V
vierailija
Vieras
Mistä sen tietää että on oikeasti aika hakea apua alakuloisuuteen? Itse olen koko syksyn ollut mieli maassa, kärsin unettomuudesta, ruokahaluttomuudesta, ahdistuksen tunteesta, riittämättömyyden tunteesta, alakulosta, stressistä, paniikkikohtauksista ja kyvyttömyydestä hoitaa ja huolehtia asioista. Siirrän kaiken aina huomiselle niin kauan kunnes joku muu pakottaa minut tekemäön jotain. Harrastan säännöllisesti liikuntaa ja urheilua, mutta nyt sekin tuntuu jäävän tekosyiden alle pois päiväjärjestyksestä. En jaksa ihmisiä ympärilläni ja koen etten pysty tekemään mitään ilman miestäni. Olen siis kotiäiti ja nyt tuntuu että lapset ovat älyttömän huonossa hoidossa koska ovat kanssani päivät pitkät. En pääse ulos ovesta heidän kanssaan. Teen ruokaa heille kun he sattuvat muistuttamaan että ovat nälkäisiä ja rytmit on muutenkin ihan kuralla. Aamuisin en meinaa päästä sängystä ylös koska yön olen valvonut tai nukkunut lyhyitä pätkiä painajaisia nähden.
Miehelleni olen tästä puhunut mutta hän uskoo minun olevan vain stressaantunut töihinpaluusta ja tämänhetkisestä epävakaasta taloudellisesta tilsnteestamme. Haluan uskoa että hän on oikeassa. Kuitenkin mietin pitäisikö minun hakea ulkopuolista apua vai ei. Suoraan sanottuna koko ajatus avun hakemisesta tuntuu läjes yhtä ahdistavalta kuin tämä arki muutenkin.
Miehelleni olen tästä puhunut mutta hän uskoo minun olevan vain stressaantunut töihinpaluusta ja tämänhetkisestä epävakaasta taloudellisesta tilsnteestamme. Haluan uskoa että hän on oikeassa. Kuitenkin mietin pitäisikö minun hakea ulkopuolista apua vai ei. Suoraan sanottuna koko ajatus avun hakemisesta tuntuu läjes yhtä ahdistavalta kuin tämä arki muutenkin.
