akateemiset äidit: miten pitkä kotonaoloaika

[Mitä ihmettä?]

Tietyn tyyppiset toimenkuvat, organisaatiot, ja työyhteisöt ovat sellaisia että vuodenkin poissaolon jälkeen olet pelannut itsesi ulos kuvioista ja uuden työn etsiminen on edessä. Varsinkin silloin kun on ponnistellut todella paljon työn eteen ja nähnyt vaivaa tietyn aseman saavuttaakseen, on aika ikävä huomata että saa "siirron muihin tehtäviin" tai jopa potkut sen takia että on ollut äippävapaalla liian pitkään. Arvatkaapa onko kovin kovaa valuuttaa työmarkkinoilla, jos on pienen lapsen äiti ja saanut monoa entisestä duunista? Ei todellakaan ole, vaikka olisi miten huippuasiantuntuja tai johtaja tahansa.

Ei monoa saa tulla! Se on lakisääteinen juttu joka sinunkin hienossa firmassa pitää ottaa huomioon, vaikka kuinka tuntuisi että organisaatiohan tässä on oikeilla jäljillä. Onko sinut noin aivopesty ajattelemaan, että se on ok? Sanot myös että vauvan kasvattaminen ja kotiäitys on sama kuin "naiset hellan ääreen" liike? Kuulostaa pahemman laiselta sovinismilta naisten oikeuksia kohtaan tuo asenteesi. Puistattavaa, että olet vielä nainen itse. Vai onko tämä provo? Täytyy olla..

 

[maui]

Tietyn tyyppiset toimenkuvat, organisaatiot, ja työyhteisöt ovat sellaisia että vuodenkin poissaolon jälkeen olet pelannut itsesi ulos kuvioista ja uuden työn etsiminen on edessä. Varsinkin silloin kun on ponnistellut todella paljon työn eteen ja nähnyt vaivaa tietyn aseman saavuttaakseen, on aika ikävä huomata että saa "siirron muihin tehtäviin" tai jopa potkut sen takia että on ollut äippävapaalla liian pitkään. Arvatkaapa onko kovin kovaa valuuttaa työmarkkinoilla, jos on pienen lapsen äiti ja saanut monoa entisestä duunista? Ei todellakaan ole, vaikka olisi miten huippuasiantuntuja tai johtaja tahansa.

Ei monoa saa tulla! Se on lakisääteinen juttu joka sinunkin hienossa firmassa pitää ottaa huomioon, vaikka kuinka tuntuisi että organisaatiohan tässä on oikeilla jäljillä. Onko sinut noin aivopesty ajattelemaan, että se on ok? Sanot myös että vauvan kasvattaminen ja kotiäitys on sama kuin "naiset hellan ääreen" liike? Kuulostaa pahemman laiselta sovinismilta naisten oikeuksia kohtaan tuo asenteesi. Puistattavaa, että olet vielä nainen itse. Vai onko tämä provo? Täytyy olla..

Wake up and smell the coffee. Työnantajalla on oikeus järjestellä tehtäviä. Se on fakta, olipa ok tai ei. Ja tosiaan, jos ei ole itse sellaisessa työssä, jossa melkeinpä joka päivä pitää se asema ja tehtävät (ja palkka) ansaita ja perustella, ei kyllä voi täysin ymmärtää sitä stressiä, mikä ulospelatuksi tulemisesta voi tulla. Ja miksi tähän suostuu: koska työ kaikkine reunaehtoineen on mielenkiintoista, haastavaa ja palkitsevaa.

 

[query']

Se on mahdollista, että äippälomalta palattua ura menee hetkellisesti takapakkia. En silti hetkeäkään usko siihen, että Suomessa olisi varaa heittää romukoppaan työntekijä (mies tai nainen), joka lapsensa vuoksi on ollut 2-3 vuotta pois työelämästä. Herranen aika, johan joku voi olla esimerkiksi syöpäsairauden tai poikkitieteellisen projektin vuoksi pois kuvioista vuoden, joka ei ole lisännyt ammattitaitoa, mutta on kenties kasvattanut ihmisenä kyseistä henkilöä.

Oman kokemukseni mukaan erityisesti miesvaltaisilla aloilla saatetaan suhtautua nihkeästi äitiyslomiin, mutta toisaalta sellaisilla paikoilla kysyntää naispuolisille asiantuntijoille on niin kovasti, että he joutuvat kyllä myöntymään sille faktalle, että naiset saattavat olla äitiyslomilla, mutta tulevat kyllä takaisin.

Joku tuossa aiemmin sanoi, että jollekulle on helpompi olla monta vuotta työelämästä pois jos on vastavalmistunut kun taas esim. 10 vuotta työelämässä olleena ura ei salli poissaoloja. Omalta kohdaltani olisin kyllä päinvastaista mieltä. Yleensä valmistumisen jälkeen pitää heti saada haastava työpaikka, jossa voi vähintään muutaman vuoden ajan luoda meriittejä. Samalla saa myös talouttaan kuntoon (esim. opintolainan maksettua ja/tai ostettua asunnon). Jos taas työtä on tehnyt jo kymmenisen vuotta, niin ura on jo vankka ja taloudellinen tilanne vielä vankempi.

Henkilökohtaisesti koen, että 1-2 vuoden poissaolo työstä ei voi olla paikkaamaton katastrofi. Jos todella näin on, kannattaisi työnantajan kanssa neuvotella mahdollisuudesta osa-aikatyöhön, kotona tehtävään pienimuotoiseen työhön jne.

Suomen Pankin johtokunnan jäsen Sinikka Salo (2 lapsen äiti), lääketieteen tohtori ja maailman huippututkimusta johtava kantasolututkija Outi Hovatta (4 lasta), akatemiaprofessori Leena Palotie (2 lasta) ja Tasavallan Presidentti Tarja Halonen (1 lapsen äiti ja yksinhuoltaja) ovat esimerkkejä siitä, että ihan huippupaikoillekin pääsee, vaikka olisi jälkikasvua. On luonnollista, että lapselle pitää antaa aikaa ja pikkulapsivaiheessa ei kuulu saavuttaa kaikkea, vaan sitä uraa pystyy (ja on järkevääkin) rakentaa sitten, kun lapsi on vähän isompi.

 

[Tazzia]

Niin, ymmärrän jollakin tasolla ap:n näkökannan, hänelle nyt vaan sattuu olemaan aika erikoinen työpaikka, jossa oma työpaikka ja -panos voi kadota taivaan tuuliin, jos töistä on pitkään poissa. Se on iso sääli. Lähinnä ihmettelen Ap sitä, että todella raaskit palata töihin. Jaettu vanhemmuus se on meilläkin, mutta kyllä se isä hoitaa lasta koko ajan, joka päivä, ja itsekseenkin, kun oma vanh. vapaani (+ hoitovapaani...) päättyy.

Minä en ole marttyyri, hellan takana, hampaat irvessä oleva akateeminen äiti. Minun arvoni ovat vain asettuneet niin, ettei mikään rahanahne, kylmä bisnesmaailma minua kiinnosta lainkaan yhtä paljon kuin oma perheeni. Sehän on maailman tärkein asia!

Ja miksi ihmeessä aian puhutaan, että kotona pitäisi olla 3 vuotta?? Kyllä sen kuuden kuukauden ja kolmen vuoden väliin mahtuu muitakin ajanjaksoja.

Väitän myös, että aika monella perheellä on mahdollisuus jäädä hoitovapaalle, jos oikeasti TAHTOO. Raha tuppaa olemaan vain tekosyy, kun se on niin "hyväksytty" argumentti. Ei se raha kasva puussa meilläkään, mutta kun tekee pieniä säästöjä sieltä täältä, kummasti pärjää. Olisikohan niin, että sitä on vähän liian tottunut korkeaan elintasoonsa, ettei siitä voi yhtään tinkiä - edes lastensa vuoksi...? Huh, hurjaa.

Jos kotonaolo tuntuu niin tylsältä, hankkikaa hyvänen aika ystäviä, jotka ovat samassa tilanteessa. Ei kukaan jaksa päivästä toiseen vain sen lapsen kanssa. Aikuisseuraa on, kun vaan lähtee etsimään puistoista, perhekahviloista, muskareista.

Toivon myös itseluottamusta vähän enemmän näille töihin kiiruhtaville äideille ja isille. Jos todella luottaa itseensä ja taitoihinsa, löytyy myös luotto siihen, että sinua tullaan tarvitsemaan vielä 1-2 vuoden kotonaolon jälkeen. Itse olen ainakin vain 100% ylpeä siitä, että olen lasteni kanssa kotona. On työnantajan häpeä, jos hän ei sitä ymmärrä!

 

[Maritsa78]

Hei,
Koko pitkää ketjua lukematta vastaan aloittajan kysymyksiin seuraavasti:

Olen akateeminen (lakimies, jos sillä nyt on mitään merkitystä), takana 4 v. työkokemus haastavista ja itsenäisistä erityisasiantuntijatehtävistä, ei kuitenkaan varsinaisesti johtotehtävistä. Koko 4 v. työskentelin määräaikaisena. Kun ilmoitin raskaudestani, ilmoitti työnantaja ottavansa minut takaisin äippävapaan jälkeen. Vastuualueiden laajentamisista keskusteltiin jne. Kun ilmoitin jääväni kotiin lapsen kanssa vielä äippävapaan jälkeenkin (noin 6 kuukaudeksi), minulle sanottiin "näkemiin". Tämä ei tullut yllätyksenä, ja olin varautunut tällaiseen lopputulemaan, kun tein päätöksen hoitovapaasta. Hyvän työpaikan menetys kieltämättä harmitti, mutta en katunut ratkaisuani missään vaiheessa. Hoidin lasta reilu 2-vuotiaaksi kotona. Tämän jälkeen rekisteröin itseni yrittäjäksi yhden merkittävän asiakkaan pyynnöstä ja ryhdyin myymään asiantuntijapalveluitani yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Toinen lapsi syntyy, kun saan nyt meneillään olevan ison urakan päätökseen. Elinkeinonharjoitus keskeytyy, ja jään äitiyslomalle normaalisti. Sen jälkeen katson taas, mitä teen. Nykyinen asiakkaani on ilmoittanut olevansa kiinnotunut palveluistani myös äippäloman jäkeen. Yrittäjänä saan määrätä itse tehtävän työn määrän, aikataulut jne. joten tyytyväinen olen ollut. Tosin haaveena olisi joskus taas päästä toisen palkkalistoillekin...

Syyllistämisestä: Minua on syyllistetty ratkaisustani tosi paljon ja sitä on ihmetelty ja kummasteltu. Piruja on maalailtu seinille tyyliin: "kyllä sinun on näin pitkän ajan jälkeen todella vaikea päästä takaisin työelämään", "meneeköhän kova koulutus ja työkokemus hukkaan" , "pysytköhän kärryillä", "unohdatkohan kaiken oppimasi" jne. Lukuunottamatta yli 85-v. mummoani, en muista, että kukaan muu ulkopuolinen olisi suhtautunut ratkaisuuni positiivisesti. Ratkaisuani on kummasteltu neuvolaa myöten!Lisäksi minusta tuntuu, että yleisen käsityksen mukaan korkeasti koulutetun uraäidin "pitäisi" kyllästyä kotona oloon melko pian, kaivata ammatillisia haasteita ja työelämää jne. Kuulemieni juttujen perusteella minun ratkaisuni on nimenomaan se poikkeuksellinen ja outo, ehkä myös vähän "hölmö".

Eli teet niin tai näin, aina jostain löytyy joku, joka kritisoi ratkaisua ja tietää paremmin, mitä pitäisi tehdä. Tyytyväinen olen kyllä ollut tähän yritys-kuviooni - pääsinpähän näyttämään epäilijöille (ja ehkä vähän myös itselleni), että ammattitaitooni luotetaan edelleen ja että sille on edelleen markkinoilla kysyntää, vaikka olenkin ollut kotiäitinä yli 2 vuotta. Aloittaja; luota ratkaisuusi. Jos olisit jäänyt kotiin, kohtaisit todennäköisesti arvostelua myös siitä!

 

[Hyvin tienaava]

Mutta sehän on sinun valintasi haluatko mieluummin olla poissa lapsesi luota egoasi tehostaaksesi vai läsnäoleva äiti.

Ja tässähän sitä syyllistämistä heti tulikin... "egoani tehostaakseni" vs. läsnäoleva äiti? Ihan kuin työssäkäyminen tarkoittaisi vääjäämättömästi sitä että en ole "läsnä". Lopettavatko entiset kotiäiditkin "läsnäolemisen" kun palaavat töihin vaikka sen kolmen vuoden kotonaolon jälkeen omia "egojaan tehostamaan"?

Tulipahan ainakin odottamani vastaus kysymykseen. äitinä olen vääjäämättä monen mielestä huono jos palaan töihin ennen kuin lapsi on x-vuotta (vastaajasta riippuen) vanha, sillä että isä olisi vastaavasti kotona ei ole minkäänlaista merkitystä...

 

[Hyvin tienaava]

Suomen Pankin johtokunnan jäsen Sinikka Salo (2 lapsen äiti), lääketieteen tohtori ja maailman huippututkimusta johtava kantasolututkija Outi Hovatta (4 lasta), akatemiaprofessori Leena Palotie (2 lasta) ja Tasavallan Presidentti Tarja Halonen (1 lapsen äiti ja yksinhuoltaja) ovat esimerkkejä siitä, että ihan huippupaikoillekin pääsee, vaikka olisi jälkikasvua. On luonnollista, että lapselle pitää antaa aikaa ja pikkulapsivaiheessa ei kuulu saavuttaa kaikkea, vaan sitä uraa pystyy (ja on järkevääkin) rakentaa sitten, kun lapsi on vähän isompi.

Varmasti onkin mahdollista olla äiti ja samalla tehdä uraa. Siitä olen aivan samaa mieltä. Mutta luulisin, että mainitsemasi huippuosaajat ja -tekijät eivät ole viettäneet paria-kolmea vuotta kotona kunkin lapsen kanssa.

Testataanpa hypoteesiani. Netistä löytyy helposti lähes kaikkien mainitsemiesi naisten ansioluettelot, katsotaan mitä he ovat puuhanneet lastensa syntymän aikoihin:

Sinikka Salo: En tiedä tarkkaan milloin lapset syntyivät (ovat jo aikuisia), mutta urassa ei ole ainuttakaan aukkoa välillä 1969-1990.

Leena Palotie: Ei aukkoja urassa välillä 1973-nykyaika. 1976 ei näköjään ollut palkkatöissä, mutta teki väitöskirjaa siinä välissä.

Tarja Halonen: Lapsi syntyi 1978. Tuona aikana hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen (1977-1996) ja Eduskunnan jäsen (1979 - 2000)

Mitä tästä voidaan päätellä? Väitättekö kaikkien yllämainittujen olevan huonoja äitejä, vai olisiko sittenkin mahdollista olla hyvä äiti vaikka palaisikin nopeasti takaisin työelämään?

 

[Eri työnkuva]

Mitä tästä voidaan päätellä? Väitättekö kaikkien yllämainittujen olevan huonoja äitejä, vai olisiko sittenkin mahdollista olla hyvä äiti vaikka palaisikin nopeasti takaisin työelämään?

On mahdollista yhdistää työ ja kotiäitiys etenkin tutkijan ja poliitikon työssä, kuin myös opiskellessa ja viikonlopputyössä.

Mutta itsehän omasta työstäsi totesit, ettei sinne voi juuri selkäänsä kääntää kun organisaatio pyörähtää.

 

[Ulkomailta]

Mä ymmärrän sua alkuperäinen kirjoittaja täysin! Asun Keski-Euroopassa, olen erityisasiantuntijatehtävissä kv-organisaatiossa ja äitiysloma 3 kk. Moni palkkaa vauvalle hoitajan n. 4 kk eteenpäin, eli vauvaa siis hoidetaan kotona. Työpäivät venyvät vähintään 9h, valitettavasti. Äitiyslomaa myönnetään pitkin hampain, monesti puoli vuotta on täysin maksimi. Jos haluaa jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, voi sanoa heipat työpaikalle. Raakaa touhua, mutta totta. Ja jos joudun organisaatiosta ulos, takaisin sisään on lähes mahdoton päästä, uusia nuoria ammattilaisia on pilvin pimein ympäri maailmaa jonossa. Järkytyin itsekin tästä touhusta, mutta vähitellen siihen alistuu, koska miesten maailmassa vielä eletään. Monen on vaikea ymmärtää oikeita "uranaisia", varsinkin jos on vakipaikka turvallisesti suomalaisessa yrityksessä/valtiolla plakkarissa. Työpaikka ansaitaan, sopimuksia ei todellakaan jatketa automaattisesti, vaikka olisi mitkä arvot hyvänsä. Eikä se ole mitään arvojen puutetta, asiat vain ovat näin. Ei ne lapset sinne hoitoon kuole, hyvin tervepäisiä meistäkin monesta on tullut, vaikka pienenä on hoitoon viety.

 

[Nala :)]

Onpa ollut mielenkiintoista lukea erilaisista elämänvalinnoista. Itse ajattelen "vanhanaikaisesti", että kaikkea ei voi saada ja valintoja täytyy tehdä. Kyllä pitkät työpäivät syövät sitä läsnäoloa, turha sitä on kaunistella. Mutta onko siitä haittaa, se on eri juttu. Itse en kykene olemaan haluamani kaltainen äiti ja uraohjus. Joku toinen toki voi. Riippuu siitä, mikä käsitys äitiydestä on.

Tärkeintä on, että voi elää itsensä ja valintojensa kanssa sovussa ja kantaa niistä vastuunsa.

T: sen leppoisan kunta-alan uran valinnut akateeminen

 

[Hyvin tienaava]

[/quote]

On mahdollista yhdistää työ ja kotiäitiys etenkin tutkijan ja poliitikon työssä, kuin myös opiskellessa ja viikonlopputyössä.
[/quote]

Ihanan ristiriitaisia kommenteja tältä palstalta irtoaa... melkein joka ketjussa painotetaan sitä että äitysloma ei ole mikään LOMA vaan täysipainoista työtä - nyt sitten huippututkijan tai -poliitikonkin ura hoituisi siinä sivussa lasten kanssa oleillessa?

 

[zimsalabim]

itse olen akateeminen humanisti ja tavallaan onneksi en ennen ekan lapseni syntymaa ollut loytanyt sellaista tyopaikkaa tai uraa jonka peraan olisin ajanyt kaipaamaan. niin etta kotiaidiksi oli helppo heittaytya, ei tarvinnut pahkailla laittaakko lapsi yksivuotiaani 10-tuntisiksi paiviksi tarhaan ( 8h tyopaivat, plus n. 2h yhteensa paivassa tyomatkoihin ) mies tienaa hyvin, ja meilla kaikki rahat ja omaisuus on yhteisia, niin etta taloudellinen puoli on hallinnassa.
minusta tuo alkuperaisen kirjoittajan selostus tyopaikkansa meiningista oli aika surullista luettavaa. ikava kylla sellaista se taitaa olla monessa paikassa, sita en epaile. viela surullisempaa on etta siihen alistutaan. etta tyolle ja tyonantajalle ollaan valmiita uhraamaan kaikki. etta koko ajan pitaa tyostaa uusia projekteja "veitsi kurkulla", etta lyhyenkin poissaolon jalkeen voi tipahtaa lopullisesti kelkasta. etta itsetunto ja ihmisarvo on riippuvainen urasta, alaisten maarasta ja palkkapussin paksuudesta.
tosin alkanut globaalinen taloudellinen matalasuhdanne ja finanssikriisi saattavat tervehdyttaa ihmisten asenteita tassa mielessa. moni joutuu huomaamaan, etta vaikka tosiaan olisi vuosikausien ajan antanut elamansa firmalle, niin laihojen aikojen koittaessa se firma tai organisaatio saattaa vaan pistaa tylysti pihalle ja silla sipuli. kun ihmiset alkavat taman tajuta (ja tasta on selvia merkkeja jo amerikassa ja taalla britanniassa) niin hinku notkua ylitoissa vahenee ja laheisten ihmissuhteiden vaalimista ja vapaa-aikaa aletaan arvostamaan enemman.
kun on tutkittu ihmisten onnellisuuden lahteita niin perhe ja ystavat ovat aina karkisijoilla. kannattaa myos kuvitella itsensa vanhana ja miettia millaisen elaman haluaa silloin tietaa elaneensa, mita on jaanyt kaikesta kateen, mita valintoja on tehnyt, millaisen muiston haluaa itsestaan jattaa.

talla kaikella en tarkoittanut sita etta kaikkien aitien pitaisi jaada vuosikausiksi kotiin lastensa kanssa. ja ap:n lapsi parjannee hyvassa hoidossa varmaan ihan ok. mutta pysahtykaa nyt uraohjukset joskus miettimaan mika elamassa on loppujen lopuksi tarkeaa.

 

[Juristi]

Se nyt on vaan fakta, että äitiysloma ei ole mikään irtisanomisperuste. Kaikki muut selitykset firman käytännöstä ym. ovat täyttä puuta heinää. Ehkä joku pelokas työntekijä vapisee pomonsa edessä kun tämä sanoo, että tulet sitten lapsen jälkeen heti töihin. Se nyt ei vain käy niin. On olemassa lukuisia esimerkkejä jutuista, joissa nän on tehty ja sen jälkeen on tullut pikapikaa työ takaisin ja/tai huomattavat korvaukset laittomasta irtisanomisesta.

Ehkä jotkut uskottelevat tällaisilla "poikkeuksilla ja käytännöillä" itselleen, että tehty ratkaisu oli oikein. Todellinen syy palata töihin on kuitenkin aina joku muu kuin se, että työpaikka tai ura menee. Suomessa toimitaan kuitenkin vielä lakien mukaan.

 

[maui]

Se nyt on vaan fakta, että äitiysloma ei ole mikään irtisanomisperuste. Kaikki muut selitykset firman käytännöstä ym. ovat täyttä puuta heinää. Ehkä joku pelokas työntekijä vapisee pomonsa edessä kun tämä sanoo, että tulet sitten lapsen jälkeen heti töihin. Se nyt ei vain käy niin. On olemassa lukuisia esimerkkejä jutuista, joissa nän on tehty ja sen jälkeen on tullut pikapikaa työ takaisin ja/tai huomattavat korvaukset laittomasta irtisanomisesta.

Ehkä jotkut uskottelevat tällaisilla "poikkeuksilla ja käytännöillä" itselleen, että tehty ratkaisu oli oikein. Todellinen syy palata töihin on kuitenkin aina joku muu kuin se, että työpaikka tai ura menee. Suomessa toimitaan kuitenkin vielä lakien mukaan.

Ei tietenkään äitiyslomalla olevaa saa irtisanoa, ei kai kukaan niin luule. Mutta hoitovapaan aikana on jo toinen meininki. Ja todellakin työnantajalla ei ole velvoitetta tarjota enää samaa työtä. Ja sinäkin juristina varmasti tiedät, että lainsäädännön rajoissakin voi tehdä aika paljon asioita, jotka mahtuvat vielä laillisen puolelle, vaikka eivät enää oikein lain hengen mukaisa olekaan. Ei tarvitse hakea esimerkkejä sen kauempaa kuin valtion pätkätyölinjasta. Siinä sitä oikein lainsäätäjä itse näyttää hyvää esimerkkiä.

 

[Eikös]

Se nyt on vaan fakta, että äitiysloma ei ole mikään irtisanomisperuste. Kaikki muut selitykset firman käytännöstä ym. ovat täyttä puuta heinää. Ehkä joku pelokas työntekijä vapisee pomonsa edessä kun tämä sanoo, että tulet sitten lapsen jälkeen heti töihin. Se nyt ei vain käy niin. On olemassa lukuisia esimerkkejä jutuista, joissa nän on tehty ja sen jälkeen on tullut pikapikaa työ takaisin ja/tai huomattavat korvaukset laittomasta irtisanomisesta.

Ehkä jotkut uskottelevat tällaisilla "poikkeuksilla ja käytännöillä" itselleen, että tehty ratkaisu oli oikein. Todellinen syy palata töihin on kuitenkin aina joku muu kuin se, että työpaikka tai ura menee. Suomessa toimitaan kuitenkin vielä lakien mukaan.

Ei tietenkään äitiyslomalla olevaa saa irtisanoa, ei kai kukaan niin luule. Mutta hoitovapaan aikana on jo toinen meininki. Ja todellakin työnantajalla ei ole velvoitetta tarjota enää samaa työtä. Ja sinäkin juristina varmasti tiedät, että lainsäädännön rajoissakin voi tehdä aika paljon asioita, jotka mahtuvat vielä laillisen puolelle, vaikka eivät enää oikein lain hengen mukaisa olekaan. Ei tarvitse hakea esimerkkejä sen kauempaa kuin valtion pätkätyölinjasta. Siinä sitä oikein lainsäätäjä itse näyttää hyvää esimerkkiä.

se perussääntö mene niin että työnantajalla ei ole äitiysloman jälkeen velvollisuutta taata juuri samaa tehtävää kuin mistä jäit vapaalle, mutta vastaavan tasoista, ja heikentämättä työsuhteen ehtoja olennaisesti?

Minusta kyllä on aika kohtuutontakin odottaa, että jos olet kotona kolme vuotta että just jetsulleen sama homma odottaisi kun palaa töihin? Organisaatiot muuttuvat tuossa ajassa, samoin voi muuttua firman toiminta muutenkin. Pitää vain hyväksyä tuo ja olla avoin uudelle, sehän voi olla parempaakin kuin vanha työ.

Itse olen rahoitusalalla töissä, joten ei ole tuo julkisen sektorin toiminta ollenkaan tuttua. Mutta yksityisellä puolella kun on, noihin organisaatiomuutoksiin nyt on niin tottunutkin. No big deal.

Itse aion olla kotona siihen asti kun tyttö täyttää vuoden. Ja sitten töihin. Jos joku tuomitsee, siitä vaan. Olen aivan varma että pidemmästä kotona olosta kärsisi myös lapsi pidemmällä tähtäimellä. Huonosti kotona viihtyvä äiti ei voi olla pitkällä tähtäimellä lapselle hyväksi. Ja koska toista lasta ei ole edes tarkoitus hankkia, olisi kiva että tenava myös saisi leikkitovereita. Vaikka sitten sieltä tarhasta. Eikä tarvitse syöksyä saarnaamaan miten voin olla niin kamala että jätän tarkoituksella lapsen ilman sisaruksia. (kts. lauseeni hyvinvoivasta äidistä).

 

[Eikös]

Se nyt on vaan fakta, että äitiysloma ei ole mikään irtisanomisperuste. Kaikki muut selitykset firman käytännöstä ym. ovat täyttä puuta heinää. Ehkä joku pelokas työntekijä vapisee pomonsa edessä kun tämä sanoo, että tulet sitten lapsen jälkeen heti töihin. Se nyt ei vain käy niin. On olemassa lukuisia esimerkkejä jutuista, joissa nän on tehty ja sen jälkeen on tullut pikapikaa työ takaisin ja/tai huomattavat korvaukset laittomasta irtisanomisesta.

Ehkä jotkut uskottelevat tällaisilla "poikkeuksilla ja käytännöillä" itselleen, että tehty ratkaisu oli oikein. Todellinen syy palata töihin on kuitenkin aina joku muu kuin se, että työpaikka tai ura menee. Suomessa toimitaan kuitenkin vielä lakien mukaan.

Ei tietenkään äitiyslomalla olevaa saa irtisanoa, ei kai kukaan niin luule. Mutta hoitovapaan aikana on jo toinen meininki. Ja todellakin työnantajalla ei ole velvoitetta tarjota enää samaa työtä. Ja sinäkin juristina varmasti tiedät, että lainsäädännön rajoissakin voi tehdä aika paljon asioita, jotka mahtuvat vielä laillisen puolelle, vaikka eivät enää oikein lain hengen mukaisa olekaan. Ei tarvitse hakea esimerkkejä sen kauempaa kuin valtion pätkätyölinjasta. Siinä sitä oikein lainsäätäjä itse näyttää hyvää esimerkkiä.

se perussääntö mene niin että työnantajalla ei ole äitiysloman jälkeen velvollisuutta taata juuri samaa tehtävää kuin mistä jäit vapaalle, mutta vastaavan tasoista, ja heikentämättä työsuhteen ehtoja olennaisesti?

Minusta kyllä on aika kohtuutontakin odottaa, että jos olet kotona kolme vuotta että just jetsulleen sama homma odottaisi kun palaa töihin? Organisaatiot muuttuvat tuossa ajassa, samoin voi muuttua firman toiminta muutenkin. Pitää vain hyväksyä tuo ja olla avoin uudelle, sehän voi olla parempaakin kuin vanha työ.

Itse olen rahoitusalalla töissä, joten ei ole tuo julkisen sektorin toiminta ollenkaan tuttua. Mutta yksityisellä puolella kun on, noihin organisaatiomuutoksiin nyt on niin tottunutkin. No big deal.

Itse aion olla kotona siihen asti kun tyttö täyttää vuoden. Ja sitten töihin. Jos joku tuomitsee, siitä vaan. Olen aivan varma että pidemmästä kotona olosta kärsisi myös lapsi pidemmällä tähtäimellä. Huonosti kotona viihtyvä äiti ei voi olla pitkällä tähtäimellä lapselle hyväksi. Ja koska toista lasta ei ole edes tarkoitus hankkia, olisi kiva että tenava myös saisi leikkitovereita. Vaikka sitten sieltä tarhasta. Eikä tarvitse syöksyä saarnaamaan miten voin olla niin kamala että jätän tarkoituksella lapsen ilman sisaruksia. (kts. lauseeni hyvinvoivasta äidistä).

 

[Eikös]

Se nyt on vaan fakta, että äitiysloma ei ole mikään irtisanomisperuste. Kaikki muut selitykset firman käytännöstä ym. ovat täyttä puuta heinää. Ehkä joku pelokas työntekijä vapisee pomonsa edessä kun tämä sanoo, että tulet sitten lapsen jälkeen heti töihin. Se nyt ei vain käy niin. On olemassa lukuisia esimerkkejä jutuista, joissa nän on tehty ja sen jälkeen on tullut pikapikaa työ takaisin ja/tai huomattavat korvaukset laittomasta irtisanomisesta.

Ehkä jotkut uskottelevat tällaisilla "poikkeuksilla ja käytännöillä" itselleen, että tehty ratkaisu oli oikein. Todellinen syy palata töihin on kuitenkin aina joku muu kuin se, että työpaikka tai ura menee. Suomessa toimitaan kuitenkin vielä lakien mukaan.

Ei tietenkään äitiyslomalla olevaa saa irtisanoa, ei kai kukaan niin luule. Mutta hoitovapaan aikana on jo toinen meininki. Ja todellakin työnantajalla ei ole velvoitetta tarjota enää samaa työtä. Ja sinäkin juristina varmasti tiedät, että lainsäädännön rajoissakin voi tehdä aika paljon asioita, jotka mahtuvat vielä laillisen puolelle, vaikka eivät enää oikein lain hengen mukaisa olekaan. Ei tarvitse hakea esimerkkejä sen kauempaa kuin valtion pätkätyölinjasta. Siinä sitä oikein lainsäätäjä itse näyttää hyvää esimerkkiä.

se perussääntö mene niin että työnantajalla ei ole äitiysloman jälkeen velvollisuutta taata juuri samaa tehtävää kuin mistä jäit vapaalle, mutta vastaavan tasoista, ja heikentämättä työsuhteen ehtoja olennaisesti?

Minusta kyllä on aika kohtuutontakin odottaa, että jos olet kotona kolme vuotta että just jetsulleen sama homma odottaisi kun palaa töihin? Organisaatiot muuttuvat tuossa ajassa, samoin voi muuttua firman toiminta muutenkin. Pitää vain hyväksyä tuo ja olla avoin uudelle, sehän voi olla parempaakin kuin vanha työ.

Itse olen rahoitusalalla töissä, joten ei ole tuo julkisen sektorin toiminta ollenkaan tuttua. Mutta yksityisellä puolella kun on, noihin organisaatiomuutoksiin nyt on niin tottunutkin. No big deal.

Itse aion olla kotona siihen asti kun tyttö täyttää vuoden. Ja sitten töihin. Jos joku tuomitsee, siitä vaan. Olen aivan varma että pidemmästä kotona olosta kärsisi myös lapsi pidemmällä tähtäimellä. Huonosti kotona viihtyvä äiti ei voi olla pitkällä tähtäimellä lapselle hyväksi. Ja koska toista lasta ei ole edes tarkoitus hankkia, olisi kiva että tenava myös saisi leikkitovereita. Vaikka sitten sieltä tarhasta. Eikä tarvitse syöksyä saarnaamaan miten voin olla niin kamala että jätän tarkoituksella lapsen ilman sisaruksia. (kts. lauseeni hyvinvoivasta äidistä).

 

[##]

Se nyt on vaan fakta, että äitiysloma ei ole mikään irtisanomisperuste. Kaikki muut selitykset firman käytännöstä ym. ovat täyttä puuta heinää. Ehkä joku pelokas työntekijä vapisee pomonsa edessä kun tämä sanoo, että tulet sitten lapsen jälkeen heti töihin. Se nyt ei vain käy niin. On olemassa lukuisia esimerkkejä jutuista, joissa nän on tehty ja sen jälkeen on tullut pikapikaa työ takaisin ja/tai huomattavat korvaukset laittomasta irtisanomisesta.

Ehkä jotkut uskottelevat tällaisilla "poikkeuksilla ja käytännöillä" itselleen, että tehty ratkaisu oli oikein. Todellinen syy palata töihin on kuitenkin aina joku muu kuin se, että työpaikka tai ura menee. Suomessa toimitaan kuitenkin vielä lakien mukaan.

Ei tietenkään äitiyslomalla olevaa saa irtisanoa, ei kai kukaan niin luule. Mutta hoitovapaan aikana on jo toinen meininki. Ja todellakin työnantajalla ei ole velvoitetta tarjota enää samaa työtä. Ja sinäkin juristina varmasti tiedät, että lainsäädännön rajoissakin voi tehdä aika paljon asioita, jotka mahtuvat vielä laillisen puolelle, vaikka eivät enää oikein lain hengen mukaisa olekaan. Ei tarvitse hakea esimerkkejä sen kauempaa kuin valtion pätkätyölinjasta. Siinä sitä oikein lainsäätäjä itse näyttää hyvää esimerkkiä.

se perussääntö mene niin että työnantajalla ei ole äitiysloman jälkeen velvollisuutta taata juuri samaa tehtävää kuin mistä jäit vapaalle, mutta vastaavan tasoista, ja heikentämättä työsuhteen ehtoja olennaisesti?

Minusta kyllä on aika kohtuutontakin odottaa, että jos olet kotona kolme vuotta että just jetsulleen sama homma odottaisi kun palaa töihin? Organisaatiot muuttuvat tuossa ajassa, samoin voi muuttua firman toiminta muutenkin. Pitää vain hyväksyä tuo ja olla avoin uudelle, sehän voi olla parempaakin kuin vanha työ.

Itse olen rahoitusalalla töissä, joten ei ole tuo julkisen sektorin toiminta ollenkaan tuttua. Mutta yksityisellä puolella kun on, noihin organisaatiomuutoksiin nyt on niin tottunutkin. No big deal.

Itse aion olla kotona siihen asti kun tyttö täyttää vuoden. Ja sitten töihin. Jos joku tuomitsee, siitä vaan. Olen aivan varma että pidemmästä kotona olosta kärsisi myös lapsi pidemmällä tähtäimellä. Huonosti kotona viihtyvä äiti ei voi olla pitkällä tähtäimellä lapselle hyväksi. Ja koska toista lasta ei ole edes tarkoitus hankkia, olisi kiva että tenava myös saisi leikkitovereita. Vaikka sitten sieltä tarhasta. Eikä tarvitse syöksyä saarnaamaan miten voin olla niin kamala että jätän tarkoituksella lapsen ilman sisaruksia. (kts. lauseeni hyvinvoivasta äidistä).

Varmasti saat kommentteja, joissa kehotetaan tekemään toinen lapsi seuraksi. Onpas kiva lähtökohta lapselle: tulla maailmaan toisen lapsen viihdyttäjäksi. Minusta jokaisen lapsen pitää olla toivottu itsenään, ilman miettimisiä siitä, mihin väliin työhönmenon kannalta olisi hyvä lapsi siittää tai mikä olisi paras ikäero sisarusten välillä.

Minäkin menin töihin kun lapsi oli 1 v 2 kk. On ihan hyvinvoiva lapsi, ja äidillä ja isälläkin nuppi paremmin kasassa kuin vauva-aikana. Hyvin se menee.

 

[Eikös taas ;)]

[
Varmasti saat kommentteja, joissa kehotetaan tekemään toinen lapsi seuraksi. Onpas kiva lähtökohta lapselle: tulla maailmaan toisen lapsen viihdyttäjäksi. Minusta jokaisen lapsen pitää olla toivottu itsenään, ilman miettimisiä siitä, mihin väliin työhönmenon kannalta olisi hyvä lapsi siittää tai mikä olisi paras ikäero sisarusten välillä.

Minäkin menin töihin kun lapsi oli 1 v 2 kk. On ihan hyvinvoiva lapsi, ja äidillä ja isälläkin nuppi paremmin kasassa kuin vauva-aikana. Hyvin se menee.
[/quote]

Kiitos kannustuksesta! Ikääkin on jo kohta 35, joten ei ole mitenkään edes sanottu että toista saisikaan (ekaakin piti työstää toista vuotta). Uskon itse myös että oma nuppini voi paremmin kun teen muutakin kuin hoidan lasta ja kotia. Ja sitä myöten koko perhe .

Tämä on meille sopiva ratkaisu. Jollekin sopii se viiden tenavan katras, ja toisille se yksi päivänsäde riittää.

 

[Kasvatustieteiden maisteri]

Lienee paljon itsestä kiinni, kuinka ankeana kotiäitiyden kokee. Jos todellakin jää kotiin eikä hoida kuin pakolliset kauppareissut, niin voi se olla kurjaa. Minä ja lapseni tapaamme lähes päivittäin muita äitejä kerhoissa ja kahviloissa sekä käymme äiti-vauva -ryhmissä. Luen lehtiä ja ammattikirjallisuutta pysyäkseni ajan tasalla.

Tämä on mielekästä ja tarkoituksellista elämää, minulle sopivaa. Myöhemmin on työnteon vuoro.

 

[Kasvatustieteiden maisteri]

Lisään vielä, että tapaan ystäviäni myös ilman lasta, käyn kuntosalilla ja shoppailemassa.

 

[##]

Lisään vielä, että tapaan ystäviäni myös ilman lasta, käyn kuntosalilla ja shoppailemassa.

No, minä puuhasin noiden 1v 2 kk:n aikana kaikkea tuota, mutta ei se vain minulle riittänyt eikä sopinut. Vaikka asumme suurehkossa kaupungissa, jossa kyllä ohjelmaa ja jos jonkinlaista kerhoa riitti, niin silti. Minä olen Äiti, mutta myös paljon muuta. Ja kyllähän me edelleen lapsen kanssa tapaamme ystäviä, käymme kahvilla ja kävelyllä ja siellä sun täällä. Ei se elämä lopu, vaikka työarki alkaakin.

 

[##]

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Naiset+pelk%C3%A4%C3%A4v%C3%A4t+lapsen+tulon+vaikeuttavan+ty%C3%B6ntekoa/1135241899859

 

[´´´´]

Kyllähän sitä voi olla muutakin kuin Äiti, vaikka ei töihin vielä palaisikaan... Täällä on vähän semmoinen mentaliteetti, että jos on kotona, ei ole muuta kuin äiti, ja jos menee töihin, on sitten muutakin sisältöä elämässä. Hohhoijaa.

 

[äiti kahdelle]

En lukenut koko viestiketjua, mutta muutamia ajatuksia.

Minunkin mielestä on jotenkin surullista, jos työnantajalle ollaan valmiita uhraamaan noin paljon mutta omalle lapselle ei. Uskotteko todella, että työnantaja tulee teitä taputtelemaan olalle, että kiitos, kun palasit noin pian takaisin? Enpä usko, jos asenneilmasto on noin kova kuin mistä ap:kin kertoo. Jotenkin sanoisin, että korjattavaa on omassa ammatillisessa itsetunnossa. En vain suostu uskomaan, että oma paikka on kiinni muutamasta kuukaudesta tai puolesta vuodesta.

Itse palasin töihin lapsen ollessa 1 v 6 kk, jonka jälkeen isänsä oli vielä kotona 3 kk. Sama järjestely tiedossa nytkin.

Uraa on useimmilla jäljellä 30 vuotta, vaikka olisi kotona sen 1-2 vuotta. Mä totta vie _haluan_uskoa, että nämä pari vuotta eivät romuta mun tulevaisuutta. Itsekin olen akateeminen, asiantuntijatehtävissä yksityisellä sektorilla ja kunnianhimoinen työnkin suhteen. Töitä takana vajaa 10 vuotta valmistumisen jälkeen. Ajoittain murehdin kelkasta tipahtamista, mutta vain hetkittäin. Nyt toisen lapsen myötä olen tajunnut, että tämä on todella lyhyt ja ainutlaatuinen pätkä elämää! Haluan uskoa, että ehdin vielä hankkia lisää kannuksia urallanikin. Ap:n kertoman kaltaista organisaatiota en arvosta pätkääkään, enkä halua olla noin tunteettomassa paikassa töissä. Se on valinta.

Olin lasten välissä töissä ja siellä huomasin helpotuksekseni, etten kuitenkaan ollut ammatillisesti taantunut, vaan sujahdin takaisin siihen maailmaan suhteellisen kivuttomasti. Olin kyllä seurannut alaa kotoakin käsin ja opeteltavaa riitti paluun jälkeen, mutta osaamistani arvostettiin kuten ennenkin.

Toivon ap, että et 10, 20, 30 vuoden kuluttua kadu, ettet hyödyntänyt mahdollisuutta nauttia lapsesi / lastesi seurasta heidän ensimmäisinä elinvuosinaan. (Enkä mä tarkoita mitään elämäntapakotiäitiyttä, en tosiaan ole itsekään sellainen äiti.) Mun mielestä tämä on herkullista aikaa! Esimerkiksi puhumaan opetteleva, utelias pieni ihminen on mieletöntä seuraa varsinkin, jos voit jakaa arkesi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Onhan se fakta, että ilta on hoitopäivän jälkeen kovin lyhyt, kun pitää käydä kaupassa, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa jne.

Oma äitini teki huomattavan uran. En ole siitä saanut traumoja, mutta muistan (ja äitinikin muistaa), kuinka muutaman kerran syntymäpäivänäni itkin, että äiti tuli vasta myöhään kotiin, vaikka oli minun suuri päiväni. Se oli kova paikka pienelle tytölle! Äitini on tätä jälkikäteen murehtinut, enkä ole hänen taakkaansa halunnut lisätä kertomalla, että kyllä se todella silloin sattui, vaikka isä olikin kotona meidän lasten kanssa. Hän on ollut maailman paras äiti noinkin, ja on ehdottomasti maailman paras mummi. Halusin vain kertoa, että kyllä siitä vanhempien työssä käynnistä voi vähän kurjiakin muistoja jäädä, vaikka perusturvallisuus olisikin taattu.