Ajatus naimisiinmenosta ahdistaa vaikka meillä on lapsi

Niin mikähän siinä on, kihlat vaihdettiin 1,5 vuotta sitten ja yhdessä ollaan oltu 3 vuotta. Vauvakin meillä on. Suhde on hyvä, mutta ehkä taustalla kaivertaa pettäminen joka tapahtui aivan suhteen alussa. Emme siitä enää puhu eikä se sinänsä ole läsnä meidän jokapäiväisessä elämässä mitenkään. Joskus se muisto palaa pintaan kun mies on ilman minua juhlimassa.

Aina kun puheeksi tulee häät meillä molemmilla pinna kiristyy. Mies ei jaksa asiasta pahemmin puhua ja minäkin jotenkin ahdistun kun asia tulee puheeksi. Vaikka lapsi on suurempi sitoumus kuin avioliitto! Ainahan olemme ainakin isä ja äiti lapsellemme, vaikka erottaisiinkin.

Onko niin, että kun ajatus avioliitosta ahdistaa ehkä molempia, niin emme ole sittenkään varma suhteestamme?

 

ei kaikista ole vaan naimisiin..
mekin oltiin alussa tuota mieltä mut sit aikaa meni ja ajatus kypsyi ja kasvettiin molemmat..
niin avioliitto oli enää lopullinen sinetti meille...
ei siitä kannata stressata..meette sitten naimisiin ku tuntuu oikealta...

 

Onko teidän joku pakko mennä naimisiin? Vai etkö muutenkaan halua jatkaa suhdetta?

 

Onko teidän joku pakko mennä naimisiin? Vai etkö muutenkaan halua jatkaa suhdetta?

Ei ole pakko mennä naimisiin, mutta mies kosi minua eli tarkoitus oli kyllä mennä naimisiin. Kaikille sukulaisille (varsinkin miehen uskonnollisille vanhemmille) sanottiin että häät on kesällä 2010.

Tarkoitus on jatkaa suhdetta, ollaan ihan onnellisia näin, ei ole mielessä käynyt ero kertaakaan.

En vain ymmärrä mikä siinä on että tuntuu vaikealta ajatukselta lyödä se lopullinen sinetti, en siis osaa itsekään vastata siihen miksi MINUSTA tuntuu ahdistavalta se.

 

Ahdistaako teitä enemmän häät vai avioliitto? Meinaan että sitä ei aina siinä ahdistuksessaan niin selvästi erota. Häistähän ei tarvitse ottaa stressiä, voitte mennä aivan hissukseen naimisiin järjestämättä mitään juhlia.

 

No jos avioliittoasiat tuntuu ahdistavilta, niin kannattaa varmaan ainakin toistaiseksi unohtaa häät. Katsokaa asiaa uudelleen joskus myöhemmin.

 

Niin mikähän siinä on, kihlat vaihdettiin 1,5 vuotta sitten ja yhdessä ollaan oltu 3 vuotta. Vauvakin meillä on. Suhde on hyvä, mutta ehkä taustalla kaivertaa pettäminen joka tapahtui aivan suhteen alussa. Emme siitä enää puhu eikä se sinänsä ole läsnä meidän jokapäiväisessä elämässä mitenkään. Joskus se muisto palaa pintaan kun mies on ilman minua juhlimassa.

Aina kun puheeksi tulee häät meillä molemmilla pinna kiristyy. Mies ei jaksa asiasta pahemmin puhua ja minäkin jotenkin ahdistun kun asia tulee puheeksi. Vaikka lapsi on suurempi sitoumus kuin avioliitto! Ainahan olemme ainakin isä ja äiti lapsellemme, vaikka erottaisiinkin.

Onko niin, että kun ajatus avioliitosta ahdistaa ehkä molempia, niin emme ole sittenkään varma suhteestamme?

Niin just tosta syystä olen pitkälti sitä mieltä että lapset pitäis tehdä vasta avioliitossa kun on se sitoutuminen toiseen ihmiseen päätetty ja sit vasta perustetaan se yhteinen perhe. Vanhemmat sitoutuu lapseen eivät toisiinsa lapsen syntyessä. Jos ajatus avioliitosta ahdistaa niin tuskin se silloin on oikea vaihtoehto, mutta olisi myös mietinnän paikka mitä siltä parisuhteelta haluaa jatkossa jos ei kuitenkaan ole valmis sitoutumaankaan.

 

Ahdistaako teitä enemmän häät vai avioliitto? Meinaan että sitä ei aina siinä ahdistuksessaan niin selvästi erota. Häistähän ei tarvitse ottaa stressiä, voitte mennä aivan hissukseen naimisiin järjestämättä mitään juhlia.

No minua ainakin ahdistaa ihan häät - en jaksa järjestää mitään mutta toisaalta olisi kiva juhlia, jos ne kerran elämässä vain on. Ja toisaalta kai ahdistaa se lopullisuus. Miehen ahdistuksen lähteestä en tiedä mutta ei hänkään innoissaan tästä aiheesta juttele.

 

niihin häihin on viel 1½ vuotta aikaa. ei kannata viel stressata. pitäkää pienet häät. tai menkää heti niin ettei tartte edes järjestää mitään. eka vapaa kirkkoaika tai maistraattiin, nyt heti hop hop.

 

mieti asiaa... jos puhuisistte siitä pettämisestä vielä ja katsoisitte onko teistä naimisiin vai ei. EI KUITENKAAN OLE PAKKO!!! jos tulisi asian jälkeen parempi olo kummallekin ja menettekin naimisiiin

 

mieti asiaa... jos puhuisistte siitä pettämisestä vielä ja katsoisitte onko teistä naimisiin vai ei. EI KUITENKAAN OLE PAKKO!!! jos tulisi asian jälkeen parempi olo kummallekin ja menettekin naimisiiin

Niin hassua on se että olemme sinänsä sitoutuneita, meillä ei koskaan sormukste lentele eikä edes riidellä juurikaan, asiat on muuten hyvin, arki sujuu, meillä on mukavaa ja rakastamme toisiamme. Silloin kun lapsi ilmoitti tulostaan niin molemmille oli selvää että totta kai ollaan yhdessä ja mennään vaikka läpi harmaan kiven, ennen ei erota missään tapauksessa ennen kuin ollaan käyty parisuhdeterapiat ja kaikki mahdolliset apukeinot. Mutta hassua että tuo avioliitto silti tuntuu niin isolta asialta, vaikka lapsi on selvästi isompi sitoumus ja vakavampi asia. Mutta ehkä täytyy pitää mielessä että ei ole PAKKO. Ehkä tuo "pakko" ahdistaakin. Tuota naimisiinmenoa kun kaikki sukulaiset (perinteisiä ihmisiä) odottaa.

 

upp

 

up

 

Onko ne ne häät jotka ahdistaa vai naimisiinmeno? Naimisiinhan pääsee vaikka maistraatissa, nopeasti ja ilmaiseksi.

Mua myös ahdistaa häät. Ollaan päätetty mennä naimisiin kesäkuussa kun loppukesästä tulee vauvakin, mutta eihän me olla vielä edes päätetty päivää saati paikkaa. Miehen sukulaiset haluaa olla läsnä - ite menisin mieluummin lounastauolla maistraatissa - joten käytännössä pikavihkaisu ja sen jälkeen perheiden kanssa ravintolaan syömään. Ja mekon otan jostain kaapin pohjalta jos en jaksa etsiä uutta.

 

Onko ne ne häät jotka ahdistaa vai naimisiinmeno? Naimisiinhan pääsee vaikka maistraatissa, nopeasti ja ilmaiseksi.

Mua myös ahdistaa häät. Ollaan päätetty mennä naimisiin kesäkuussa kun loppukesästä tulee vauvakin, mutta eihän me olla vielä edes päätetty päivää saati paikkaa. Miehen sukulaiset haluaa olla läsnä - ite menisin mieluummin lounastauolla maistraatissa - joten käytännössä pikavihkaisu ja sen jälkeen perheiden kanssa ravintolaan syömään. Ja mekon otan jostain kaapin pohjalta jos en jaksa etsiä uutta.

Tuollainen kuulostaa minusta ihan hyvältä! voi kun mieskin suostuisi menemään noin naimisiin

 

No meillä on niin että ollaan menossa piakkoin naimisiin ja nyt vasta minusta tuntuu ajatus siitä hyvältä. Aikaisemmin ajatus sitoutumisesta jotenkin myös ahdisti. Mies on halunnut alusta asti mennä kihloihin ja naimisiin mutta nyt vasta siis suostuin. Ja mies kosikin vasta hiljattain kun olin ensin näyttänyt vihreää valoa. Meillä on kaksi lasta, 3,5v ja 6kk ikäiset. Ja seurusteltu ollaan 15 vuotta. Nyt on juuri oikea aika ja olen varma että haluan elää mieheni kanssa loppuelämäni. Hiljaa hyvä tulee. =)

 

Minua myös ahdistaa naimisiin menoa. Ystäväpariskunta on menossa naimisiin ja mieheni on bestmanina ja tässä yhteydessä meiltä on jo moneen kertaan kysytty että koskan te menette kun lapsikin jo on ja olette olleet niin pitkään yhdessäkin. Kun ensimmäisen kerran tätä kysyttiin molemmat tokaisi kuin yhdestä suusta että no ei ikinä. Ei vain ole meidän juttumme ollenkaan. Sitoutumisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, olemme erittäin sitoutuneita, me emme vain koe tarpeelliseksi mennä naimisiin. Tietysti sinun kannattaa miettiä että onko se varmasti se avioliitto vai mies mikä mietittyttää kun kerran pettäminenkin on takana, mutta yleisesti ottaen minusta sitoutumisella ja avioliitolla ei suoraan ole tekemistä toistensa kanssa.

 

upp

 

mua ahdisti ennen naimisiinmeno ja ajatuskin avioliitosta. yhtenä päivänä tajusin että ton miehen kanssa haluan naimisiin ja se oli mulle se lopullinen varmuus siitä että sen kanssa haluan olla aina. mä siis olen ollut se jarruttava osapuoli meidän suhteessa vaikka lapsiakin on jo kaksi.. jotenkin se ajatus lopullisesta sitoutumisesta ahdisti ennen. mä ajattelen noi avioliittoasiat vähän vanhanaikaisesti..