M
mitä vielä?
Vieras
muutin pari kuukautta sitten vanhaan taloon. kohta tulee talolle ikää 100v. tälläinen vanha kartanotyyppinen rakennus. alku meni ihan mukavasti, mitä nyt askeleita keittiöstä ja yläkerrasta aina silloin tällöin. mutta sitten alkoi omituiset yhteensattumat.
ensimmäisen kerran meinasin saada vasaran suoraan silmääni se teräpuoli edestä tietenkin. avasin erään yläkaapin, jonka takaseinän sivuun olin laittanut vasaran. avattuani kaapin, vasara tippui suoraan terävämpi puoli edellä suoraan kohti mun päätä ja silmää. luojalle kiitos mulla on nopeat refleksit, joten sain vasaran kiinni ennenkuin se lävisti mun vasemman silmäni.
toisen kerran olin käymässä kellarissa. ovessa ei ole minkäänlaista lukkoa, vaan tavallinen vanhanaikainen työnnettävä ovi vain. ei siis edes painokahvaa. kellarissa oli todella kylmä, siellä kun ei lämmitystä ole. kun yritin lähteä kellarista pois, ovi ei auennut, lamput sammuivat ja happi tuntui loppuvan. luojalle jälleen kiitos, lapseni tuli kotiin ja kuuli kun huusin oven takana. tuntui että tukehdun sinne.. paniikkikohtauskin saattoi olla, vaikka mulla niitä ei ole koskaan aiemmin ollutkaan. mutta tuntui että happi oli loppumassa.
kolmas kerta tapahtui eilen. kylpyhuone ja saunasiipi on rakennettu myöhemmin, siellä on myös wc. tänne siipeen pitää laskeutua pari korkeahkoa rappusta. koskaan ennen ei ole ollut mitään ongelmaa noissa rapuissa, mutta eilen illalla kun menin vessaan, tuntui kuin joku olisi tönäissyt täysillä minua ollessani rapuissa. lensin päistikkaa rappuset alas, loukkasin jalkani mutta sain otettua käsillä vastaan. jälleen kiitän luojaani siitä, että yleensä normaalilla paikalla oleva jakkara ei ollutkaan siinä, muuten olisin lyönyt pudotessani pääni todella pahasti. nyt selvisin suurilla mustelmilla ja säikähdyksellä. pudotus oli sen verran voimallinen, että keuhkoista katosi ilmat tömähtäessäni maahan.
ja vasta tänään, olen alkanut miettimään ettei tää enää voi olla sattumaa. en ole normaalisti kömpelö enkä tapaturma altis. mutta muutettuani tänne, nämä henkeä uhkaavat tilanteet on kaikki sattuneet alle kahden kuukauden sisällä. onko täällä joku, joka haluaa mut hengiltä?
ensimmäisen kerran meinasin saada vasaran suoraan silmääni se teräpuoli edestä tietenkin. avasin erään yläkaapin, jonka takaseinän sivuun olin laittanut vasaran. avattuani kaapin, vasara tippui suoraan terävämpi puoli edellä suoraan kohti mun päätä ja silmää. luojalle kiitos mulla on nopeat refleksit, joten sain vasaran kiinni ennenkuin se lävisti mun vasemman silmäni.
toisen kerran olin käymässä kellarissa. ovessa ei ole minkäänlaista lukkoa, vaan tavallinen vanhanaikainen työnnettävä ovi vain. ei siis edes painokahvaa. kellarissa oli todella kylmä, siellä kun ei lämmitystä ole. kun yritin lähteä kellarista pois, ovi ei auennut, lamput sammuivat ja happi tuntui loppuvan. luojalle jälleen kiitos, lapseni tuli kotiin ja kuuli kun huusin oven takana. tuntui että tukehdun sinne.. paniikkikohtauskin saattoi olla, vaikka mulla niitä ei ole koskaan aiemmin ollutkaan. mutta tuntui että happi oli loppumassa.
kolmas kerta tapahtui eilen. kylpyhuone ja saunasiipi on rakennettu myöhemmin, siellä on myös wc. tänne siipeen pitää laskeutua pari korkeahkoa rappusta. koskaan ennen ei ole ollut mitään ongelmaa noissa rapuissa, mutta eilen illalla kun menin vessaan, tuntui kuin joku olisi tönäissyt täysillä minua ollessani rapuissa. lensin päistikkaa rappuset alas, loukkasin jalkani mutta sain otettua käsillä vastaan. jälleen kiitän luojaani siitä, että yleensä normaalilla paikalla oleva jakkara ei ollutkaan siinä, muuten olisin lyönyt pudotessani pääni todella pahasti. nyt selvisin suurilla mustelmilla ja säikähdyksellä. pudotus oli sen verran voimallinen, että keuhkoista katosi ilmat tömähtäessäni maahan.
ja vasta tänään, olen alkanut miettimään ettei tää enää voi olla sattumaa. en ole normaalisti kömpelö enkä tapaturma altis. mutta muutettuani tänne, nämä henkeä uhkaavat tilanteet on kaikki sattuneet alle kahden kuukauden sisällä. onko täällä joku, joka haluaa mut hengiltä?
)
