V
vierailija
Vieras
Älä usko valtaapitäviin – kilpailukyky tarkoittaa oikeasti kehnoa palkkaa
Pekka Seppänen
Julkaistu: 11.12. 2:00 , Päivitetty: 11.12. 10:58
(KUVA: KAI TIRKKONEN)
LEHDESSÄ luki, että Nokia putoaa kuin kivi. Tarkoitettiin, että Nokian osakekurssi on laskenut 6 prosenttia. Ei 100 prosenttia, niin kuin kivellä on tapana pudota, kun se putoaa.
Valtaapitävät kertovat viikoittain, että Suomen talous on umpikujassa, veitsen terällä tai kuilun partaalla. Työvoimakustannukset ovat puolestaan kipurajoilla elleivät sitten tapissa.
Talouden kieli harhauttaa tarkoituksellisesti. Harhauttajat käyttävät metaforia eli vertauskuvia, koska he eivät halua kertoa totuutta.
Suomen etu tarkoittaa sen etua, joka sanoo Suomen etu. Kilpailukyky tarkoittaa kehnoja palkkoja.
HARHAAN voi johtaa paitsi metaforilla, myös numeroilla.
Suomessa esitetään vaikutusvaltaisilla titteleillä tuulesta temmattuja numeroita siinä toivossa, että toimittajat välittäisivät ne sellaisinaan lukijoille. Usein tämä onnistuu, sillä toimittajilla ei aina ole aikaa, kykyä tai halua ottaa itse selvää asioista.
Jokainen tietää, että Suomessa on korkea veroaste. Paitsi että ei ole. Eri maiden numerot on nimittäin laskettu eri tavalla. Toisin kuin muissa maissa, Suomessa veroasteeseen on laskettu mukaan työeläkemaksut. Jos ne jätetään Suomen laskuista pois, Suomen veroaste on alle EU-keskiarvon.
Jokainen tietää myös, että julkinen sektori on pahanpäiväisesti velkaantunut. Muka. Jos työeläkemaksut lasketaan mukaan veroihin, niin kuin veroasteen kauhistelijat tekevät, pitää 180 miljardin euron työeläkevarat vastaavasti laskea osaksi julkisia varoja. Kun niin tehdään, julkinen sektori ei ole lainkaan velkaantunut. Päinvastoin, varoja on enemmän kuin velkoja.
Jompikumpi näistä itsestäänselvistä totuuksista ei siis pidä paikkaansa. Joko Suomi ei ole velkaantunut tai sitten veroaste ei ole korkea. Jokainen päättäköön itse, kumpi ongelma on olemassa. Molemmat eivät ole.
KUN JOKU seuraavan kerran sanoo, että meillä ei ole varaa vanhustenhoitoon, nuorisopsykiatriaan, kulttuuriin tai johonkin muuhun järkevään, kannattaa kysyä miten niin ei ole varaa.
Jos velkaa on liikaa, verotusta voi kiristää. Tai jos verotus on liian kireää, velkaa voi lisätä.
Pekka Seppänen
Julkaistu: 11.12. 2:00 , Päivitetty: 11.12. 10:58
(KUVA: KAI TIRKKONEN)
LEHDESSÄ luki, että Nokia putoaa kuin kivi. Tarkoitettiin, että Nokian osakekurssi on laskenut 6 prosenttia. Ei 100 prosenttia, niin kuin kivellä on tapana pudota, kun se putoaa.
Valtaapitävät kertovat viikoittain, että Suomen talous on umpikujassa, veitsen terällä tai kuilun partaalla. Työvoimakustannukset ovat puolestaan kipurajoilla elleivät sitten tapissa.
Talouden kieli harhauttaa tarkoituksellisesti. Harhauttajat käyttävät metaforia eli vertauskuvia, koska he eivät halua kertoa totuutta.
Suomen etu tarkoittaa sen etua, joka sanoo Suomen etu. Kilpailukyky tarkoittaa kehnoja palkkoja.
HARHAAN voi johtaa paitsi metaforilla, myös numeroilla.
Suomessa esitetään vaikutusvaltaisilla titteleillä tuulesta temmattuja numeroita siinä toivossa, että toimittajat välittäisivät ne sellaisinaan lukijoille. Usein tämä onnistuu, sillä toimittajilla ei aina ole aikaa, kykyä tai halua ottaa itse selvää asioista.
Jokainen tietää, että Suomessa on korkea veroaste. Paitsi että ei ole. Eri maiden numerot on nimittäin laskettu eri tavalla. Toisin kuin muissa maissa, Suomessa veroasteeseen on laskettu mukaan työeläkemaksut. Jos ne jätetään Suomen laskuista pois, Suomen veroaste on alle EU-keskiarvon.
Jokainen tietää myös, että julkinen sektori on pahanpäiväisesti velkaantunut. Muka. Jos työeläkemaksut lasketaan mukaan veroihin, niin kuin veroasteen kauhistelijat tekevät, pitää 180 miljardin euron työeläkevarat vastaavasti laskea osaksi julkisia varoja. Kun niin tehdään, julkinen sektori ei ole lainkaan velkaantunut. Päinvastoin, varoja on enemmän kuin velkoja.
Jompikumpi näistä itsestäänselvistä totuuksista ei siis pidä paikkaansa. Joko Suomi ei ole velkaantunut tai sitten veroaste ei ole korkea. Jokainen päättäköön itse, kumpi ongelma on olemassa. Molemmat eivät ole.
KUN JOKU seuraavan kerran sanoo, että meillä ei ole varaa vanhustenhoitoon, nuorisopsykiatriaan, kulttuuriin tai johonkin muuhun järkevään, kannattaa kysyä miten niin ei ole varaa.
Jos velkaa on liikaa, verotusta voi kiristää. Tai jos verotus on liian kireää, velkaa voi lisätä.