V
Voi herranjestasherranjestas
Vieras
Onko palstalaisilla kokemuksia narsistisista läheisistä, ex-miehistä tai -naisista esim. Miten ihmeessä olette saaneet eron jälkeen lähipiirin (edes omat sisarukset ja vanhemmat) uskomaan, että mies/nainen ei ollutkaan maailman paras ja ihanin ja kiltein?
Itse olin pitkään suhteessa, jossa miehen narsistisuus alkoi ilmetä oikein kunnolla vuoden yhdessäolon jälkeen. Mies oli otdella tykätty ja ihailtu, sosiaalinen, auttavainen, miellyttävä. Valehtelua alkoi ilmetä, ne hän korjasi uusilla valheilla tai vaihtamalla puheenaihetta, suuttumalla, että väitän häntä valehtelijaksi, olen luulosairas, tyhmä, luonnevikainen, hullu, kuvittelen omiani jne. Tätä jatkui vuosia ja koin ihan uskomatonta henkistä väkivaltaa, sekä fyysistä väkivaltaa. Yhtenä hetkenä olin tyhmä ja hän ei suostunut kuuntelemaan minua, toisella hetkellä olin maailman viisain, ihanin, tärkein ja rakkain- varsinkin, jos muita ihmisiä oli paikalla. Silloin hän oli aina kohtelias, hymyssäsuin, esitti olevansa niin hellä ja rakastava.
Minulle asia ei kuulu sinänsä, mutta ex kertoo sanoneensa nykyiselle naisystävälleen suhteestamme kaiken. Olen kuullut, että hän on puhunut monelle puolustaneensa itseään minulta. Kuitenkin jättänyt kertomatta, että on saattanut kuristaa, jos vaikka olen puhunut hänen mielestään hänen päälle. Se vain inhottaa, että vaikenin tästä vuosia ja sisarukset ja vanhempani uskovat, että vain minussa oli vikaa, koska mies on niin mukava ja lähes täydellinen. Erään ystävän kanssa välit kylmenivät, kun hän tahtoi uskoa ennemmin ex:n puheita, vaikka sanoin, että voinsin jopa ex:n kuullen samat puhua, mikä sinänsä on aika tarpeetonta. Ei ollut sitten tosi ystävyyttä
En itsekään ollut täydellinen suhteessa, mutta ex:n kohtelu oli ihan järkyttävää. Olen jo käynyt suhteen aikana terapiassa ja nyt jatkan terapiaa vielä , tiedä kuinka pitkään.
Ex luulee, että tunnen mustasukkaisuutta hänen nykyisestä naisystävästään, vaikka tunnen tätä kohtaan pelkkää sääliä. En kuitenkaan näe viisaana lähteä nykyistä naisystäväänsä varoittamaan millään lailla, koska tuskin hän uskoisi minua ja saisin vain leiman otsaani.
Mielisairaalassa tuli käytyä, terapiassa, psykiatrilla, syötyä masennuslääkkeitä, kokeiltua itsemurhaa jne. Nyt ymmärrän, että jatkuva hokeminen ex:ltä sai minut lopulta hetkellisesti uskomaan, että kuvittelen omiani, en ajattele positiivisesti, minulla on päässä vikaa, asiat ovat pääni sisällä jne.
Olen lukenut paljon patologisesta valehtelusta, narsismista jne. Aika hyvin nämä exään täsmäävät. Vuosia sitten eräs psykiatri sanoi, että sinulla on narsistinen mies, hänen pitäisi olla täällä eikä sinun. Nyt sen vasta ymmärrän.
Itse olin pitkään suhteessa, jossa miehen narsistisuus alkoi ilmetä oikein kunnolla vuoden yhdessäolon jälkeen. Mies oli otdella tykätty ja ihailtu, sosiaalinen, auttavainen, miellyttävä. Valehtelua alkoi ilmetä, ne hän korjasi uusilla valheilla tai vaihtamalla puheenaihetta, suuttumalla, että väitän häntä valehtelijaksi, olen luulosairas, tyhmä, luonnevikainen, hullu, kuvittelen omiani jne. Tätä jatkui vuosia ja koin ihan uskomatonta henkistä väkivaltaa, sekä fyysistä väkivaltaa. Yhtenä hetkenä olin tyhmä ja hän ei suostunut kuuntelemaan minua, toisella hetkellä olin maailman viisain, ihanin, tärkein ja rakkain- varsinkin, jos muita ihmisiä oli paikalla. Silloin hän oli aina kohtelias, hymyssäsuin, esitti olevansa niin hellä ja rakastava.
Minulle asia ei kuulu sinänsä, mutta ex kertoo sanoneensa nykyiselle naisystävälleen suhteestamme kaiken. Olen kuullut, että hän on puhunut monelle puolustaneensa itseään minulta. Kuitenkin jättänyt kertomatta, että on saattanut kuristaa, jos vaikka olen puhunut hänen mielestään hänen päälle. Se vain inhottaa, että vaikenin tästä vuosia ja sisarukset ja vanhempani uskovat, että vain minussa oli vikaa, koska mies on niin mukava ja lähes täydellinen. Erään ystävän kanssa välit kylmenivät, kun hän tahtoi uskoa ennemmin ex:n puheita, vaikka sanoin, että voinsin jopa ex:n kuullen samat puhua, mikä sinänsä on aika tarpeetonta. Ei ollut sitten tosi ystävyyttä
En itsekään ollut täydellinen suhteessa, mutta ex:n kohtelu oli ihan järkyttävää. Olen jo käynyt suhteen aikana terapiassa ja nyt jatkan terapiaa vielä , tiedä kuinka pitkään.
Ex luulee, että tunnen mustasukkaisuutta hänen nykyisestä naisystävästään, vaikka tunnen tätä kohtaan pelkkää sääliä. En kuitenkaan näe viisaana lähteä nykyistä naisystäväänsä varoittamaan millään lailla, koska tuskin hän uskoisi minua ja saisin vain leiman otsaani.
Mielisairaalassa tuli käytyä, terapiassa, psykiatrilla, syötyä masennuslääkkeitä, kokeiltua itsemurhaa jne. Nyt ymmärrän, että jatkuva hokeminen ex:ltä sai minut lopulta hetkellisesti uskomaan, että kuvittelen omiani, en ajattele positiivisesti, minulla on päässä vikaa, asiat ovat pääni sisällä jne.
Olen lukenut paljon patologisesta valehtelusta, narsismista jne. Aika hyvin nämä exään täsmäävät. Vuosia sitten eräs psykiatri sanoi, että sinulla on narsistinen mies, hänen pitäisi olla täällä eikä sinun. Nyt sen vasta ymmärrän.
