Alan tietoisesti erakoitumaan, jätän yhteydenpidon vähemmälle taholle jos toisellekin

[puran nyt kumminkin]

On vain muutama ihminen, joiden seurasta nautin ihan oikeasti ja hekin asuvat kaukana täältä.

Nyt vaan on sellainen tilanne, että kaikkien kontaktien puolelta tulee vain vaatimuksia, lisätyötä tai muuten elämääni kuormittavia asioita.

En jaksa, eikä minua enää huvita pitää noita ihmisiä lähelläni. En ole mikään loskasankko, jonka niskaan voi kaataa kaiken moskan, en enää suostu sellaiseen.

Olen mieluusti sitten vaikka yksin. :kieh:

Tälle viikolle minut on jo varattu "flaijereita" levittämään, vauvan hoitotädiksi, koirien hoitotädiksi ja lenkittäjäksi, tämän lisäksi omien lasten ja koirien kanssa tuntuu olevan nyt rankka jakso meneillään. Yhdellä pukkaa murkkua, toisella jotain ihme väsy-väninää, kolmas on muuten vaan hankala käsitellä ja neljäs vetää jotain ihme hormonikilareita.

AAARRGGGH! En jaksa!
Haluaisin vain käpertyä mieheni kainaloon, vaan kun miehenikin on tällä hetkellä ylityöllistetty, eikä koskaan kotona.

Pakko purkaa!

 

[puran nyt kumminkin]

Hyvä, jos opit sanomaan "ei".

Oppia ikä kaikki :kieh:

 

["vieras"]

Minäkin olisin ehdottanut erakoitumisen sijaan opettelemaan sanomaan "ei"!

 

[No justiinsa]

Onpa sulla "kaveripiiri", jos sulla on neljä lasta, koiria ja mies paljon töissä ja silti ne pyytää sulta vielä palveluksia!

Opettele tosissaan sanomaan ei, ennen kun väsähdät ihan totaalisesti.

 

[astrolabe]

Ei ole mahdollista vain kieltäytyä lisähommista ja ottaa muuten se kiva irti, että on sosiaalisia kontakteja? Ts. ymmärrän erakoitumisen, jos sosiaaliset kontaktit yrittävät vain hyötyä sinusta, mutta muutoin siteiden katkominen on sääli.

 

[Lispetti]

Ovat kenties tottuneet saamaan palveluja.
Kun johonkin tottuu niin joillakin vaikea nähdä enää sitä oikeaa tapaa toimia, ennenkuin herätellään.

Nyt olet ilmeisesti siinä vaiheessa että tunnet jo suuttumusta kavereita kohtaan, mikä on ihan ymmärrettävää. Voisit jutella kavereiden kanssa, ehkä he tosiaan heräävät ja ymmärtävät, näin ne kontaktitkin pysyisivät, myöhempää ajatellen.
Voit sanoa että otat aikalisän

Jatkossa omien voimien mukaan, tiedän että se saattaa olla haaste, kuuntele itseäsi.
Jokainen hengittäköön itse.

 

["vieras"]

Tuo johtuu omasta roolista mikä on itse valinnut tai mihin on ajautunut eli jostakin syystä ei ole tai ei pidä itseä muuten tarpeeksi kiinnostavana ja käyttäytyy niin, että kavereiksi valikoituvat kaikenlaiset apua tarvitsevat ihmiset.

 

["möksö"]

Mulle tulee joskus vastaava fiilis, mutta ajattelen, että on tosiaan oman valinnan kysymys, jos antaa enemmän kuin jaksaa. Ei voi muita syyttää siitä, jos eivät huomaa pyytävänsä liikaa, jos itse aina suostuu.

Reilumpaa on sanoa, että nyt iski väsymys/sellainen vaihe, että omat lapset tarvitsevat enemmän aikaa. Silloin ne, jotka ovat oikeita ystäviä pitävät kuitenkin yhteyttä ja sitten ne, jotka haluavat vain ilmaista apua kaikkoavat ihan oma-aloitteisesti. On tosi epäreilua viilentää välejä ilman mitään selityksiä.

 

["joo"]

Minua ei vaadita tai edes pyydetä mihinkään, parempi niin. En viihdy monenkaan ihmisen seurassa, oikeastaan vain miestäni jaksan päivittäin + lastani sopivissa määrin. Yhtä kaveria tapaan kerran tai kahdesti kuussa, ihan ok määrä. Olen käynyt vuoden verran viikottain sosiaalisessa harrastuksessa, jonka lopettamista harkitsen nyt tosissani- ihan siksi, etten jaksa sitä paskanjauhantaa ja harrastusporukka on muuttunut kovasti vuoden takaisesta. Huomaan ärtyväni helposti, netissäkin tulee sanottua sitä sun tätä vähän turhan iisisti...