M
mar1a
Vieras
Kysyisin vinkkejä seuraavaan tilanteeseen: Siskoni perheessä on 9-vuotias poika ja kaksi kissaa. Siskoni poika käsittelee kissoja mielestäni melko kovakouraisesti. Retuuttaa kissoja esim. kainalosta roikottamalla, häiritsee lepoa, silittää vastakarvaan ja pitää väkisin sylissä eikä päästä pois. Ei oikein osaa leikittää kissoja, vaan ainut kommunikaatio on sylissä retuuttaminen.
Siskoni asuu kaksin pojan kanssa ja hän ei oikeastaan puutu pojan ja kissojen toimintaan mitenkään. Vierailen heillä noin viikon-parin viikon välein ja heillä vieraillessa huomautan kyllä pojalle aina jos kissan käsittely on liian kovakouraista ja koitan opastaa ja neuvoa, miten olla kissojen kanssa jne. Olen keskustellut siskoni kanssa asiasta, hän on asiasta samaa mieltä ja lupaa aina ottaa asian huomioon, mutta pojan toiminta ei ole kyllä kehittynyt mitenkään. Siskoni on muutenkin vähän huono komentamaan tai opastamaan lastaan, joten voi olla ettei asiaan ole sittenkään tartuttu kovin aktiivisesti.
Kissat on olleet heillä nyt noin puolitoista vuotta, eli mikään ihan uusi asia tämä ei enää ole. Lisäksi poika on jo sen ikäinen, että hän on välillä myös yksin kotona, esim. iltapäivisin koulun jälkeen, ja pelkään millaista touhu on kissojen kanssa silloin, kun aikuista ei ole paikalla.. En usko, että poika haluaa vahingoittaa kissoja, vaan kyllä hän kissoista tykkää ja siksi mielellään niitä syliinsä ottaakin jne, mutta hän ei oikein taida ymmärtää että ne ovat eläviä olentoja eikä leluja... Ja kun äiti ei ohjaa ja opasta eläinten kanssa olemisessa, niin eipä poika oikein muutakaan osaa. Mitä voisin vielä asialle tehdä, jotta kissojen ja siskoni pojan kommunikaatio paranisi ja missä menee mielestänne raja siinä, että eläinten hyvinvoinnista täytyy alkaa oikeasti olla huolissaan tuon kohtelun vuoksi?
Siskoni asuu kaksin pojan kanssa ja hän ei oikeastaan puutu pojan ja kissojen toimintaan mitenkään. Vierailen heillä noin viikon-parin viikon välein ja heillä vieraillessa huomautan kyllä pojalle aina jos kissan käsittely on liian kovakouraista ja koitan opastaa ja neuvoa, miten olla kissojen kanssa jne. Olen keskustellut siskoni kanssa asiasta, hän on asiasta samaa mieltä ja lupaa aina ottaa asian huomioon, mutta pojan toiminta ei ole kyllä kehittynyt mitenkään. Siskoni on muutenkin vähän huono komentamaan tai opastamaan lastaan, joten voi olla ettei asiaan ole sittenkään tartuttu kovin aktiivisesti.
Kissat on olleet heillä nyt noin puolitoista vuotta, eli mikään ihan uusi asia tämä ei enää ole. Lisäksi poika on jo sen ikäinen, että hän on välillä myös yksin kotona, esim. iltapäivisin koulun jälkeen, ja pelkään millaista touhu on kissojen kanssa silloin, kun aikuista ei ole paikalla.. En usko, että poika haluaa vahingoittaa kissoja, vaan kyllä hän kissoista tykkää ja siksi mielellään niitä syliinsä ottaakin jne, mutta hän ei oikein taida ymmärtää että ne ovat eläviä olentoja eikä leluja... Ja kun äiti ei ohjaa ja opasta eläinten kanssa olemisessa, niin eipä poika oikein muutakaan osaa. Mitä voisin vielä asialle tehdä, jotta kissojen ja siskoni pojan kommunikaatio paranisi ja missä menee mielestänne raja siinä, että eläinten hyvinvoinnista täytyy alkaa oikeasti olla huolissaan tuon kohtelun vuoksi?