ala-aste ikäinen muutti äitiltä isälle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hieman ihmeissään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miten niin harvinaista nykyaikana? Kymmenen vuotta sitten ehkä. Nykyään sosiaaliviranomaiset sentään tajuaa ettei äiti ole automaattisesti paras kasvattaja/huoltaja lapselle.
 
no en näe siinä outoa. yhtä outoa on jos lapset jää äidilleen ja isä saa tyyliin jokatoisen viikonlopun lastensa kanssa.

minusta se on sairasta. ihan sama missä asuvat kunhan saavat tavata molempia vanhempia paljon mikäli vanhemmat on ns. kunnollisia.
 
En ole mitenkään sitä vastaan, en vain ole kuullut muista tapauksista, jossa lapsi olisi ikänsä asunu äitillä ja tavannut harvoin isää ja päättää muuttaa sinne. Sori jos sanoin oman mielipiteeni että ihmettelen asiaa, kukin tablaa tyylillään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hieman ihmeissään :
siksi vain ihmettelen kun en ite pystyis antaan lastani, mutta ihmisiä on erilaisia

"antaan" lastas? Et sä sitä mihkään pösilö antaisi, yhtälailla voitte tapailla ja lapsesi käydä luonasi kuin jos asia olisi päinvastoin, eli lapsi tapaisi isäänsä.
 
Minäkin asuin ala-asteikäisenä hetken aikaa isäni luona. Kuvittelin, että elämä siellä olisi erilaista. Olin väärässä ja muutin takaisin äitini luo. Yhteishuoltajuus oli meidän vanhemmilla, joten eipä äidillä kai ollut asiaan paljon sanomista. Ja kyllä tuo asuminen toisen vanhemman kanssa oli ihan hyvästä minulle, ei tullut enää sanottua äidille, että muutan isän luokse, jos en saanut tahtoani läpi. :D

Myös serkkuni muutti isänsä luokse eri paikkakunnalle, halusi ilmeisesti eri kouluun tms. Nykyisin vanhemmat asuvat jo samalla paikkakunnalla, mutta sisarukset eri vanhemmilla edelleen. En nää asiassa mitään kummallista.
 
mun lapsen isä laittoi nykyisen parisuhteensa vaakalaudalle lapsemme takia, uusi puoliso olisi halunnut muuttaa muualle, mutta ex sanoi että hän ei suostu asumaan 10kilsaa kauempana lapsestaan. tilanne on nyt se, että lapsi on siellä missä haluaa, mulla pääosin, mutta koska tahansa saa soittaa isälleen ja mennä sinne illaksi / yöksi. helppoa kun välimatka on vaan pari kilsaa :)
kyllä mä voisin ihan hyvin "antaa" lapseni isälleen jos lapsi niin haluaisi, lapsellani on maailman paras isä ja on pojalle kovin tärkeä ja rakas. heillä on omat harrastuksensa ja juttunsa ja lapsella olisi siellä ihan hyvä olla kun mun luona. on vanhanaikaista ajatella et äiti on ainoa ja paras huoltaja. ja tuo "siksi vain ihmettelin kun en ite pystyis antaan lastani jne..." etkö pysty ajatella et ei se isäkään ehkä pystyis antaan lastaan sulle?? yhtä pahalta siitäkin voi tuntua, onhan se sentään lapsen ISÄ.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja hieman ihmeissään :
siksi vain ihmettelen kun en ite pystyis antaan lastani, mutta ihmisiä on erilaisia

Se on myös miehesi lapsi, ei pelkästään sinun.

No en ihan noin tarkoittanu, väärä sanavalinta. Tottakai kummallakin osapuolella on oikeus lapseen!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja hieman ihmeissään :
siksi vain ihmettelen kun en ite pystyis antaan lastani, mutta ihmisiä on erilaisia

no just :o ai oikein "antamaan" lasta. On se lapsi miehenkin ihan yhtä lailla

Suorastaan kuulen sen viehättävän supinan, kun järjenjättiläiset kokoontuvat ruotimaan "tuttavan" asioita tyylin miten "pystyi" lapsiparan hylkäämään... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja hieman ihmeissään :
siksi vain ihmettelen kun en ite pystyis antaan lastani, mutta ihmisiä on erilaisia

no just :o ai oikein "antamaan" lasta. On se lapsi miehenkin ihan yhtä lailla

Suorastaan kuulen sen viehättävän supinan, kun järjenjättiläiset kokoontuvat ruotimaan "tuttavan" asioita tyylin miten "pystyi" lapsiparan hylkäämään... :(

Peesi.
 
No minä olin 11v kun vanhempani erosivat. 9v veljeni jäi samantien isällemme, koska hän itse niin halusi. Asiasta käytiin jotain keskusteluja jossain sosiaalitätien luona. Reilun vuoden päästä äitini muutti kauemmas uuden miehensä luo ja minä olin tasan 12v ja muutin silloin myös isällemme, koska en halunnut niin kauaksi kavereista. Milloinkaan en ole tuota päätöstäni katunut. Kaksi nuorinta asuivat äidillä siihen asti kun muuttivat omilleen.

Monesti olen muuten miettinyt, että elämäni olisi mennyt kyllä totaalisen eri tavalla, jos olisin silloin äitini matkaan lähtenyt. TYytyväinen olen. :)
 
Esikoinen muutti isänsä luo 13 vuotiaana, 15 vuotiaana hän muutti takaisin mun luo ja vuotta nuorempi pikkusisko muutti vuorostaan isänsä luo. Helppo järjestely kun asutaan samalla paikkakunnalla. Minä sanoin lapsille että kokeilkaa vaan isän kanssa asumista, ei minulla ole monopoliasemaa vanhemmuudessa, ja tiedätte mistä minut löytää, minä en muuta minnekään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja hieman ihmeissään :
siksi vain ihmettelen kun en ite pystyis antaan lastani, mutta ihmisiä on erilaisia

no just :o ai oikein "antamaan" lasta. On se lapsi miehenkin ihan yhtä lailla

Suorastaan kuulen sen viehättävän supinan, kun järjenjättiläiset kokoontuvat ruotimaan "tuttavan" asioita tyylin miten "pystyi" lapsiparan hylkäämään... :(

Peesi.

Niinpä :|
kumma kyllä ketään ei koskaan kiinnosta ne isät jotka joutuvat jättämään lapset äidille ja tapaavat lapsia hyvällä tuurilla kerran kahdessa viikossa :/
 

Yhteistyössä