ajatusleikkiä

[hgaia]

Tuli vain mieleeni, vähän puolitosissaankin tälläinen juttu.
Tällä palstalla suurimmat keskustelut nousee usein noista elatusmaksuista. Aina niin katkerat exät ja nyxät jne... Ja aina muistetaan muistuttaa siitä, että kuinka se lähivanhempi hoitaa lasta kantaen vastuunsa ja siitä ei se helpolla pääsevä etä joudu mitään maksamaan..
Niin siis, on se aika kummallinen juttu, että lapsen elatusta mitataan koko ajan vain rahassa ja koko ajan puhutaan niin kuin se lapsi olisi vain jokin kuluja synnyttävä lisäke. Miksei siitä joudu maksamaan etävanhemmalle, että tämä menettää paljon lapsensa elämän seuraamisesta. Miksi koko asiaa ei ajateltaisi toisin päin??? Mitä kaikkea lähivanhempi saakaan elämäänsä sellaista mitä etä menettää? Sitä kun ei mikään raha korvaa.
Elatusmaksuista puhuttaessa muistetaan muistuttaa kuinka lasta on ollut kaksi tekemmässä - ei silloin kun etäkin haluaisi tavata ehkä enemmän lastaan tai jopa osallistua lasten koulu ja muuhun elämään. Useinhan etää korvaamaan jossain vaiheessa tulee uusi puoliso joka saa ihan ilmaiseksi nauttia tämän lapsen tai lapsien seurasta ja niistä ihanista läsnäolon hetkistä. Muistetaan aina oikein muistuttaa, että uudet puolisot eivät ole mihinkään velvollisia.
Mitäpäs jos maailma olisikin toisenlainen???

 

[taustalla]

Varmasti etä menettää paljon etänä toimiessaan. Toisaalta taas etän ei tosiaan tarvitse koko ajan olla läsnä lapsiensa kanssa. Etä voi työskennellä joustavasti ja kehittää uraansa, kun ei tarvitse huolehtia joka päivä lapsia tiettyyn aikaan päiväkodista. Kun taas lähin on pakko ottaa työ(yleensä huonommin palkattu), jossa mahdollista työskennellä fiksatusti 8 tuntia päivässä. Etällä on mahdollista harrastaa aika vapaasti. Eikä tarvitse huolehtia siitä, kuinka hoitaa tilanteet, kun lapset sairastavat, mutta pitäisi töihinkin mennä tai mitä tehdä kun itse on kipeänä, mutta kuitenkin pitää jaksaa hoidella lapset. Itse etä- ja lähivanhempana tiedän kummankin edut ja huonot puolet. Lähinnä useimmin itseäni lähinnä harmittaa tuo rutina, kuinka ahne lähi kiristää etältä rahaa omiin menoihinsa jne.. Huomiotta etällä tosiaan jää, kuinka paljon lähi uhrautuu myös taloudellisesti lastensa takia.

Etän suhteesta lapsiinsa sitten. Kyllä minusta etällä melkoisen hyvät mahdollisuudet ylläpitää suhteitaan lapsiinsa, jos heitä säännollisestii tapaa. Mutta vaivaa ja joustavuutta se tietenkin vaatii.

 

[Nooh]

\

Varmasti etä menettää paljon etänä toimiessaan. Toisaalta taas etän ei tosiaan tarvitse koko ajan olla läsnä lapsiensa kanssa. Etä voi työskennellä joustavasti ja kehittää uraansa, kun ei tarvitse huolehtia joka päivä lapsia tiettyyn aikaan päiväkodista. Kun taas lähin on pakko ottaa työ(yleensä huonommin palkattu), jossa mahdollista työskennellä fiksatusti 8 tuntia päivässä. Etällä on mahdollista harrastaa aika vapaasti. Eikä tarvitse huolehtia siitä, kuinka hoitaa tilanteet, kun lapset sairastavat, mutta pitäisi töihinkin mennä tai mitä tehdä kun itse on kipeänä, mutta kuitenkin pitää jaksaa hoidella lapset. Itse etä- ja lähivanhempana tiedän kummankin edut ja huonot puolet. Lähinnä useimmin itseäni lähinnä harmittaa tuo rutina, kuinka ahne lähi kiristää etältä rahaa omiin menoihinsa jne.. Huomiotta etällä tosiaan jää, kuinka paljon lähi uhrautuu myös taloudellisesti lastensa takia.

Etän suhteesta lapsiinsa sitten. Kyllä minusta etällä melkoisen hyvät mahdollisuudet ylläpitää suhteitaan lapsiinsa, jos heitä säännollisestii tapaa. Mutta vaivaa ja joustavuutta se tietenkin vaatii.

Näin on. Työn suhteen vaatii valikointia, nimenomaan se säännöllinen työaika on tärkeä pointti, kun ei ole toista helpottamassa joustoja. Ja yleensä silloin kyseessä huonompipalkkaisempi työ. Vaikka on vuorotarhoja, ne eivät ratkaise koko "ongelmaa".

Kyllä lapsi antaa elämään hyvin paljon, mutta raaka tosi asia on että rahaa tarvitaan elämiseen. Se, että saa elatustukea ei tarkoita, että yrittäisi sitten estää elatustuen maksajan osallistumisen lapsen elämään.