ajatukset muualla...toisissa miehissä

mun ajatuksissani on alkanut olee toinen mies ja vieläpä entinen heila..en oo pettäy miestä, mutta tuntuu että ajatuksissani petän.en tiedä kertooko tääjostain mutta kaipaan entistäni...mitä voin tehdä..mieleni tekisi ottaa yhteyttä exään...pulma!!!!!!neuvoja ja kokemuksia

 

Ota ensin pieni aikalisä. Sovi itsellesi jokin ajankohta, jolloin puntaroit asiaa uudelleen. Ettet vaan tekisi mitään peruuttamatonta hetken mielijohteesta. Kaipuu ex:ään voi hyvinkin olla ohimenevää. Tää kevätkin aiheuttaa kaikenlaista ylimääräistä hormonien hyrräämistä.

 

en mä haluu pilata mun ja nykyisen juttua..pieni vauvakin meillä on.Enkä haluu et se kasvaa ilman isää.Mut se kaipuu on niin #&%?$!* kova.Joskus oon meinannut ottaa siihen yhteyttä mut mä pelkään et sorrun pettämiseen..

 

Sun tarvii varmaan analysoida tarkemmin itseäsi ja sitä miksi kaipaat exääsi. Ehkä siten löydät itsestäsi jotain, mikä selittää kaipauksen. Minkälainen oli elämäntilanteesi muuten kun olit exän kanssa? Olit lapseton, olit nuori tai ainakin nuorempi ja elämä oli kenties helpompaa ja hauskempaa kuin nyt lapsiperheessä. Kaipaatko varmasti juuri exää vai esim. tätä aikakautta muuten, siihen nyt vain sattuu yhdistymään myös tuo entinen miehesi. No, tämä on yksi lähestymistapa asiaan. On hyvä ettet aio pettää ja särkeä perhettänne.

 

se tunne on vaan voimakas..Mä en voi unohtaa sitä et kuinka se katto mua tai kuinka se koski muhun.En mä sitä aikaa kaipaa en tosiaankaan vaan sitä ihmistä mä kaipaan ja himoitsen..Ehkä se auttais jos ottaisin yhteyttä siihen niin tietäisin et ei se mua kiinnostaiskaan...tai jotain...

 

Mulla ainakin autto noihin ajatuksiin silloin aikoinaan, kun näin exän pitkästä aikaa...tuli selvänä mieleen jotenkin siitä näkemisestä se, että miksi se mies oli nimenomaan EX...sen syyn kun saa palautettua mieleensä niin yleensä helpottaa...

 

Tuttua, kovin tuttua... otan osaa: ei ole helppoa!

Mutta sulla on pieni lapsi, älä tee mitään harkitsematonta, sillä kun lapset on pieniä ja vanhemmilta vaaditaan paljon, parisuhde väistämättä on kovilla. Ja ruoho alkaa näyttää vihreämmältä aidan takana.

Jos/kun et kerran ole ollut yhteydessä exään, älä olekaan. Silloin on helpompaa vetää rajaa. Nimittäin jos otat yhteytttä, todennäköisesti tapahtuu jotain joka sekoittaa sun pään vain entistä paremmin. Ja tuossa elämäntilanteessa en suosittele sitä.

Mutta jos sitten vuosien varrella sun parisuhde ei parane ja exä edelleen kiinnostaa niin ota sitten ero ja sen jälkeen yhteyttä exään. Ei huonossa liitossa kannata loppuikää roikkua. Mutta ei myöskään hormonimyrskyssä tai satunnaisen aviokriisin takia tehdä peruuttamattomia tekoja.

Usko huviksesi, kokemusta on (huokaus).

 

no täytuu pärjätä ja koittaa unohtaa..mut se on vaikeeta kun se tulee uniin..Mut vaikka mä ottaisin yhteyttä siihen asiat voi joko pahentua tai parantua..on myös käynyt mielessä että mitä jos tää mun nykyinen oliskin entinen ja se exä oiskin mun nykyinen?menee vaikeex ihan niin kauniissa ja rohkeissa...

 

Useinhan puoliso ei ole se elämän suurin rakkaus vaikka alttarilla tulisi niin valehdeltua! :kieh:

 

\

Useinhan puoliso ei ole se elämän suurin rakkaus vaikka alttarilla tulisi niin valehdeltua! :kieh:

Sopii vaan ihmetellä,et miks ei?

 

Ei ookaan niin! Minäkin menin ihan eri miehen kanssa naimisiin kuin johon oli sitä ennen niin palavasti rakastunut. Mutta aina ei saa sitä mitä eniten haluaa, se on vain fakta. Eikä silti tarvitse olla kyse valehtelusta.

Mutta alkuperäiselle kirjoittajalle: mä uskon kanssa siihen, että ainakin meillä naisilla hormonit aiheuttaa kaikenlaisia kommervenkkeja välillä. Ja ne saa seksit ja muut tulemaan uniinkin. Silti täytyy jossain määrin pitää järki päässä ja jalat maassa ja miettiä konkreettisia, todellisia vahvuuksia ja heikkouksia, hyviä ja huonoja puolia ennen kuin menee purkamaan liittoa lasten isän kanssa. Se himotus kun ei mun mielestä yksinään siihen riitä, muuten kukaan meistä ei olis muutamaa vuotta kauemmin naimisissa. Parisuhde on ensisijaisesti tahdon asia, ei sydämen. Ihan oikeasti. Varsinkin kun mukana kuviossa on lapsia.

 

Kuules aina ei se tahdon voima riitä..En mä haluu olla sellasessa suhteessa jossa toinen osapuoli himoitsee ja haluaa muita.Jotenkin ollaan vaan erkaannuttu toisistamme ja meidän pitäis löytää toisemme uudestaan.Rakastan todella paljon miestäni enkä haluaisi edes ajatuksissani pettää häntä.Mutta voihan se olla että hormonit hyrrää näin kevään tullen.. :hug:

 

\

Kuules aina ei se tahdon voima riitä..En mä haluu olla sellasessa suhteessa jossa toinen osapuoli himoitsee ja haluaa muita.Jotenkin ollaan vaan erkaannuttu toisistamme ja meidän pitäis löytää toisemme uudestaan.Rakastan todella paljon miestäni enkä haluaisi edes ajatuksissani pettää häntä.Mutta voihan se olla että hormonit hyrrää näin kevään tullen.. :hug:

Ei se tahdon voima aina riitä, tiedän. Itselläni se on nyt parinkymmenen yhteisen vuoden loppumassa, kun suhde on hiipunut vähitellen vuosien saatossa ja vuoden verran olen tuntenut houkutusta vihreämmälle ruoholle.

Minusta ei pitäisi tehdä suuria päätöksiä parisuhteessa silloin kun lapsi on pieni, alle 2-3 vuotias, jollei ole todella painavia syitä purkaa parisuhdetta. Lapsen vauvaikä kun on aikaa, jolloin parisuhteessa on aina vaikeaa. Silloin on ihan normaalia, että alkaa haikailla entisiä tai naapureita tms. kun oman puolison kanssa on hankalaa. Mutta kestävin ratkaisu ei siinä tilanteessa välttämättä löydy naapurista vaan kääntymisestä oman parisuhteen puoleen.

Ja jos kuvittelet, että parisuhteesta voisi ylipäätään selvitä himoitsematta toisia niin pieleen menee. Ennen pitkää se on jokaisella edessä, myös sinun miehelläsi. Kyse on vain siitä, mitä himolle tekee ja miten siitä selviää. Yksi tapa on puhua asiasta puolison kanssa rehellisesti, käydä yhdessä taistoon himotusta vastaan ja miettiä, miten voitaisiin yhdessä onnistua välttämään suuremmat himotukset jatkossa.

Mutta jos puolisosta ei ole apua niin sitten joko selviät yksin tai päätät parisuhteesi. Minähän en miestäsi tunne enkä parisuhdettanne, joten kunhan heittelen ajatuksia omien kokemuksieni perusteella ja sinä teet päätökset itsesi suhteen.

 

Joo...entäpä millainen on mies
joka ajautuu tunteidensa vietäväksi ja haaveilee
uudesta romanssista.

miksi tämä on saliittua vain naisille.

 

Hei Sallittua naisille: vaihda levyä!
Oot jo ihan monta kertaa jauhanut tota samaa eikä se johda yhtään mihinkään. Ei täällä kukaan muu jaksa tuollaista jänkkänäkökulmaa enää jauhaa.

 

Joo ihan typerä toi sallittu vauin naisille juttu.

Mä oon ainakin huomannu että meidän työpaikalla
moni mies katselee mun perään ja varmaan haaveilee kaikenlaista.

Musta on tosi hauska flirttailla muiden miehien kanssa ja
antaa ymmärtää että olisin kiinnostunut.

Nää kunnolliset aviomiehet vie mua syömään ja
on sitä tullu välillä vähän mentyä sänkyynkin.

Eli puolin ja toisin tätä tapahtuu.

 

...moneksi! Yleensä niin "kiltin"-näköiset aviomiehet ja -vaimot on pahimpia. Ei voi mitään.

Ja täytyy tunnustaa että kyllä ne hormonit hyrrää ihan miehillä ja naisilla molemmilla, toiset vaan eksyy sitten vieraaseen petiin ja toiset pääsee yli muuten vaan.

Mutta taitaa kuitenkin olla niin että suurin osa pitkän parisuhteen ihmisistä on kuitenkin kokeilleet jossain vaiheessa miltä se vieras ihminen tuntuu. Taitaa tosin yleensä käydä niin että se oma mies/vaimo tuntuukin sen jälkeen kaiken parhaalta ja ehkä vähän nouseekin arvoasteikolla!

Kai se tulee väkisin vastaan melkein jokaiselle... Vaikkei sen takia kannata hyvää parisuhdetta sössiäkään!