Ajatus imetyksestä tuntuu seksuaalisesti ahdistavalta. Apua?

Olen kesäkuussa saamassa vauvan. Kaikkialla puhutaan ja kehutaan imetystä. Mutta mua vaan ahdistaa. Haluaisin ehdottomasti imettää ja lapsen parasta, mutta en voi.

Koko ajatus rinnan imemisestä ahdistaa syvästi. Kuvottaa koko ajatus. En halua, että kukaan imee rintaani. En tiedö mihin tämä liityy. En ole ikinä antanut kenenkään miehen imeä seksuaalisessa mielessä rintoja. En edes halua, että niihin kosketaan! Joskus joku on kokeillut, kun olen yrittänyt, mutta siitä on vaan tullut ahdistava olo koko kehoon väreillen ja kuvotus ja yökötys.

Mitä mä teen. AHDISTAAAAAA!!!

Olen jopa alkanut miettiä, että onko mua lapsena käytetty seksuaalisesti jotenkin hyväksi? Mitään en kyllä muista. Mikä mua oikein vaivaa?

 

Muakin ällötti alussa imetys, siksi koska kehon eritteet yleensäkin ällöttää. Mutta se ei ole syy olla imettämättä, ällötykseen ei kuole mutta imetyksestä on paljon hyötyä vauvalle. Itse imetän nyt 8:tta kuukautta eikä se enää tunnu läheskään niin pahalta

 

Laitapas tästä aloitus matiolaituri.fi sivustolle, josko löytäisit kohtalotovereita?

Imetyksellä on ihan kiistattomat edut, etenkin kun sille ei ole mitään hyvää vaihtoehtoa. Siinä kyllä tekee lapselle paljon hallaa, jos ei imetä.
Iso-osa eduista kuitenkin liittyy maitoon itseensä. Voisit kenties kuvitella pumppaavasi maitoa? Vinkkejä, tietoa ja kokemuksia löytyy tuolta maitolaiturilta ilman syyllistystä, laitapa sinne aloitus!

 

Voihan olla että kun saat vauvasi vierelle niin imetys tuntuu ihan luonnolliselle.

 

Yritä kokeilla aluksi, jos ei onnistu millään niin sitten et imetä.- ei kai huvikseenkaan kaupoissa ole myytävänä maitokorvikkeita. mutta jos vaikka mieli muuttuu kun saat vauvan eka kerran syliin äidinmaito toki varmaan aina parasta mutta itse juottanut 3lasta tuttipullosta alusta alkaen ja hyvin ovat kasvaneet. (olisin halunnut imettää mutta se ei kaikilla onnistu)

 

Imetys harvoin menee ihan niinkuin elokuvissa, useimmilla äideillä on pulmia jossain vaiheessa imetystä.
Jo laitoksella monelle tulee olo, etteii tästä tule yhtään mitään. Hoitaja ei ehkä kerro, eikä äiti tiedä, että vauvan vatsa on pienen mansikan kokoinen, että ne muutamat tipat riittävät. Tai että vauva nukkuu melkein vuorokauden putkeen usein oltuaan hereillä muutaman tunnin (jotka tankkaa kuin heikkopäinen) synnytyksen jälkeen. Eikä äiti ehkä tiedä, että kun maito on noussut rinnat tuntuvat pakahtuvan, ja sitten muutaman viikon päästä maidotulo tasoittuu, ja rinnat tuntuvat aivan tyhjiltä-monilta maito "loppuu" juuri tällöin, vaikka oikeasti se ei ole loppumassakaan missään vaiheessa. Tai ei tiedetä että vauva valmistelee rintaa käsillään ja suullaan hamuamalla ja hakkaamalla, eikä se ole merkki mistään ongelmasta.
Vauva voi tuntua vaikealta pidellä, imuotetta vauva voi harjoitella pitkäänkin. Tai kaikki todella voi sujua ongelmitta.

Hyvä idea ei kuitenkaan ole mennä asenteella " jos se nyt sattuu sujumaan", ei pirujakaan tarvitse seinille maalata, mutta hiukan kannattaa hakea tietoa ja valmistautua.

Sinulle voisi tehdä hyvää mennä itu:n vertaistukiryhmään käymään, toivon edelleen että olisin itse mennyt raskaana ollessa...

 

Oikeasti iso kiitos! Ihanaa, että sain asiallisia vastauksia ja kaikki yrittävät oikeasti auttaa mua. En ole uskaöltanut puhua neuvolassa tästä, enkä misään muuallakaan. Nyt avasin ekaa kertaa suuni. Oli ihan pakko. Tämä asia ahdistaa niin paljon. Kiitos.

Otan vinkeista vaarin.

 

[QUOTE="aloittaja";26238046]
Otan vinkeista vaarin.[/QUOTE]

Hyvä idea! Jollain hampaattomalla vaarilla voit tosiaan harjoitella imettämistä.

 

Olin odottanut kovasti , että pääsen imettämään vauvaani. Se näytti niin hellyttävältä, kun näki jonkun muun imettävän lastaan, halusin itsekin kokea sen. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kertonut, että siinäkin alku voi olla hankalaa, tai että siitä kannattaisi lukea etukäteen. Nyt kerron ystävilleni, jotka odottavat esikoistaan, että lukisivat asiasta etukäteen. Että vaikka se on maailman luonnollisin asia (muka pitäisi olla) ei se todellakaan aina käy mutkattomasti ja voi herättää monenlaisia tunteita.

Vaikean alun jälkeen päätin, että yritän vielä kolme viikkoa ja jos silloin on vielä vaikeaa, lopetan. Jos sinustakin tuntuu pahalta edelleen, vaikka olet jo kokeillut sitä, anna itsellesi lupa jonkin ajan kuluttua lopettaa. Itselläni se lopetti paineet imetyksen suhteen ja kaikki alkoi sujua paremmin. Imetin lopulta esikoista 1v 3kk ikään asti ja nyt toista imetän tälläkin hetkellä. Tämä toinen kerta on ollut ihanaa, kun on tiennyt vähän mihin varautua. Laitoksella oli jo lansinoh rasva ja imetyskumit mukana, ettei mene nännit niin järkyttävään kuntoon kuin ekasta.

Tsemppiä sinulle, mitä sitten imetyksen kanssa teetkin! Mutta minä myös rohkaisen edes kokeilemaan! Älä ota liian suuria paineita siitä, edes muutamaman päivän imetys on jo eduksi vauvalle!

 

Onko sun seksuaaliset kokemukset muuten olleet miellyttäviä, onko nuoruudessa ollut jotain mikä on jäänyt painamaan tai joku paha mieli jäänyt?

mimmoinen ruumiinkuva sulla muuten on? tykkäätkö rinnoistasi vai pidätkö niitä rumina, joillakin se rumuuskompleksikin aiheuttaa ahdistusta. Mitä jos harjoittelisit asiaa miehen kanssa oikein oikein rauhassa?

Samalla periaatteella varmaan siedätys tuossa pitäisi hoitaa kuin muissakin asioissa. Eli esimerkiksi miehen käsi jonnekin rinnan seudulle sinne missä vielä tuntuu mukavalta. Sitten pidätte sitä siinä, ja odottelet että ikävä olo alkaa helpottaa. Siitä sitten vähitellen siirrytte lähemmäs.

Mutta eihän tuohon maailma lopu, vaikket ikinä oppisi asiaa sietämään. Vauva kuitenkin on vielä astetta eri nälkäisine suineen.

 

Onko sun seksuaaliset kokemukset muuten olleet miellyttäviä, onko nuoruudessa ollut jotain mikä on jäänyt painamaan tai joku paha mieli jäänyt?

mimmoinen ruumiinkuva sulla muuten on? tykkäätkö rinnoistasi vai pidätkö niitä rumina, joillakin se rumuuskompleksikin aiheuttaa ahdistusta. Mitä jos harjoittelisit asiaa miehen kanssa oikein oikein rauhassa?

Mies imemään rintoja? Et voi olla tosissasi?:O

 

Mua kanssa ahdisti jotenkin ajatus imettämisestä raskausaikana, suorastaan ällötti. Mutta sitten kun lapsi syntyi, niin en edes ajatellut muuta vaihtoehtoa. Laitoksella kun mies ja hoitajat jo ehdottivat lisämaidon antamista pullosta, kun vauvan paino ei meinannut lähteä nousuun. Onneksi pidin pääni ja 5 kk on jo täysimettänyt vauvaani. Ei se missään tapauksessa helppoa ole, siihen kannattaa varautua.

 

Minulla oli ihan sama olo, kun sain ensimmäisen lapsen. En myöskään ollut koskaan oikein pitänyt miehenkään hiplailusta rinnoilla..
Mutta kaikkeen onneksi tottuu, ensimmäistä lasta tosin imetin vain 4kk, muita sitten noin vuoden.
Kannattaisi varmaan vaikka "mielikuvaharjoitella" eli koittaa saada positiivista fiilistä asiaan kuvittelemalla kuinka ihana ja tärkeä asia on vauvalle.

 

No en minäkään ole nauttinut rintojen hyväilystä/imemisestä, ja kun sain lapsen, mua suorastaan ällötti ajatuskin, että mies imisi. Siis nämähän on kaksi eri asiaa, en oikein ymmärrä, että te näette samana?
Ja mä imetin toista 3-vuotiaaksi vieläpä. No, eipä sitten ihme, jos joku pitää pitkää imetystä pervona.

 

Minäään en niin välitä, että rintoihin kosketaan seksuaalisessa mielessä, mutta se on eri juttu. Rinnat ovat kuitenkin vauvoja varten. Vauva haluaa niistä vaan ruokaa.

 

Ehkä joskus vaan on parempi olla imettämättä