ala-aste ikäinen muutti äitiltä isälle

[hieman ihmeissään]

mun lapsen isä laittoi nykyisen parisuhteensa vaakalaudalle lapsemme takia, uusi puoliso olisi halunnut muuttaa muualle, mutta ex sanoi että hän ei suostu asumaan 10kilsaa kauempana lapsestaan. tilanne on nyt se, että lapsi on siellä missä haluaa, mulla pääosin, mutta koska tahansa saa soittaa isälleen ja mennä sinne illaksi / yöksi. helppoa kun välimatka on vaan pari kilsaa
kyllä mä voisin ihan hyvin "antaa" lapseni isälleen jos lapsi niin haluaisi, lapsellani on maailman paras isä ja on pojalle kovin tärkeä ja rakas. heillä on omat harrastuksensa ja juttunsa ja lapsella olisi siellä ihan hyvä olla kun mun luona. on vanhanaikaista ajatella et äiti on ainoa ja paras huoltaja. ja tuo "siksi vain ihmettelin kun en ite pystyis antaan lastani jne..." etkö pysty ajatella et ei se isäkään ehkä pystyis antaan lastaan sulle?? yhtä pahalta siitäkin voi tuntua, onhan se sentään lapsen ISÄ.

Kyseisen lapsen vanhemmilla on välimatkaa kuitenkin 500 km, joten ei ole ihan heti äitin luona. Kunnioitan heidän päätöstä, ihmettelen vain kun tiedän lapsen vanhempien välit ja sen kuinka raskasta se tulee olemaan lapsen äitille.

 

[sama]

No minä olin 11v kun vanhempani erosivat. 9v veljeni jäi samantien isällemme, koska hän itse niin halusi. Asiasta käytiin jotain keskusteluja jossain sosiaalitätien luona. Reilun vuoden päästä äitini muutti kauemmas uuden miehensä luo ja minä olin tasan 12v ja muutin silloin myös isällemme, koska en halunnut niin kauaksi kavereista. Milloinkaan en ole tuota päätöstäni katunut. Kaksi nuorinta asuivat äidillä siihen asti kun muuttivat omilleen.

Monesti olen muuten miettinyt, että elämäni olisi mennyt kyllä totaalisen eri tavalla, jos olisin silloin äitini matkaan lähtenyt. TYytyväinen olen.

Ai niin ja lisättäköön, että äitini ei minua hylännyt. Itse mietin koko kevään tuota ratkaisuani silloin. Päätökseen vaikuttivat siis se, että isäni asui siellä missä olin asunut koko ikäni ja siellä olivat ystäväni. Toisaalta äidin luokse jäi silloin muuttaessani alle 2v siskoni. Se teki päätöksestä siis raskaan, kun en voinut asua enää samassa taloudessa siskoni kanssa. Äitini taisteli kyllä sen edestä, että olisin jäänyt hänen luokseen, mutta minä tein lopullisen päätöksen. Onneksi siskoni on läheinen edelleen.

 

[hieman ihmeissään]

Täytti 12 v ja sai itse valita?

Tiedän, missä kävi juuri noin, sai oman huoneen ja enemmän tilaa.

10 vuotiaasta kyse ja oma huone kummassakin kodissa

 

[hieman ihmeissään]

Mukava kuulla että tapauksia on useita ja lapset onnellisia päätöksestä

 

[Celestia]

Minä asuin isän kanssa ja pikkuveli äitin kanssa...Vanhempihan se isä on,siinä missä äitikin?

 

[Haave]

Mun isoveli ja vaimonsa on juuri eronneet ja 8 v. ja 7v. pojat jäi kummatkin isällensä. Ihan käytännön syistä, vaimo ei löytänyt kuin pienen asunnon (toki katselee isompaa) ja lapset olivat koko ikänsä asuneet samalla paikkakunnalla siellä oli koulut ja kaverit ja äiti muutti toiselle paikkakunnalle töiden takia. Puhuivat asiasta kauan, mutta lopulta kummatkin olivat samaa mieltä että pojat jäävät nyt isän luokse asumaan ja ovat joka viikonloppu äidillänsä. Jos haluavat muuttaa äidin luokse toiseen kaupunkiin niin sekin onnistuu milloin vain. Mitä olen poikien puheista ymmärtänyt niin viihtyvät hyvin isän kanssa ja kumpikaan ei ainakaan vielä halua muutta äidin luokse. Onneksi veljelleni ja vaimollensa jäivät niin hyvät välit että soittavat joka päivä ja puhuvat, että miten pojilla menee (nuorempi aloitti juuri koulun) ja pojatkin tottakai puhuvat äitinsä kanssa päivittäin. Paljonhan tästä oli supinoita juurikin sukulaistätien taholta, mutta tämä nyt vain kertakaikkiaan oli paras ja ainoa ratkaisu TÄLLÄ HETKELLÄ.