ala-aste

[vierailija]

Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia (tai täysin vastakkaisia): monet ala-asteen opet on ylimielisiä vanhempia ja lapsia kohtaan. Vuosi toisensa jälkeen ne ovat töissä lasten kanssa ja ovat toki viisaampia kuin pienet lapset. Joillekin tämä aiheuttaa ylpistymistä ja pikku hiljaa luulevat olevansa keskivertokansaa viisaampia.
Onko joku sanonut opettajalle, jostain asiasta että nyt ei ole samaa mieltä? Lapselleni ope ehdotti erityistukea matematiikassa (1 luokkalainen), mutta mina olen nyt eri mieltä. Lapsi on oppinut paljon ja ei kaipaa tukea matematiikassa. Vaan kaipaisi, että luokassa olisi vähän rauhallisempaa. Uuden opetussuunnitelman innoittamana luokasta on poistettu pulpetit ja suurin osa kirjoista. Monisteiden varassa mennään. Minä aion sanoa nyt, että ei käy, ainakaan vielä. Katsellaan rauhassa miten syksy etenee.

 

[vierailija]

Siis sinulle ei käy pulpettien poisto ja monisteiden käyttöönotto?

 

[vierailija]

Ottamatta kantaa tuohon muuhun mitä sanoit, mutta on ihan totta että koulusta puuttuu kuri ja työrauha. Ei siinä tukiopetukset auta, kun lapsille ei alunperinkään voida luoda rauhallista ja turvallista oppimisympäristöä.
Olen itse ihan kauhuissani siitä, millaista joissakin ala-asteiden luokissa nykyään on. Lapset eivät käyttäydy ikätasonsa mukaisesti, koska heiltä ei koskaan sitä vaadita. Tämä johtaa siihen, että kaikki kärsivät, ja ovat stressaantuneita. Suorastaan hävettää, että älykäitä lapsia aliarvioidaan niin rankasti, että kuvitellaan etteivät nämä osaa keskittyä tai käyttäytyä. Osaavathan lapset, jos sitä vaaditaan.

 

[vierailija]

Siis sinulle ei käy pulpettien poisto ja monisteiden käyttöönotto?

monisteissa ei ole sisällysluetteloa ja ne on mustavalkoisia. visuaaliset oppijat kärsivät kun ei ole kuvia/värejä. Sisällysluettelo on oppimisen kannalta mailman tärkein asia. pulpettien poisto usein lisää levottomuutta luokassa.

 

[vierailija]

monisteissa ei ole sisällysluetteloa ja ne on mustavalkoisia. visuaaliset oppijat kärsivät kun ei ole kuvia/värejä. Sisällysluettelo on oppimisen kannalta mailman tärkein asia. pulpettien poisto usein lisää levottomuutta luokassa.

Tämä on niin totta. Rutiinit vapauttavat energiaa itse oppimiseen. Jos lapsen on jatkuvasti haettava sitä omaa paikkaansa, tunnelmasta tulee levotonta. Lapsen on myös tärkeä oppia, että opiskelu aloitetaan oppikirjan sisällysluettelosta. Siitä nähdään kokonaiskuva, sen avulla voi ymmärtää, mitkä on ne tärkeimmät opittavat asiat, ja se auttaa seuraavien tuntien ennakoinnissa. Sisällysluettelo muodostaa koko opittavan aineen rungon, ja pelkästään muistamalla otsikoita pääsee pitkälle. Monisteet tekevät oppimisesta pirstaleista.

 

[vierailija]

Sisällysluettelo kunniaan! sen avulla myös vanhemmat voivat paremmin seurata, onko lapsi oppinut tärkeimmän asiat, vähän verrata mitä on jo opittu ja mitä opitaan seuraavaksi. Nyt rändömillä tulee mustavalkoisia monisteita, jotka ainoastaan opettajan päässä muodostavat kokonaisuuden.

 

[.....]

Itseäni ärsyttää tuo pulpettien poistuminen. Siis ihan hyvä, että osa tunneista toteutetaan muutoin kuin könöttämällä istuviltaan, mutta hyvä olisi opetella paikallasnkin istumaan ja antaisi eri tavalla työskentelyrauhaa.

Ja tuskin ne asennot jossain tyynykasassa maatessa, kone käsissä, ergonomisesti sen parempia ovat.

 

[vierailija]

Tämä on niin totta. Rutiinit vapauttavat energiaa itse oppimiseen. Jos lapsen on jatkuvasti haettava sitä omaa paikkaansa, tunnelmasta tulee levotonta. Lapsen on myös tärkeä oppia, että opiskelu aloitetaan oppikirjan sisällysluettelosta. Siitä nähdään kokonaiskuva, sen avulla voi ymmärtää, mitkä on ne tärkeimmät opittavat asiat, ja se auttaa seuraavien tuntien ennakoinnissa. Sisällysluettelo muodostaa koko opittavan aineen rungon, ja pelkästään muistamalla otsikoita pääsee pitkälle. Monisteet tekevät oppimisesta pirstaleista.

Ei ekaluokkalainen pahemmin osaa sisällysluetteloa kaivata tai usein edes tajua siitä paljon mitään.

 

[vierailija]

Ei ekaluokkalainen pahemmin osaa sisällysluetteloa kaivata tai usein edes tajua siitä paljon mitään.

Ei tietenkään. On vanhemman tehtävä opettaa opiskelutekniikoita, joista tärkein on kyky hahmottaa asiakokonaisuuksia. Ekaluokkalainen tarvitsee joka tapauksessa vanhemman tuen siihen, että läksyjenteosta tulee rutiinia, ja että ne ylipäänsä tulevat huolellisesti tehdyiksi. Samalla lasta voi ohjata oikeanlaiseen itsenäiseen opiskeluun.

 

[.....]

Ei ekaluokkalainen pahemmin osaa sisällysluetteloa kaivata tai usein edes tajua siitä paljon mitään.

Ei ehkä osaa, mutta kannattaisi opettaa.
Kaikki opiskelu kannattaa aloittaa sisälkysluetteloon tutustumalla. Tällöin saa kokonaiskuvan tulevasta, aivot alkavat jo prosessoimaan tulevia asioita ja asioita on helpompi liittää toisiinsa.

Samoin kertaamisessa oiva apu.

 

[vierailija]

Meillä on pulpetit ja matikan kirjat ekaluokkalaisella. Ja läksyjä. Ja jos ehdotettaisiin tukiopetusta matikassa, ottaisin vastaan. Äidinkielessä saa jo tukiopetusta, kun äänteiden lukeminen takkuaa.

 

[vierailija]

Mutta jos on nyt ihan pienestä tuen tarpeesta kiinni, niin eikö olisi fiksua ensin kokeilla, jos kotona voisi tehdä ekstratehtäviä vähän tai muuten vanhemmat auttaa. Erityisopen luokse kun menee pari kertaa viikossa, jää muusta opetuksesta paitsi ja se voi olla lapselle aika leimaava taakka lähteä normiluokasta pari kertaa viikossa pois.

 

[vierailija]

Ei ehkä osaa, mutta kannattaisi opettaa.
Kaikki opiskelu kannattaa aloittaa sisälkysluetteloon tutustumalla. Tällöin saa kokonaiskuvan tulevasta, aivot alkavat jo prosessoimaan tulevia asioita ja asioita on helpompi liittää toisiinsa.

Samoin kertaamisessa oiva apu.

Mistä tulevasta? Ei sisällysluettelo ole mikään "tuleva" jollei opettaja sitten päätä järjestää opetusta siten, että kirja käydään läpi kannesta kanteen.

Sitä paitsi jos tulevaan tutustuminen katsotaan tärkeäksi, niin aika pienellä vaivalla opettaja tekee paperin, mistä ilmenevät tulevat aiheet.

 

[vierailija]

Mistä tulevasta? Ei sisällysluettelo ole mikään "tuleva" jollei opettaja sitten päätä järjestää opetusta siten, että kirja käydään läpi kannesta kanteen.

Sitä paitsi jos tulevaan tutustuminen katsotaan tärkeäksi, niin aika pienellä vaivalla opettaja tekee paperin, mistä ilmenevät tulevat aiheet.

Kaikki opetus tapahtuu valtakunnallisen opsin mukaan, jonka mukaan myös oppikirjat on tehty. Sisällysluettelosta näkee nopeasti ne pääpiirteet, mitkä lapsen tulee oppia. Kyse ei ole yksittäisestä kirjasta, vaan laajemmasta kokonaisuudesta, oppimistavoitteista. Kirja tukee kokonaisvaltaista asioiden hahmottamista, monisteet tukevat pirstaleista, pinnallista oppimista. Monisteilla on paikkansa, mutta ne eivät korvaa kirjaa.

 

[.....]

Mistä tulevasta? Ei sisällysluettelo ole mikään "tuleva" jollei opettaja sitten päätä järjestää opetusta siten, että kirja käydään läpi kannesta kanteen.

Sitä paitsi jos tulevaan tutustuminen katsotaan tärkeäksi, niin aika pienellä vaivalla opettaja tekee paperin, mistä ilmenevät tulevat aiheet.

Siitä tulevasta, mitä on tarkoitus opiskella.. mutta olisihan se toki nykylapselle ihan hirveää, jos jonkun kirjan joutuisi ihan kannesta kanteen lukemaan

Mutta joo, voi toki toteuttaa myös erillisenä. Toivottavasti opet näin tekevät

 

[vierailija]

Jos ekaluokkalaiselle lapselle tarjotaan erityistä tukea matematiikassa tässä vaiheessa vuotta, niin se on parasta ottaa vastaan. Jos se osaamattomuus johtuu jostain melusta, niin erityisopettajan kopperossa on varmasti rauhallisempaa keskittyä siihen oppimiseen. Jos matematiikassa on ongelmia tässä vaiheessa koulua, niin avusta kieltäytymisestä voi olla tosi paljon haittaa, nythän luodaan se ihan perusta matematiikan oppimiselle ja jos se on vajavainen, ei tule selviämään matematiikasta jatkossa.

Mitä ihmeen sisällysluetteloa sinä kaipaat ensimmäisen luokan matematiikkaan?

Minä kyllä uskaltaisin väittää, että erityisopettajan tunnilla ei jää mistään jälkeen. Erityisopettajalta saa yksilöllistä opetusta ja hänellä on aikaa oppilasta varten paljon enemmän kuin tavallisessa luokassa, vaikka samassa opetuksessa voi olla muutamakin oppilas. Yksi alakoulun opettaja oli laskenut, että hänellä on oppitunnin aikaan vajaa kaksi minuuttia oppilasta kohden ja siitäkin yhteinen opetus nielaisee ison osan. Tukiopetuksessakin saa sitä yksilöllistä opetusta, kun sielläkään ei ole montaa paikalla.

Lapset ovat erilaisia oppijoita ja voin sanoa, ettei se pulpetissa istuminen ole useimmille välttämätöntä. Itse en koskaan tehnyt läksyjä pöydän ääressä, siitä huolimatta olin luokan paras. Pari meidän lapsista ei myöskään tee niitä pöydän ääressä, vaikka niitä olisi ollut tarjolla montakin, kolmas tekee satunnaisesti, etenkin jos on paljon kirjoitettavaa. Noista parhaiten koulussa pärjännyt on tehnyt läksyt aina lattialla, usein peppu pystyssä kontallaan. Alkuun olen aina yrittänyt opettaa tekemään pöydän ääressä, mutta vahtimatta ovat aina siirtyneet tekemään ne muualle. Mitä väliä, kunhan läksyt tulee tehtyä ja koulussa pärjää. Yksi noista on äänistä häiriintyvä, juuri valitteli, kuinka matematiikan kokeessa jäi ylimääräinen plussatehtävä tekemättä, kun hän ei voinut keskittyä, kun joku vieressä istuja oli hinkannut housujaan, niin että siitä lähti häntä ärsyttävä ääni.

 

[vierailija]

Vanhin lapsi sai tukea lukemissa eka-tokaluokalla. Ei siitä ollut apua. Alkoi vaan enemmän jännittämään asiaa, kun hänelle korostettiin, että hän on heikko ja tarvitsee tukea. Ja kaveritkin vähän siitä sanoivat, kun joutui erityisopen luona. 3:lla luokalla siirtyi eri kouluun ja sen jälkeen ei ole ollut ongelmia. Oppi lukemaan, kun asiaan ei kiinitetty enää huomiota.
Kyllä lasten täytyy istumista paikalla opetella myös. Ihan eri jos kotona tekee läksyt vaikka sängyssä. Koko ajan tulee työelämään nuoria, jotka ei yhtään ole harjoittaneet ns. peppulihaksia. Ei yhtään osata keskittyä ja olla paikallaan.