Olen melkein 42 ja viidettä lastani odotan, niin että, tottakai haluan nähdä myös tämän lapseni lapsukaiset eli nykyisellä trendillä mun on pakko roikkuu mukana ainakin 40-45 vuotta vielä. Joskus 7 vuotta sitten mua uhkailtiin verenpainelääkityksellä (äidillä ollut ko lääkitys vissiin 35 vuotiaasta asti). Itse totesin, että ei kiitos, nyt on ruokailutottumuksia vähän muokkaamalla pudonneet paineet samoihin lukemiin kuin joskus 25 vuotiaana (130/70) vaikka raskaana ja ylipainoa on jonkun verran. Ennen raskautta olin jo pudottanut painoani 10kg (sitä kertyy aina, kun nuorimmalla on pahin uhma, tällä hetkellä 3v) ja aion jatkaa samaa vaavin syntymän jälkeen. Liikkunut olen aina (joidenkin mielestä liikaa) ja siihen varmaan motivoi myös äidilläni n. 40 vuotiaana todettu osteoporoosi, joka vei hänet ajoittain vuodepotilaaksi jo 60 vuotiaana. Koskaan ei tietty voi valita kohtaloaan ja täyteen askeesiin ei minusta ole, mutta olen ajatellut, että sen minkä pystyn niin teen. Kaikkea kohtuudella ja stressaamatta. Tietty en myöskään teini-iän jälkeen ole tupakoinut, kun se olis avoin kutsu tolle osteoporoosille. Kahvi taitaa olla mun pahin paheeni, kun se nyt varsin on synniksi raskausaikana nostettu. Sisäfile on vaan niin paljon kalliimpaa ja rautalääkkeet pistää pakin sekaisin, että milläs tota väsymystä paikkailis, kun pitää töissä jaksaa ja toinen työpäivä kotona.