Alakulo/masennus raskauden viimeisillä viikoilla?

[heinäkuu]

Onko kellään muulla ollut masentunutta/alakuloista oloa tässä ihan viimeisillä raskausviikoilla? Helpottiko synnytyksen jälkeen? Mulla on nyt menossa rv 37+4, ja olen ollut ihan ihmeissäni siitä, miten vielä pari viikkoa sitten olin koko ajan niin energinen ja onneni kukkuloilla, pesin vauvanvaatteita ja hankin tavaroita... Nyt seuralaisena on useammin alakulo ja ahdistus Esikoista odotan, ja tietysti synnytyskin jännittää, mutta en osaa sitä varsinaisesti pelätä, kun en tiedä mitä tuleman pitää. Lähinnä pelottaa se aika vauvan syntymän jälkeen: onko vauva kauhean itkuinen, miten hoito ja arki sujuu ja kiinnynkö siihen jne... On kyllä ihana mies ja hän varmasti myös osallistuu hoitoon. On myös sellaisia tuntemuksia, että itsekin kaipaisi hoivaa ja huomiota, mutta vauvaanhan se huomio varsinkin aluksi kiinnittyy.

 

[..]

Mulla oli ja meni ohi synnytyksn jälkeen

 

[Maira]

Jep, mulla oli kanssa pari viimeistä kuukautta..Synnytyksen jälkeen helpotti kun hormonit alko tasaantuu.. :hug:

 

[mä]

Mulla on nyt välillä, viikot 21. Ihan ihme fiilis kun kaikki ok, niin tulee tosi yksinäinen olo välillä. Mies kuitenkin myös täysillä mukana ja siskot ihan innoissaan, joten mukanaeläjiä on vaikka kuinka. Silti ihmettelen itseäni, kun porukassakin tulee olo, että olenpa yksinäinen. Koskaan aikaisemmin ei tälläistä ole ollut.

 

[samassa junassa]

Täällä ollaan kans rv 35+3 ja nyt on hiljalleen alkanut ahdistaa ja on alakuloinen olo. Luulen kyl et johtuu aika paljon selkäkivuista ja huonosti nukutuista öistä ja siitä ettei voi harrastaa liikuntaa enää niin paljon. Raskaana oleminen vaan tuntuu jo ihan kamalalta,olis ihana jo saada toivottu esikoinen vihdoin syliin. Olis mukava jo olla oma ittensä ja päästä lenkille,pukeutua nätistä,jne.. Tätä vauvaa kun on jo odotettu se 3 vuotta kaiken kaikkiaan niin tuntuu TOSI pitkältä nää vikat viikot. Eikö se ikinä tuu?
Mies onneks jaksaa hemmotella ja naurattaa, mut välillä toivoo et vois vaan nukkuu tän vikan kuukauden ja sit se vauva olis jo siinä.

 

[ap]

Mulla on myös varmaan tuo unettomuus ja vaikeat yöt tehneet oman osansa tähän fiilikseen... Viime yönä heräsin n. 20 kertaa selkäkipuihin ja vessaan :O Olen tietysti onnellinen siitä, että asiat ovat näinkin hyvin, ja raskaus sujunut muuten ongelmitta. Jännä tunne välillä tosiaan se, kun kaikki ympärillä hössöttää ja itselle tulee vaan välillä sellainen olo, kuin katselis ulkopuolelta tätä touhua. Olen itse työskennellyt vuosia lasten ja myös ihan vauvojenkin kanssa, mikä on suurelta osin hyvä asia (vauvanhoitokokemus), mut toisaalta olen vähän ehkä turhankin kyyninen joidenkin asioiden suhteen ja osaan odottaa vaan pahinta (olen työskennellyt perhetyöntekijänä ns. ongelmaperheissä). Mietin myös sitä, tajuaakohan tuo mies, mihin tässä oikeasti ollaan lähdetty, hänellä kun ei ole ollenkaan kokemusta vauvoista. Ei, tiedän, että munkin pitäisi heittää vaan turhat ennakko-odotukset jonnekin kuuseen ja ottaa vastaan mitä se vauva meille antaa omana itsenään... Kai se on tämä naisen osa tällainen... huolehtia ja vatvoa