alakuloisuus, missä vaiheessa tarttee huolestua?

eli mulla todettu keskivaikea sekamuotoinen ahdistus ja masennus, söin viime kesästä marraskuuhun lääkkeitä, lopetin ne kun tilanne alkoi selkiytyä ja rauhottua eikä ollut enää itsetuhoisuutta... mutta nyt alkaa taas tihenevässä määrin olla päiviä että olen alakuloinen, ahdistunut eikä siihen ole oikein mitään syytä... pitääkö mun taas hakea lääkkeet vai voikohan tää olla ohimenevää taas.. itse masennus ei varmaan koskaan oikein kunnolla parane mutta en mie haluais niitä lääkkeitäkään syödä enää..

 

up

 

olisiko terapiasta apua?
käy juttelemassa jonkun ammattiauttajan kanssa, voihan olla et lääkitystä et tarvitsisi vaan juttelemisesta ja neuvoista saisit tarpeeksi apua..

 

mistä olette noita masennustestejä täytelleet? siis verkosta löytyykö ? I know, google, mutta siis mikä ois hyvä.

 

Ja seki riippuu, et mistä tuo sun masennus johtuu. Et onko se jostain tapahtumasta vai jotenkin muuten vaan. Jos se on joku tapahtuma, niin tarttisit varmaan keskusteluapua tai jotain erilaista kuin pelkät lääkkeet.

Itellä oli vaikea onnettomuus lähipiirissä ja purin tuntojani vihkoon. En osaa oikein muille puhua, mut tää vihko on mun juttu. Kirjotan sinne vieläin, jos alkaa ahdistamaan tai mietin joitakin asioita muuten vain.

 

olisiko terapiasta apua?
käy juttelemassa jonkun ammattiauttajan kanssa, voihan olla et lääkitystä et tarvitsisi vaan juttelemisesta ja neuvoista saisit tarpeeksi apua..

mie kävin perheneuvolassa juttelemassa, mutta nekin käynnit väheni ja sitten loppui kun asiat muuttui paremmaksi.. siis mun olo on ollut oikein hyvä joulukuusta huhtikuuhun asti, mutta nyt on alkanut tulemaan näitä päiviä että olo on kauhea, ja siihen ei siis ole syytä.. ne asiat mitkä mulle menneisyydessä on ongelmia aiheuttanut on käsitelty ja mie oikeasti luulin että oisin siinä kunnossa että pärjään taas omillani ilman lääkkeitä tai terapiaa...

mut ehkä mie soitan sinne missä aiemmin kävin, et josko pääsisin juttelemaan.

 

siis lopetit lääkkeet.pikkuhiljaa vähentäen vaiko heti kerralla? itse käyn myös terapiassa lääkityksen lisäksi.elämäntilanteet ja tressi vaikuttavat mulla olotilaan

 

Mulla vähän samaa, söin lääkkeitä muutaman vuoden, lopetin ja taas ahdistaa. Terapiasta kai jotain apua mutta... voi olla etten jaksa ilman lääkkeitä kuitenkaan.

Eihän niistä lääkkeistä apua ollut siihen syyhyn, mistä ahdistus tuli, mutta huomaan että mieliala on taas laskenut. Ahdistukseen ne ei auttanu.

 

Reagoida kannattaa nopeasti jo taustalla on masennusta. En suinkaan tarkoita, että lääkkeitä pitäisi heti hakea on olemassa lukemattomia muita hoitoja masennukseen ennen lääkkeitä. Itse olen selvinnyt aikoinaan vaikeasta masennuksesta terapian ja kotihoitokonstien avulla ilman lääkkeitä. Nykyään kun alakulo nostaa päätään alan melko pian hoitaa oloa kotikonstein, jotta välttyisin uudelta vakavalta masennukselta.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että masennus uusii helpolla varsinkin jos elämäntilanne on kovin haasteellinen. Kannattaa vaan reippaasti hakea keskusteluapua jos alkaa tuntua ettei kotikonstit auta. Itselläni masennus uusi esikoisen syntymän jälkeen ja silloin oli haettava apua. Silloinkin selvittiin viikottaisella "jutustelulla" ja kotihoidoilla. Piti kyllä olla aika tiukkana ettei ottanut lääkkeitä vastaan. Niitä kyllä jaksetaan tuputtaa. Ne vaan ei aina ole se paras ja nopein tapa selvitä. Niin lääkkeethän eivät sinänsä paranna...

laita yv:tä jos haluat jutella enemmän. Voimia! :hug:

 

Ja seki riippuu, et mistä tuo sun masennus johtuu. Et onko se jostain tapahtumasta vai jotenkin muuten vaan. Jos se on joku tapahtuma, niin tarttisit varmaan keskusteluapua tai jotain erilaista kuin pelkät lääkkeet.

Itellä oli vaikea onnettomuus lähipiirissä ja purin tuntojani vihkoon. En osaa oikein muille puhua, mut tää vihko on mun juttu. Kirjotan sinne vieläin, jos alkaa ahdistamaan tai mietin joitakin asioita muuten vain.

se johtuu niin monista asioista ja menneisyyden tapahtumista ja on ollut mulla todella pitkään, varmaan liki 10v, mutta apua hain siihen vasta viime kesänä kun kaikki meni vituiks.. ja silloin tosissaan olen käynyt jutetlemassa, olen syönyt lääkkeitä ja valtaosa nosita asiosiat on selvinnyt tai ainakin käsitelty..
nyt ei ole tapahtunut mitään ikäviä juttuja, päin vastoin, ja lukuunottamatta näitä alakuloisia päiviä niin olen onnellinen ja iloinen, mutta lähinnä huolestuttaa se että nyt näitä päivä on useammin, monta päivää viikossa, ja pelkäänkin että se menee sitten taas siihen mitä se oli aiemmin...

 

No se varmaan on, kun olet nyt onnellinen ja hyvässä asemassa, niin sulla on ns. aikaa ja jaksamista miettiä noita vanhoja asioita.

Tarvit ehkä uusia keskusteluaikoja, oot ehkä alitajunnassa miettiny noita asioita lisää, niin sun pitäis vähän kuin purkaa ne ulos vaan.

 

Reagoida kannattaa nopeasti jo taustalla on masennusta. En suinkaan tarkoita, että lääkkeitä pitäisi heti hakea on olemassa lukemattomia muita hoitoja masennukseen ennen lääkkeitä. Itse olen selvinnyt aikoinaan vaikeasta masennuksesta terapian ja kotihoitokonstien avulla ilman lääkkeitä. Nykyään kun alakulo nostaa päätään alan melko pian hoitaa oloa kotikonstein, jotta välttyisin uudelta vakavalta masennukselta.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että masennus uusii helpolla varsinkin jos elämäntilanne on kovin haasteellinen. Kannattaa vaan reippaasti hakea keskusteluapua jos alkaa tuntua ettei kotikonstit auta. Itselläni masennus uusi esikoisen syntymän jälkeen ja silloin oli haettava apua. Silloinkin selvittiin viikottaisella "jutustelulla" ja kotihoidoilla. Piti kyllä olla aika tiukkana ettei ottanut lääkkeitä vastaan. Niitä kyllä jaksetaan tuputtaa. Ne vaan ei aina ole se paras ja nopein tapa selvitä. Niin lääkkeethän eivät sinänsä paranna...

laita yv:tä jos haluat jutella enemmän. Voimia! :hug:

no mie sain ne lääkkeet kun mulla oli ahdistuksen myötä itsetuhoisuutta, ja lopulta söin maksimi annosta niissä lääkkeissä... lopetin ne itse, kun olo oli kohentunut, ne lääkkeet turrutti kaikki tunteet ja oli vielä kalliitakin... ja ei ole kiva olla pienen lapsen kanssa yksin kun ei tunne mitään..
kävin sellaisen depis kurssinkin joka on suunnattu nimenomaan pienten lasten vanhemmille, siitä sai ihan oikeasti apuja ja selviytymiskeinoja arkeen.. mutta nyt tuntuu ettei mikään määrä mukavaa tekemistä tai ajattelua etc auta näinä päivinä, vaikka koitan keskittyä kaikkeen muuhun kuin sen olotilan ajatteluun niin ei onnistu, mikään ei huvita eikä kiinnosta eikä jaksa edes hymyilyttää..
koitan saada ajan sinne perheneuvolaan ja katsotaan sitte miten asiat etenee