Alakouluikäinen lapsi ja kissan käsittely

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mar1a
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mar1a

Vieras
Kysyisin vinkkejä seuraavaan tilanteeseen: Siskoni perheessä on 9-vuotias poika ja kaksi kissaa. Siskoni poika käsittelee kissoja mielestäni melko kovakouraisesti. Retuuttaa kissoja esim. kainalosta roikottamalla, häiritsee lepoa, silittää vastakarvaan ja pitää väkisin sylissä eikä päästä pois. Ei oikein osaa leikittää kissoja, vaan ainut kommunikaatio on sylissä retuuttaminen.

Siskoni asuu kaksin pojan kanssa ja hän ei oikeastaan puutu pojan ja kissojen toimintaan mitenkään. Vierailen heillä noin viikon-parin viikon välein ja heillä vieraillessa huomautan kyllä pojalle aina jos kissan käsittely on liian kovakouraista ja koitan opastaa ja neuvoa, miten olla kissojen kanssa jne. Olen keskustellut siskoni kanssa asiasta, hän on asiasta samaa mieltä ja lupaa aina ottaa asian huomioon, mutta pojan toiminta ei ole kyllä kehittynyt mitenkään. Siskoni on muutenkin vähän huono komentamaan tai opastamaan lastaan, joten voi olla ettei asiaan ole sittenkään tartuttu kovin aktiivisesti.

Kissat on olleet heillä nyt noin puolitoista vuotta, eli mikään ihan uusi asia tämä ei enää ole. Lisäksi poika on jo sen ikäinen, että hän on välillä myös yksin kotona, esim. iltapäivisin koulun jälkeen, ja pelkään millaista touhu on kissojen kanssa silloin, kun aikuista ei ole paikalla.. En usko, että poika haluaa vahingoittaa kissoja, vaan kyllä hän kissoista tykkää ja siksi mielellään niitä syliinsä ottaakin jne, mutta hän ei oikein taida ymmärtää että ne ovat eläviä olentoja eikä leluja... Ja kun äiti ei ohjaa ja opasta eläinten kanssa olemisessa, niin eipä poika oikein muutakaan osaa. Mitä voisin vielä asialle tehdä, jotta kissojen ja siskoni pojan kommunikaatio paranisi ja missä menee mielestänne raja siinä, että eläinten hyvinvoinnista täytyy alkaa oikeasti olla huolissaan tuon kohtelun vuoksi?
 
Onko se poika jotenkin älyltään vajaa kuin ei edes sinun puhettasi usko kun sanot hänelle, että kissoja ei saa kohdella niin kuin hän niitä kohtelee eikä ymmärrä itse kohtelevansa niitä huonosti? Kyllä tuon ikäisen lapsen pitää jo itse ymmärtää, että miten eläimiä kuuluu kohdella eivätkö ne kissat ole mitään pehmoleluja vaan eläviä ja tuntevia olentoja joita ei saa käsitellä miten haluaa?
 
Tuttu tarina. Lapsille pitää saada lemmikkejä, mutta sitten niitä ei osata hoitaa eikä lapsia osata komentaa. Toivottavasti kissoilla on edes piilopaikkoja tarjolla, joihin pääsevät poikaa karkuun.
 
Tuttu tarina. Lapsille pitää saada lemmikkejä, mutta sitten niitä ei osata hoitaa eikä lapsia osata komentaa. Toivottavasti kissoilla on edes piilopaikkoja tarjolla, joihin pääsevät poikaa karkuun.

Noniinpä :/ Olen tästä täysin samaa mieltä. Kissoilla on onneksi piilopaikkoja ja korkeita paikkoja pojan käsien ulottumattomissa ja lisäksi toinen kissa on alkanut vähän näyttää kynsiään, kirjaimellisesti, jos käsittely ei ole mieluisaa. Poika on myös osan ajasta isällään, joten kissat saavat sen ajan olla rauhassa lapselta, mutta olen itse sitä mieltä, että kyllä lemmikit ansaitsevat kunnollista kohtelua ihan jatkuvasti ja jokainen retuutus on turhaa... :/ Ehkä täytyy vaan koittaa kärsivällisesti ja vielä napakammin ohjata poikaa eläinten käsittelyssä.. Ap
 
Onko se poika jotenkin älyltään vajaa kuin ei edes sinun puhettasi usko kun sanot hänelle, että kissoja ei saa kohdella niin kuin hän niitä kohtelee eikä ymmärrä itse kohtelevansa niitä huonosti? Kyllä tuon ikäisen lapsen pitää jo itse ymmärtää, että miten eläimiä kuuluu kohdella eivätkö ne kissat ole mitään pehmoleluja vaan eläviä ja tuntevia olentoja joita ei saa käsitellä miten haluaa?

On hänellä ollut joitakin toiminnanohjaukseen liittyviä haasteita, joita on tutkittu ja tutkitaan edelleen. Mitään diagnoosia ei ole. On hajamielinen ja ottaa ohjeita ja käskyjä huonosti vastaan. Toisaalta ihan reipas ja aktiivinen. Kieltämättä, mielestäni joissain asioissa paljon ikäistään nuoremmalla tasolla. Olen näitä lapsen kehitystasoon liittyviä asioita yrittänyt huomioida, kun ohjaan kissojen käsittelyä, esim. annan selkeitä ja lyhyitä ohjeita. Täytyy vielä ottaa asia uudelleen puheeksi siskoni kanssa ja koittaa tuoda asiaa esille boksin ulkopuolelta, jotta ymmärtäisi että nyt tarvitaan oikeasti tiukkaa ja sitoutunutta otetta myös äidiltä lapsen ohjaamiseen. Vaikka pojalla nyt jotain ongelmia/diagnooseja olisikin, niin ei hän sentään niin toivoton tapaus mielestäni ole, ettei aikuisen aktiivisella ohjauksella pystyisi tässä eläinasiassa kehittymään..
 

Yhteistyössä