhki.

Noiden johdosta kaikki ahdisti ja pelotti ja olin ihan maassa. JA toisaalta, koska ahdisti ja pelotti ja olin ihan maassa niin mulla oli noita kaikkia oireita.

Taustalla oli kaikkia suuria elämänmuutoksia ja menetyksiä ja draamoja, ja pienet lapset ja nuoren äidin yleinen väsymys ja huoli.

Nykyään ei oo ollenkaan niin paha olla enää, noita fyysisiä vaivoja tulee ja menee mutten ota niitöä niin raskaasti. Lapsista on tullut isompia enkä enää pelkää että jos sairastunh lapset jää heitteille. Lasten isä ei kuollutkaan, ja jotenkin me vaan on selvitty aika hyvin.

Joitain kertoja silloin kävin psykologilla, jonkun kuukauden söin Cipramiliä pienellä annoksella, mutta luulen että suurin apu tuli siitä että lepäsin, lepäsin ja lepäsin. Ja tajusin, että me ollaan täällä vaan hetki, enkö halua käyttää sitä turhaan murehtimiseen. Ihan kohta voin jäädä rekan alle ja haluan että oon ees vähän nauttinut elämästä ennen sitä.

 

[ööhh vielä]

...niin ja alota ihmeessä joku urheilu! Joku mihin et olis koskaan luullut pystyväsi. Kahvakuulailu? Uinti? Pyöräily? Älä tyydy kävelyyn, koita sada ittes hikeen pari kertaa viikossa. Se auttaa, OIKEASTI!

 

[mä70]

...niin ja alota ihmeessä joku urheilu! Joku mihin et olis koskaan luullut pystyväsi. Kahvakuulailu? Uinti? Pyöräily? Älä tyydy kävelyyn, koita sada ittes hikeen pari kertaa viikossa. Se auttaa, OIKEASTI!

Ei oo totta,et joku VIELÄKIN jaksaa näitä mantroja hokea!!Jos ihminen on OIKEASTI masentunut,niin se EI KYKENE lähteä kotoaan mihinkään,ei siis mihinkään!Hyvä kun vessassa jaksaa käydä ja siinäkin on puolet liikaa..Ja mä tiedän mistä puhun,mä olin monta vuotta masentunut,eli makasin käytännössä sängyn pohjalla.Se on NIIN suuri helvetti,et sitä ei kukaan muu tajua,kun se kuka on ollu oikeesti masentunu!!!

 

["alkup"]

...niin ja alota ihmeessä joku urheilu! Joku mihin et olis koskaan luullut pystyväsi. Kahvakuulailu? Uinti? Pyöräily? Älä tyydy kävelyyn, koita sada ittes hikeen pari kertaa viikossa. Se auttaa, OIKEASTI!

Niin, pitäisi ja pitäisi. Mutten enää osaa. Piti aloittaa nyt tänään valokuvauskurssikin, niin vaan jäi menemättä. En uskaltanut, en jaksanut. Uinti on jäänyt, koiran kanssa käyn vain pakolliset pissatukset. Ennen puuhattiin perheen kanssa vaikka mitä, lasketeltiin, hiihdettiin, uitiin, matkusteltiin. Nyt mies tekee tuon kaiken yksin lasten kanssa. Minä möllötän kotona. En vain pääse ovesta ulos vaikka kuinka koitan

 

["alkup"]

Ei oo totta,et joku VIELÄKIN jaksaa näitä mantroja hokea!!Jos ihminen on OIKEASTI masentunut,niin se EI KYKENE lähteä kotoaan mihinkään,ei siis mihinkään!Hyvä kun vessassa jaksaa käydä ja siinäkin on puolet liikaa..Ja mä tiedän mistä puhun,mä olin monta vuotta masentunut,eli makasin käytännössä sängyn pohjalla.Se on NIIN suuri helvetti,et sitä ei kukaan muu tajua,kun se kuka on ollu oikeesti masentunu!!!

Totta. Se veskiin pääsykin on välillä tuskan takana. Aamulla sängystä nouseminen on voimainkoitos. Hygienista en jaksa juuri välittää. Saattaa mennä viikko etten peseydy. Ällöttävää mutta totta. En vain jaksa mitään. En pääse ovesta ulos.

Kaupassa saan kamalia oloja. Välillä alan mm. kuulla äänet ihan oudosti. Saatan pysähtyä ja katsella ympärille, kaikki puuroutuu korvissani ja kaikki on jotenkin epätodellista. Vaikea selittää. Sitten tulee kiire pois, äkkiä kotiin ns turvaan.