Akateeminen mies ja duunarinainen

[Miesnäkökulma]

Meillä on otsikon kaltainen tilanne. Olen itse ei-akateemisesta perheestä, samoin kuin vaimonikin. Omat opintoni ja niiden jälkeinen ura sitten suuntautui tutkimukseen ja ammattimaiseen tieteentekoon. Vaimoni hankki keskiasteen koulutuksen, ja hänen työuraansa ovat pätkineet työttömyysjaksot. Aikuisella iällä hän sitten suoritti ammattikorkeakoulututkinnon, mutta on edelleen pätkätyöläinen.

Suomi on maa, jossa - manner-Eurooppaan verraten - väestö on ollut hyvin sosiaalisesti homogeenista. Useimmille korkeakoulutetuilla on laillani ei-akateeminen tausta ja siten sukuun ja tuttavapiiriin kuuluu sekä akateemisesti koulutettuja että ns. työläisammateissa (mukaanlukien valkokaulustyöläiset) toimivia.
Täten kansakäyminen on on ollut luontevaa, eikä erilaisia koulutustaustoja sen kummemmin perheessä kuin muussakaan yhteiskunnassa ole tullut edes ajatelleeksi.

Suomi on ollut myös maa, jossa sekä työtä että oppia on arvostettu. Täällä työtätekevien keskinäiseen tapakulttuuriin ei ole kuulunut oppineisuuden korostettu vähättely tai sille irvailu. Myös omaehtoinen itsensä kehittäminen on kuulunut suomalaisen työväenliikkeen kunniakkaisiin toimintamuotoihin. Nousukkuutta on puolestaan irvailtu sekä akateemisissa että ei-akateemisissa piireissä.

Näistä syistä johtuen Suomessa koulutukseltaan eritasoisten ihmisten liitot ovat myös yleisempiä kuin muualla. Täällä on tajuttu, ettei ihmisen sivistys ja äly riipu koulutustaosta ja että puolison valinnassa ratkaisevampia ovat muut tekijät kuin muodollinen oppisivistys.

Jos puolisoiden temperamentti, maailmankatsomus ja vaikkapa yhteisiin harrastuksiin liittyvät odotukset poikkeavat hyvin radikaalisti, niin silloin liitto on tietysti koetuksella. Samoin, jos keskinäiset keskustelunaiheet rajoittuvat vain arjen rutiineihin. Tällöin voi syntyä tilanteita, joihin tuolla ketjussa "Akateeminen nainen ja duunarimies" on viitattu.

Itse en tunnusta tietoisesti ajatelleeni, että vaimoni minua alempi muodollinen koulutustaso olisi jotenkin pönkittänyt itsetuntoani tai arvovaltaani perheessä. Kuitenkin, jos miehelle on jotenkin hyvin tärkeää olla perheen ns. pää, niin tilanne, jossa vaimo on paremmin koulutettu ja paremmin ansaitseva, voi olla rasitus. Tilanne kertoo tietenkin tuolloin lähinnä miehen kypsymättömyydestä, mikä puolestaan ei riipu koulutuksesta tai sen puutteesta.

Lukioiden, yliopistojen ja korkeakoulujen jatkuva tyttöistyminen luo kuitenkin tilanteita, joissa akateemisille naisille tulee olemaan vaikeaa löytää akateemista kumppania. Kuten myös miehille koulutusttasoltaan heitä vastaavia tai vähemmän koulutettuja naisia. Eli "epäsäätyiset" liitot yleistyvät jatkossakin, kuten mahdollisesti myös kumppanin puutteesta johtuva pakkosinkkuus.

Tilanteen valopuolena näen, ettei jatkossakaan ole pelkoa Suomeen syntyvästä koulutukseen perustuvasta luokkajaosta, koska perheissä ja suvuissa on edelleen eri tavoin koulutettuja ihmisiä, ja lapset kasvat tässä suhteessa hyvin moniarvoisessa kulttuurissa.

 

[DocWho]

Omassa perheessäni myös samanlainen tilanne. Olen akateemisesti ansioitunut, hyvällä työuralla oleva mies. Kasvanut perheessä, jossa opetettiin jo varhain arvostamaan työssä ja opiskeluissa menestymistä. Vanhempien kasvatusperiaatteet olivat hyvin työkeskeisiä ja keskiluokkaisia. Ammattia ei sinänsä valittu itseni puolesta, vaan minulla oli vapaus valita millainen elämänura tahansa. Pääasia että ei heittänyt kykyjään hukkaan, vaan opiskeli mahdollisimman pitkälle. Kykyjä oli, joten tässä ollaan. Kodin ansiota myös lienee, että opin arvostamaan kaikenlaisia ihmisryhmiä- ammatista, rodusta ja sukupuolesta riippumatta. Minuun ei ole juurtunut minkäänlaisia ennakkoluuloja tai epätasa-arvoisia taipumuksia. Kotioloissakin olen täysipainoisesti mukana kaikissa kotitöissä.

Elämä kuljetti. Muutaman epäonnistuneeksi tuomitun parisuhteen jälkeen kohtasin nykyisen kumppanini. Taustaltaan hän on ammattikoulutasoa ja menneiden elämäntilanteiden vuoksi jäänyt osittain työelämästä syrjään. Nykyään kuitenkin työelämässä. Rakkaus syttyi ja kaikki näytti auvoiselta. Vaimossani viehätti se, että hän omaa sellaisia kykyjä ja ominaisuuksia, joista moni puuttuu itseltäni täysin. Hän on henkisesti lahjakas, mutta hyvin eri tavalla. Kiperissä tilanteissa hän kykenee tekemään erittäin nopeita ja vaistonvaraisia päätöksiä, jotka kaiken lisäksi ovat yleensä oikeita. Itse joudun pohtimaan samoja päätöksiä päiväkaupalla, eri näkökannoilta vertaillen ja kaikki mahdolliset asianhaarat huomioonottaen. Tasapainotamme toisiamme juuri sopivasti. Hän omaa erittäin lahjakkaan tunneälyn ja sosiaaliset kyvyt, joista voin vain uneksia.

Suhteeseemme on kuitenkin alkanut muodostua muutamia läpipääsemättömiä muureja. Häneltä puuttuu esimerkiksi kaikkinainen arvostus minun ammattiani, koulutustaustaani ja ominaisuuksiani kohtaan. Vähän kerrallaan on paljastunut, että hän arvostaa aidosti miehiä lähinnä vain ansiotason, hyvän ulkonäön ja "sosiaalisen puoleensavetävyyden" perusteella. Nuo asiat ovat itselläkin jotakuinkin kunnossa, mutta itseni arvostamat vahvat alueeni eivät merkitse oikeastaan mitään. Hänen mielestään mm. tasa-arvoisuus, akateemisuus, älykkyys, läheisyydestä pitäminen, toiselle omistautuminen, keskustelutaito ja kotityötaidot ovat miehelle lähinnä negatiivisia ominaisuuksia. Olen mielestäni jonkinlainen kohtuullisen hyvä paketti erilaisia ominaisuuksia. Minä en kuitenkaan pysty kilpailemaan millään hänen arvoasteikkonsa yhdellä osa-alueella, joten yleensä olen hänen vertailuissaan kakkonen. Vaikka ulkonäköä löytyy ja fysiikasta on pidetty huolta, minusta ei koskaan tule mr.Finland- mitalistia. Ansiotasoni on hyvä, mutta urheilutähtiin verrattuna mitätön. En osaa iskemätöntä vitsinkertomistaitoa eikä minulta synny loputonta juttua viimeisistä jääkiekkotuloksista.

Itse haluaisin myös kotiin keskustelevan ilmapiirin, jossa voitaisiin jutustella kevyemmin ja syvällisemmin, käydä molempien huolet läpi ja ratkoa mahdolliset ristiriidatkin perinpohjin. Hän lähinnä kiusaantuu liiasta keskustelemisesta ja päivittäinen sananvaihto jää arkiasioiden asteelle. Minä taas kärsin keskustelun puuttumisesta. Ongelmatilanteet ja ristiriidat hän haluaa vain lakaista maton alle ja unohtaa. Minä taas haluaisin puida ne läpi, ettei samoihin ongelmiin törmättäisi taas vähän ajan kuluttua. Keskustelujen käymiseen on melkeinpä mahdoton tehdä kompromissejakaan. Hän todella vihaa kaikenlaista asioiden käsittelyä ja jokainen vähänkään syvällisempi keskustelu päättyy entistä pahempiin ristiriitoihin.

Akateemisen taustan omaava ihminen on yleensä ajattelukeskeinen henkilö, joka oppii myös vaihtamaan ajatuksiaan. Ei-akateemisilla ihmisillä henkisiä arvoja ei ole ikinä korostettu, joten he arvostavat silminnähtäviä asioita. Yhteenliitokset edellyttäisivät aina molempien sopeutumista erilaisiin kulttuureihin ja myös halua muuttaa arvomaailmaansa.

Hyvä kysymys tietenkin, miten edetä kun toinen ei halua tunnistaa ja tunnustaa ongelmia ? Elääkö elämänsä epätyydyttävässä suhteessa, jossa omat hyvät ominaisuudet menevät harakoille ?

 

[Missä rakkaus?]

Höpönlöpö.

 

[Totuudenpuhuja]

Sinä olet huumorintajuton ja päättämätön. Niitä ominaisuuksia ei edes akateemisuus tai älykkyys korvaa. Sinä olet "kunnon mies", jotka ovat kunnollisia omasta, vaan eivät naisten mielstä.

Ota hyvä mies äkkiä onkeesi, tai olet lopunikääsi katkera ja yksinäinen.

 

[jooseppi]

Olen aina pannut sekä duunareita että professoreita. Ainoat vaatimukset liittyvät naisen fyysiseen olemukseen ja panohimoihin.

 

[akat.]

Miesnäkökulma, hassua, että pidät duunarina vaimoasi sekä kaikkia niitä, joilla ei ole akateemista loppututkintoa. Ei asia ole ollenkaan noin yksiselitteinen. Esim. meidän kansainvälisen, suuren (yhteensä noin 1000 työntekijää noin kymmenessä eri maassa)yrityksemme toimitusjohtajana toimii mies, jolla on ns. duunarin tutkinto eli hän on "vain" YO-merkonomi. Veikkaanpa, että esim. hänellä on tavallista yliopistotutkijaa vastuullisempi ja vaativampi duuni... Vastaavia tapauksia löytyy ihan joka puolelta, jos silmäsi avaat. Joten akateemisuus pelkästään ei ole mikään autuaaksi tekevä asia edes parisuhdemarkkinoilla.

 

[sari]

Kuinka kehtaat omasta rakkaasta vaimostasi sanoa "duunari - nainen" , ihan sama kuin sanoisit "kotipiikani". Huomaa todella, että olet ns. ensimäinen sukusi akateemisesti koulutettu. Jos olisit akateemisesta suvusta, et edes huomaisia koko asiaa. Onnea ja menestystä kasti-jaossasi.

 

[outo tapaus]

No oletteko lukeneet Miesnäkökulman muita juttuja tällä palstalla? Löytyy esim. ketjuista Kaari Utrion juttu, Hedonismista ja Eikö mikään riitä? Sen miehen päässä liikkuu niin ihme juttuja, että ei niistä ota erkkikään selvää...